Ehdotusta uudeksi kalastussäännöksi, lausunto senaatin täysistunnossa 8.5.1865

Tietoka dokumentista

Tietoa
8.5.1865
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

…josta asia on tähän asti riippunut, ilmoitti senaattori Snellman, että kun keisarillinen senaatti ei yllä käsitellyssä alamaisessa lausunnossaan ollut havainnut olevan syytä olla hyväksymättä säätyjen asiassa ilmaisemia toivomuksia, oli tällöin edellytetty, että keisarillisessa senaatissa laadittava uusi kalastussääntö, niin ikään alamaisuudessa esitetyllä tavalla, olisi jätetty Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisesti harkittavaksi ja hyväksyttäväksi, jolloin senaatti olisi saanut tilaisuuden tuoda esiin ne vähäiset poikkeamat säätyjen käsityksestä, joihin senaatin mielestä saattoi olla aihetta. Hänen Keisarillisen Majesteettinsa nyt tiedoksi saatetun armollisen määräyksen täyttämiseksi oli kuitenkin esitys kyseiseksi säädökseksi laadittu pääasiassa säätyjen toivomusten mukaisesti; mutta koska senaattori, mitä tulee esityksen pykälään 30, katsoi arveluttavaksi, että hyväksyttäisiin muutoksitta säätyjen puoltama säännös, jonka mukaan nuotanveto ja saaliitten käyttö kaikkialla meressä tulisi sallia rajoituksetta, pyysi senaattori saada esittää tämän käsityksensä perustelut.

Tunnustaen että nuotanveto järvissä kutuaikana on kalakannalle suuresti haitaksi, ovat säädyt sitä vastoin uskoneet, että sellainen kalastustapa ei meressä merkittävässä määrin vaikuttaisi kalan saatavuuteen, koska heidän mielestään siellä ei voitaisi pyydystää suurta osaa kutukaloista samalla tapaa kuin matalissa järvissä, sekä koska eräät meressä esiintyvät kalalajit lähestyvät rantoja ja ovat pyydystettävissä vain kutuaikana; minkä johdosta saaristolaistilojen haltijat, jotka suureksi osaksi on pantu verolle kalasta, voisivat edellä tarkoitetun kiellon takia tulla kykenemättömiksi maksamaan verojaan. Ja ovat säädyt sen takia puoltaneet rajoittamatonta nuotanveto-oikeutta meressä.

Senaattori ei omasta puolestaan voinut ehdoitta kannattaa tätä säätyjen mielipidettä. Tiede ja kokemus ovat nimittäin antaneet yhtäpitävän todistuksen siitä, että useat kalalajit niin meressä kuin järvissäkin nousevat tiettyinä aikoina syvistä vesistä mataliin, ja varsinkin saariston sisälahtiin, kuteakseen siellä ja pannakseen pohjaan ja rantojen vesikasveihin mätinsä, jonka häiriytymätön kehitys on kalojen lisääntymisen pääehto, ja että kala luonnollisen vaistonsa mukaan palaa kutupaikoille. Näin ollen ei voi olla yhdentekevää tai ilman vaikutusta tulevien vuosien kalansaaliisiin maan rannikoilla, jos sellaisilla paikoilla, joihin monin paikoin meressä pääsee yhtä helposti kuin järvissä, jätetään kutukalat täysin suojaa vaille, tai pienet kalanpoikaset tuhotaan antamalla vapaus kalastaa rajoituksetta, aikaan, paikkaan tai tapaan katsomatta. Tuo vanha ja vieläkin monissa syvään juurtunut kansanuskomus, että meressä olisi tyhjentymättömät kalavarat, on jo pitkään ymmärretty perusteettomaksi, kun tiedetään, että kalan saatavuus on monilla saaristoseuduilla juuri epäviisaan, pääasiassa nuotalla tapahtuvan kutuajan kalastuksen takia vuosi vuodelta niin vähentynyt, että siellä on monia tiloja, joilla ennen oli kalasta runsaat tulot, mutta jotka nykyään saavat siitä tuottoa vähän jos laisinkaan. Tästä syystä oli herännyt kysymys verojen alentamisesta kokonaisilla paikkakunnilla meren rannikolla, johon myös Hänen Keisarillinen Majesteettinsa, keisarillisen senaatin alamaisesta esityksestä, on jo Turun läänin Korppoon pitäjän osalta armossaan suostunut. Ja koska muuten silakan kalastus, joka on merkittävä elinkeino rannikon asukkaille, ei lainkaan kärsisi siitä, että oikeutta nuotanvetoon matalissa paikoissa tietyissä tapauksissa rajoitettaisiin, sikäli kuin tätä kalastusta varsinaisesti harjoitetaan syvemmillä vesillä saaristossa, ja koska kalastusta paikallaan olevilla pyydyksillä, kuten nuotilla, rysillä ym. vastaavilla välineillä, saisi kuitenkin harjoittaa kaikkialla meressä myös kutuaikana, ei sellaista yleisen tarpeen mitä suurimmassa määrin vaatimaa rajoitusta edes voitaisi pitää millään tapaa kohtuuttomana. Keisarillisen senaatin talousosasto on viime vuosinakin, nyt voimassa olevan lain nojalla, vahvistanut sellaisia kieltoja useille maan rannikkopaikkakunnille.

Senaattorin yllä esittämien syitten perusteella katsoi senaattori, että hänen tuli alamaisimmin esittää Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen armollista hyväksyntää annettavan asetuksen yllämainittuun pykälään lisättyä säädöstä, jonka seurauksena kuvernööri ja senaatti saisivat poikkeustapauksissa säätää nuotanveto-oikeuden ja pienisilmäisten pyydysten käytön rajoittamisesta myös meressä.

 

 

Vertailu