[Mutta] kun sotavuosina 1854–5 tullitulot vähenivät yhteen kolmasosaan sotaa välittömästi edeltäneestä määrästään, oli pakko ottaa käyttöön valtionkassan sellaisia tarkoituksia varten tehdyt säästöt juoksevien valtionmenojen kattamiseksi. Tämän lisäksi oli sodasta johtuvat erityiset menot osittain katettava suorilla valtion määrärahoilla, jotka rasittivat budjettia vielä sodan päättymistä lähinnä seuranneina vuosina. Valtion tulot havaittiin kuitenkin riittämättömiksi sotakustannusten kattamiseen, mutta Hänen Keisarillinen Majesteettinsa ei silti halunnut perustuslaillista oikeuttaan käyttäen rasittaa suomalaisia alamaisiaan sotaveroja määräämällä, vaan armossaan määräsi, että tarkoitusta varten oli otettava kotimainen valtionlaina. Näin yleinen valtionrahasto jatkoi edelleen sotakustannusten maksamista korkoina ja kuoletuksina, nyttemmin ulkomaiseksi muunnetusta lainasta. Ennen sotaa olivat myös sotilasvirkakunnan tulot jättäneet kassaan jonkin verran ylijäämää sotilaallisiin tarkoituksiin menneiden kulujen lisäksi. Mutta kun sotaväen rahasto tuli ruotusotaväen uudelleenperustamisen seurauksena erotetuksi yleisestä valtionrahastosta, ovat nämä säästöt loppuneet, ja lisäksi on ensiksi mainitun rahaston monivuotinen vajaus korvattu yleisestä valtionrahastosta. Kaikista näistä seikoista johtuen ovat valtion tulot käyneet riittämättömiksi maan parasta tarkoittavia laajoja hankkeita varten.
…sekä, jos säädyt antavat tukensa Hänen Majesteettinsa ehdottamille rikoslain muutoksille, myös varat vanhojen lääninvankiloiden korjaamiseen ja uusien rangaistusvankiloiden rakentamiseen.
Mutta näiden maan asukkaiden henkistä ja aineellista edistymistä tarkoittavien hankkeiden lisäksi vaatii myötätunto niitä onnettomia veljiä kohtaan, jotka ovat rikkoneet maan lakeja vastaan, rahallisia uhrauksia, jotka tekevät mahdollisiksi sellaiset rangaistuskäytännöt, että tähänastista useampi rikollinen voidaan saattaa takaisin siveelliseen ja lainkuuliaiseen vaellukseen. Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on siksi katsonut välttämättömäksi, samalla kun säätyjen harkittavaksi annetaan rikoslakien uudistus, antaa ehdottaa toimia vankilalaitoksen muuttamiseksi sellaisen uudistuksen edellyttämällä tavalla, sekä keinoja tähän tarvittavien välttämättömien rahavarojen hankkimiseksi.
Mutta vaikka tätä toivetta onkin pyrittävä toteuttamaan, ei niin suuri määrä vakinaisia kouluja mitenkään voi syntyä ennen kuin kaukaisessa tulevaisuudessa.
Niiden pienten kanavatöiden joukossa, jotka eivät kilpaile ehdotettujen rautateiden kanssa, ei ole ainuttakaan, jota olisi pidettävä liikennetarpeitten kannalta erityisen kiireellisenä. Hänen Majesteettinsa armollinen tahto kuitenkin on, että säädyt lausuisivat mielipiteensä myös näistä töistä. jotta, jos säätyjen päätöksellä myönnetyt määrärahat sen sallivat, hallituksella ei olisi estettä järjestää joidenkin näiden töiden toimeenpanoa ennen seuraavien valtiopäivien kokoontumista.
Mutta kun sellaisia lainoja ei voida saada ilman jonkin suuruista pääoma-alennusta, niin tämä säästö menee kolmena ensimmäisenä vuonna lainan ottamisen jälkeen todellisen ja nimellisen arvon välisen erotuksen korkoihin ja kuoletuksiin. Sen jälkeen lainasta olisi kuoletettu jo niin suuri osa, ettei lisämäärärahoja enää tarvita tätä tarkoitusta varten.
[Vesikulkuyhteyksien edistämishankkeet liittyvät myös järvenlaskuihin ja suonkuivatuksiin.] Nämä hankkeet muodostavat tärkeys- ja laajuusjärjestyksessä kolmannen niistä asioista, jotka Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on halunnut jättää säätyjen harkinnan ja huolenpidon varaan.
Sitä paitsi tarvitaan myös tämän työn ylläpitämiseen monivuotisia määrärahoja, ja sitä suurempia, mitä vähemmän paikkakunnan väestön vähälukuisuuteen nähden voidaan toivoa, että se voisi lähitulevaisuudessa pitää ne asianmukaisessa kunnossa.
Myös viime vuosien kato osoittaa, miten haitallisesti nämä suot olemassaolollaan vaikuttavat ilmastoon, koska kaikki niihin rajoittuvat seudut, viiden tai kymmenenkin peninkulman etäisyydellä niistä, kuuluvat kadon pahimmin koettelemiin. Niin kauan kuin näitä maita ei ole kuivatettu, toistuvat välttämättä jonkin ajan kuluttua tuhoisat hallat, joiden poistamisen, sikäli kuin ihmistaito siihen riittää, pitäisi olla mitä tärkein kansallinen asia myös siksi, että ne tekevät Suomen kansan riippuvaiseksi muitten armeliaisuudesta.
Mitä tulee keinoihin, joilla säädyt voisivat järjestää varat niin, että maan veroja maksaviin asukkaisiin kohdistuva kuormitus olisi pienin mahdollinen.
Lopuksi, jos näillä valtiopäivillä päätetään siitä voimassa olevan rikoslain muutoksesta, että ruumiillinen rangaistus tehdyistä rikoksista poistuu, ja tämän rangaistustavan tilalle tulee vankeusrangaistus, seuraa tästä välttämättä, että on rakennettava uusia rangaistusvankiloita. Sekä nämä uudet että myös vanhat vankilat on järjestettävä niin, että pitkäaikainen rangaistus ei ole syylliselle turmioksi vaan parannukseksi.
Tähän tähtäävä oheinen ehdotus (F) sisältää tarkoitusta varten tarvittavat kustannukset, yhteensä 1 136 000 markkaa.
Tämän rangaistustoimen uudistuksen yhteydessä tulee välttämättömäksi myös korjata ja laajentaa lääninvankiloita sekä suuremmissa lääneissä rakentaa uusia sellaisia vankiloita tutkintavangeille ja tuomittujen sakkojen istumista varten tai muuten vähäisistä rikoksista tuomittuja lievempiä vankeusrangaistuksia varten. Tähän tarvittavien kustannusten lasketaan olevan 848 000 markkaa.
Kun oletetaan, että kustannukset tulevat maksettaviksi vähitellen kymmenen vuoden ajan, tarvitaan niitä varten vuotuinen 198 400 markan määräraha.
Vaikka ehdotettu rikoslakien uudistus ei tulisikaan ratkaistavaksi näillä valtiopäivillä, vaatii kuitenkin yleisen sivistyksen nykyinen taso maassamme vankilalaitoksen ajanmukaista uudistamista. Vaikka tähän vaadittavat uudisrakennukset tällöin voitaisiinkin saada jonkin verran edellä laskettua pienemmin vuotuisin määrärahoin, kun uudet rangaistusvankilat eivät ole tarpeen, on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa armollisimmin katsonut, että ne pitäisi myöntää vähentämättöminä, jotta nykyiset vankilat voitaisiin nopeammin saada tarkoituksenmukaiseen kuntoon. Kun sitten tulevaisuudessa kyseisestä lainuudistuksesta päätetään, ovat jäljellä enää vain tarvittavien rangaistusvankiloiden rakentamiskustannukset. Ja tässä tapauksessa tarvitaan siis viiden vuoden ajaksi vuotuinen 56 800 markan määräraha.
Vaikka voidaankin ennustaa, että vankeinhoidon kustannukset kasvavat jo pelkästään vankilajärjestelmän muutoksen seurauksena, ja että se kyseisen rikoslain muutoksen jälkeen vaatii vieläkin enemmän kustannuksia, on Hänen Majesteettinsa kuitenkin määrännyt, että tarkoitusta varten ei pyydetä säädyiltä määrärahoja. Nämä kasvaneet kustannukset katetaan nykyisistä valtion tuloista, joten säädyiltä nyt pyydetty määräraha vankilalaitosta varten tulee olemaan kertaluonteinen.
Jos tämä esitys siis hyväksytään, vähenisivät välittömät, pääasiassa maa-alueeseen perustuvat verot yhteensä 1 570 400 markkaa.
Käräjämaksu määräytyy savuluvun mukaan, ja kaikki sellaiset verot rasittavat siis samalla kuormalla köyhiä ja rikkaita, ja varsinkin tämä vero, sikäli että sen maksavat maatorpparitkin samansuuruisena kuin varakkaimmat tilanomistajat.
Siksi on kohtuullista, että heidät palkataan yleisistä valtionvaroista, ja että kunnat vapautetaan tämän veron maksamisesta.
Mainittu nimismiehen virkojen uudelleenjärjestely tulee käsittämään yleensäkin maaseutupoliisin järjestämisen, mukaan lukien silta- ja verovoutien toimet. Mutta näiden nykyisen vakinaisen palkkauksen lakkaaminen ei ainoastaan velvoita valtiota siitä lähitulevaisuudessa huolehtimaan, vaan on tämä merkittävä menoerä otettava huomioon myös mainittua uudistusta tehtäessä. Näin on välttämätöntä, että valtiolle osoitetaan sitä vastaavat tulot, koska muuten tämä erittäin tarpeellinen uudelleenjärjestely vaikeutuisi ja jouduttaisiin luultavasti lykkäämään kaukaiseen tulevaisuuteen.
…ja oikeudenmukaisempi helpotus maksujen suorittamiseen, missä asiassa Hänen Majesteetillaan on se luottamus säätyjen isänmaanrakkauteen, että nykyhetken edut eivät saa niitä unohtamaan velkaansa isänmaan tulevaisuudelle.
…tämä lahja tulee vain nykypolven hyväksi ja koskee vain kiinteistön nykyistä haltijaa. Ja kun kaupunkien kasvavat tarpeet lähitulevaisuudessa väistämättä vaativat vastaavan maksun asettamista, olisi tämän kaltainen sitäkin raskaampi kantaa, varsinkin uusille kiinteistönomistajille, jotka ovat aikaisemman verohelpotuksen seurauksena joutuneet maksamaan omaisuudestaan kalliimman hinnan.
Kuitenkin on Hänen Keisarillisen Majesteettinsa toivomus, että annettaisiin määräys, jonka mukaan ainakin puolet näistä varoista tulee jokaisessa läänissä käyttää maanviljelyksen kannustamiseen, mallitiloihin eli hollantereihin sekä maanviljelyskokousten järjestämiseen, maanviljelyksen ja kotiteollisuuden tuotteiden näytteillepanoon, palkintojen jakamiseen jne. Hänen Majesteettinsa pitää sitäkin tärkeämpänä tätä tavoitetta koskevaa määräystä, kun Hänen Majesteettinsa ei ole halunnut ehdottaa sitä varten erillisiä määrärahoja hallituksen huolenpidon mukaisesti käytettäviksi. Hän on mieluummin jättänyt tämän tärkeän asian, maanviljelyksen kohentumisesta huolehtimisen opin ja esimerkin avulla, väestön oman harkinnan ja päätöksenteon varaan, toivoen, että kun sen käyttöön vain on annettu tarvittavat varat, voidaan tavoite näin varmimmin ja nopeimmin saavuttaa. Jäljelle jäävä osa kyseisistä varoista voitaisiin sen sijaan käyttää kalliimpien siltojen ja uusien maanteiden rakentamiseen tai olemassa olevien parantamiseen yms.
Huom.
Mutta kun Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on katsonut, että tämän niin toivottavan verouudistuksen ei pidä asettaa esteitä edellä puollettujen useiden maan parasta tarkoittavien toteuttamiselle, ja toisaalta havainnut, että riittävän korkeaa tuloveroa, joka vastaisi niiden tarpeita, ei nykyään voitaisi asettaa rasittamatta liiaksi verovelvollisia ja etenkin maaseutuväestöä.
Hänen Majesteettinsa on siksi antanut ehdottaa säädyille keinoa tarvittavien varojen kokoamiseksi. Muiden maiden esimerkin mukaisesti se toisi valtiolle lisää tuloja, mutta osittain haitalliseen ylellisyyteen kohdistuvana verona se ei olisi liian rasittava. Samalla se välttämättä vaikuttaisi näiden ylellisyystavaroiden väärinkäyttöä hillitsevästi. Nykyinen viinanpolttoa koskeva lainsäädäntö on nimittäin osoittautunut yleiselle siveellisyydelle niin haitalliseksi, että sen uudistaminen on tullut välttämättömäksi. Hänen Majesteettinsa on katsonut tämän voivan tapahtua sopivimmin niin, että valmistus olisi vapaata, mutta siitä maksettaisiin niin suuri vero, että tavaran hinta ja vähentynyt saatavuus yhdessä vähentäisivät sen kulutusta.
Tähän tähtäävä lakiesitys on siksi ohessa esitetty säädyille. Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollinen toivomus on, että säädyt ottaisivat harkittavaksi tämän ehdotuksen yllämainittuihin tarkoituksiin tarvittavien varojen hankkimiseksi, jotta sen päätöksen perusteella, jonka säädyt tässä asiassa voivat tehdä, ratkaistaisiin myös ehdotetun tuloveron tarpeellisuus ja laajuus. Hänen Majesteettinsa haluaa antaa säätyjen vapaasti käytettäväksi myös tämän paloviinaveron sekä asettaa sen kautta saatujen varojen käytön valtiopäivien valvonnan alaiseksi.
Kuten säädyt alla esitetystä tarpeiden ja odotettavissa olevien tulojen laskelmasta havaitsevat, voi mainittu verouudistus, jotta Hänen Majesteettinsa ehdottamiin toimiin maan parhaaksi voitaisiin ryhtyä, tulla kysymykseen vain siinä tapauksessa, että säädyt päättävät lisätä paloviinan valmistuksen verotusta ja näin antavat valtiolle mahdollisuuden saada enemmän varoja, niin että molempien tavoitteiden saavuttaminen tulee mahdolliseksi. Hänen Majesteettinsa uskoo myös voivansa vakaan luottavaisesti edellyttää, että Hänen Majesteettinsa suomalaiset alamaiset eivät pitäisi verohelpotuksia edes toivottavina, jos niihin liittyisi mainituista niin tärkeistä toimista luopuminen.
