Ehdotus valtiontalouden uudistamisesta liikkeellä olevan setelirahan konvertoimiseksi, konsepti

Tietoka dokumentista

Tietoa
30.10.1866
Pvm kommentti: 
Päivämäärä ei ole tarkka
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

[ranskaksi]

 

1) Keisarikunnan Pankin sijaan perustettaisiin (perustetaan) osakepankki, jolle siirretään ensiksi mainitun varat ja velat siltä osin kuin ne edustavat pankin todellista liiketoimintaa: uusi pankkia saa tehtäväkseen parhaillaan liikkeessä olevien setelien lunastamisen (ks. tasetta A).

 

2) Kaikki muut Keisarikunnan Pankin asiat luovutetaan Valtion kiinnityslainapankin hoidettavaksi, ja sen hallinto jää hallituksesta riippuvaksi (ks. tasetta B).

 

3) Osakepankki

a) saa 50 vuodeksi yksinoikeuden laskea liikkeelle seteleitä; se voi perustaa konttoreita tai asioimistoja kaikkiin keisarikunnan kuvernementteihin;

b) sillä on oikeus laskea liikkeelle seteleitä 350 000 000 ruplan määrään saakka ilman vastaavaa rahametallikatetta; tämän summan ylittävä setelinanto on täysin katettava rahametallivarannolla;

c) mainittuja 350 miljoonaa pidetään pankin valtiolle antamana valtiontalouden vakautuslainana, josta maksetaan korkoa 3 % eli 10 500 000 ruplaa vuodessa (huomattakoon: noiden 50 vuoden kuluttua valtion hallussa on sama summa, 350 miljoonaa ruplaa pankin seteleinä);

d) osakepankki on velvollinen lunastamaan nyt liikkeellä olevia seteleitä kurssiin, joka on 80 % nimellisarvosta;

e) samoin se on velvollinen luovuttamaan yksinoikeutensa päättyessä valtionrahastoon rahametallivarannon, joka riittää kattamaan silloin liikkeellä olevasta setelistöstä edellä mainitun 350 miljoonan summan ylittävän osan.

Ilman muuta on selvää, että koko yksinoikeutensa ajan pankki on velvollinen lunastamaan metallirahalla nimellisarvosta kaikki itse liikkeelle laskemansa setelit: tämän perusteella metalliraha olisi julistettava ainoaksi lailliseksi maksuvälineeksi keisarikunnassa;

a) jos tämän pankin privilegiota ei uusita tai jatketa, sen on voitava siirtää tiettyä provisiota vastaan seuraajapankilleen varansa ja selvittämättömät velkansa.

 

4) Osakepankin pääoma määrätään 200 miljoonaksi ruplaksi, jotka jaetaan 200 000:ksi 1 000 ruplan osakkeeksi; siitä maksetaan 75 % metallirahalla, mihin sisällytetään ulkomaanvaluutat; 25 % seteleillä eli 300 ruplaa osakkeelta kurssiin 83 1/3 %.

 

5) Edellä esitetyn perusteella setelien lunastaminen tapahtuu seuraavasti:

parhaillaan liikkeellä oleva setelistö 627 000 000

tästä maksetaan osakkeiden hintana

ja mitätöidään 60 000 000

jäljelle jää 567 000 000

mikä merkitsee, että lunastettavien seteleiden arvo on 80 %:n lunastushinnan mukaan 453 600 000. Pankilla on oikeus laskea liikkeelle vakuudettomia seteleitä 350 000 000 ruplan arvosta,

se saa haltuunsa Keisarikunnan Pankin

rahametallivarannon 85 000 000

lisäksi se käyttää mainittuun

lunastukseen osakkaiden

maksamasta pääomasta 18 600 000.

453 600 000.

Metallirahana tai valuuttoina maksetusta 150 miljoonan osakepääomasta on edellä esitetyn 18 600 000 ruplan vähennyksen jälkeen jäljellä vielä 131 400 000 ruplaa, joista koostuu pankin rahametallivaranto.

Huomautus. Edellä oletetaan, että 85 + 18,6 = 103 600 000 metalliruplaa on laskettava liikkeelle, ennen kuin saavutetaan yleisön luottamus rahauudistuksen tuomaan vakaantumiseen.

 

5) Kun setelien lunastus on suoritettu, liikkeellä on

85 000 000

18 600 000

103 600 000 metallikolikkoina

350 000 000 pankin seteleinä

453 600 000 ruplaa.

Kun tämän liikkeellä olevan rahan arvo kuitenkin on noin 25 % suurempi kuin setelistön, tarvittaisiin vain 475 250 000 ruplan summa vastaamaan nyt liikkeellä olevaa 627 000 000 tuplan setelistöä.

Nykyisin liikkeellä olevan metallirahan määrällä ei ole mitään vaikutusta lunastustoimiin, joten sitä ei ole otettu tässä huomioon.

 

6) Osakkaille tuleva voitto.

Seteleillä vakautetun velan korko on 3 %:n tasolla vuodessa 10 500 000 ruplaa, ja tämä hallituksen maksama summa merkitsee 5 1/4 %:n korkoa pankin 200 miljoonan pääomalle – ja tämä korko koituu osakkaiden hyödyksi.

Osakkaat uhraavat kuitenkin pääomastaan

mitätöityinä seteleinä 50 000 000

metallirahana (samoin mitätöityjen)

setelien lunastamiseen 18 600 000

68 000 000

Huomautus. Osakkaiden seteleinä maksama 60 miljoonan summa vastaa kuitenkin nimellisesti] 80 miljoonaa eli setelit on otettu vastaan kurssiin 83 1/3 %, mutta osakkaat hyötyisivät kuitenkin seteleistään 3 1/3 %:n verran enemmän kuin kaikki muut seteleiden haltijat.

Edellä mainitut 10 ja puoli miljoonaa, jotka hallitus maksaa, voidaan jakaa eri tarkoituksiin seuraavasti:

Korkoa 5 % osakkaiden sidotulle 131 400 000 ruplan pääomalle = 6 570 000. Loput 3 930 000 ovat 5 25/34 %:n annuiteettimaksu osakkaiden luovuttamasta 68 000 000, ja tästä annuiteettisuorituksesta 5 % on korkoa ja loput kuoletusta, niin että tämä pääoma on kuoletettu eli palautettu osakkaille noin 42 vuodessa.

Rahan sijoittaminen näillä ehdoilla ei tosin ole erityisen houkuttelevaa, etenkin kun pääoma lainataan parikurssiin. Tämä pääoma maksetaan kuitenkin osakkaille ellen privilegion voimassaolon päättymistä ja tuottaa 5 % korkoa.

Tämän lisäksi osakkaat saavat voittoa pankin normaalista otto- ja antolainaustoiminnasta, joka on pankkitoiminnassa aina merkittävin voiton lähde; ja talletustoimintaa voidaan epäilemättä kehittää Venäjällä valtavasti.

 

7) Uudistuksen käynnistäminen.

Näyttää siltä, että pankin setelit on väistämättä laskettava liikkeelle pakkokurssilla siihen saakka, että niitä on vaihdettu vanhoja seteleitä vastaan esimerkiksi 300 tai 350 miljoonan arvosta. Ilman muuta on selvää, että valtion kassat ottavat pankin seteleitä vastaan nimellisarvosta.

Seuraavat vaikeudet voivat epäilemättä hankaloittaa suunnitelman toteuttamista.

 

I) Osakkaat ja yleisö on saatava vakuuttumaan siitä, ettei valtio voi koskaan ottaa käyttöönsä pankin varoja oman taloutensa järjestämiseen.

Jotta tähän päästäisiin,

a) pankin yhtiöjärjestykseen on sisällytettävä nimenomainen kielto käyttää sen varoja valtionlainoihin;

b) yhtiöjärjestykselle on saatava keisarikunnan tärkeimpien kaupunkien kauppiasyhdistysten valtuuttamien edustajien hyväksyntä, eikä sitä tämän jälkeen saada millään tavalla muokata tai muuttaa ilman mainittujen valtuutettujen suostumusta;

c) näiden valtuutettujen on suoritettava vuosittain pankin tilintarkastus ja esitettävä siitä julkisuuteen saatettava kertomus.

 

II) Tarvittava osakepääoma on hyvin suuri. On varsin vaikeaa hankkia riittävästi osakkaita.

Tämä riippuu kuitenkin suuressa määrin siitä, miten voitetaan ensimmäinen vaikeus: hankitaan luottamus, se on tärkein edellytys. Jos sitä on, on tuskin aihetta epäillä osakkaiden hankinnan onnistumista.

Suunnitelmamme mukaan 150 miljoonaa olisi maksettava metallirahalla, mihin sisällytetään ulkomaanvaluutta (tarkempi säädös tästä on sisällytettävä pankin yhtiöjärjestykseen).

Näyttää siltä, että tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on otettava huomioon

a) Venäjän alamaisten kymmenen viime vuoden aikana ulkomaille sijoittamat rahat.

(Olisiko 75 miljoonaa ruplaa liian suuri arviosumma?)

[b)] Osa maassa vielä olevasta metallirahasta, joka ilmaantuu päivänvaloon, kun luottamus on saatu palautetuksi.

c) Ulkomaalaisten kapitalistien ja ulkomaisten luottolaitosten voitontavoittelu. Keisarikunnan ja sen aineellisten voimavarojen suuruus tarjoaa osakkaille mahdollisuuksia valtavien voittojen hankkimiseen kyseessä olevien 50 vuoden aikana, ja voitontavoittelussa nämä mahdollisuudet otetaan ennakolta huomioon. – Luottamusta on kuitenkin viritettävä nimenomaan ulkomaalaisten keskuudessa – luottamusta siihen, että pankki on hallituksesta riippumaton laitos ja pysyy sellaisena.

 

III) Vuotuinen 10 800 000 ruplan maksu tuskin aiheuttaisi ongelmia valtionvarastolle. Kyseisen menoerän kompensoisivat epäilemättä suureksi osaksi valtion kasvavat verotulot, julkisissa menoissa alenevan hintakehityksen oloissa aikaansaatavat säästöt sekä etenkin valtion ulkomaisten velkojen vuotuisten maksujen aleneminen. Valtion olisi joka tapauksessa suoriuduttava setelirahana määriteltynä noin 277 miljoonan velasta, josta pankin osakkaat maksaisivat noin 68 000 000 ilman välitöntä kompensaatiota.

 

IV) Keisarikunnan luotonantoa koskevien lakien väitetään olevan uudistamisen tarpeessa. Mikäli tämä pitää paikkansa, tämän uudistuksen on tapahduttava ennen osakepankin perustamista.

 

V) Näyttää hyvin todennäköiseltä, että maksuvälineiden tarve maassa on niin suuri, että noin 350 miljoonan setelistö pysyisi ainaisesti liikkeellä tulematta koskaan lunastettavaksi. Ellei näin kävisi, hallituksen pitäisi myydä korkoa tuottavia obligaatioita tietyn setelimäärän arvosta, jonka jälkeen nämä setelit mitätöitäisiin eli hallitus ottaisi lainan.

Tai hallitus voisi hyvinkin lähteä mukaan pankin perustamiseen, ei kuitenkaan suuremmalla kuin viidenneksen osuudella pääomasta, siten että tämä korotettaisiin 250 miljoonaan, josta 50 miljoonaa olisi valtion osakkeina, joille ei kuitenkaan kuuluisi osuutta hallituksen osakkaille maksamaan 10 500 000 ruplan korkoon.

 

VI) Suunniteltu setelien vaihto 80 %:n kurssiin tuottaa väistämättä hankaluuksia ja tuntuu perin epämiellyttävältä – mutta tuskin sen välttämiseen on keinoja. Setelien nykyinen käypä arvo voidaan jopa arvioida pikemminkin tätä vähäisemmäksi; tämä havaittaisiin kauppatavaroiden hinnoissa, ja lisäksi metalliraha ilmaantuisi jälleen kiertoon. Vain verojen maksussa vaihto siirtäisi veronmaksajien kärsittäväksi ne tappiot, jotka nyt koituvat valtionrahastolle.

Liikkeellä olevan setelistön palauttaminen terveelle pohjalle ja setelirahan arvon vakauttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista ilman vaikeuksia. Tässä mainituista ratkaisevan tärkeitä ovat silti vain I ja II.

Kysymyksen siitä, mitä kurssia olisi sovellettava yksityishenkilöiden velkasuhteissa, joista on sovittu pakkokurssijärjestelmän vallitessa, olemme jättäneet syrjään sillä perusteella, että tuollaisen järjestelyn toteuttaminen oikeudenmukaisesti on mahdotonta. Päinvastoin säilyttämällä velkojien laillisten asiakirjojen mukaiset oikeudet koskemattomina niin valtion kuin yksityistenkin velkasuhteissa valittaisiin varmin keino välttää valtion luottosuhteiden häiriintyminen uudistuksen takia.

 

Tase A

Uuden osakepankin tase valtionpankin 15. elokuuta julkistaman taseen perusteella laskettuna, pyöristettyinä summina:

 

Vastaavaa.

Rahametallivaranto 85 000 000.

Kassa 8 000 000.

Diskontatut vekselit 10 000 000.

Ennakkomaksut kauppatavaroista, valtion obligaatiot,

osakkeet jne. 41 000 000.

Saatavat erääntyneistä vekseleistä

ja maksusitoumuksista 120 000.

Julkisesti noteeratut arvopaperit 15 000 000.

Tilisaatavat konttoreilta ja asioimistoilta 570 000.

Kauppiaiden palovahinkojen

korvausrahasto 175 000.

Korkotuotot 28 000.

Hallintokulut 686 000.

Konttorien ja asioimistojen pääoma 9 000 000.

Sekalaiset erät 1 700 000.

Summa 171 279 000.

 

Vastattavaa.

Ennakkomaksut konttoreille

ja asioimistoille 31 000 000.

Perustamispääoma 17 000 000.

Varapääoma 3 000 000.

Korolliset tilit 13 000 000.

Talletukset 2 000 000.

Omat vekselit 14 500 000.

Sekalaiset erät 3 000 000.

Korot 2 500 000.

Vuoden aikana rediskontattu 365 000.

–––

Seteleinä 106 500 000

arvostettuna 80 %:n mukaan 85 000 000.

Summa 171 365 000.

 

Loput liikkeessä olevasta setelistöstä eli (649 500 000–106 500 000 =) 543 000 000 olisi korvattava osakkaiden maksaman pääoman varassa.

 

Tase B

Valtion kiinnityslainapankin tase valtionpankin 15. elokuuta julkistaman taseen mukaan laskettuna.

Vastaavaa.

Saatavat valtionrahaston tileiltä 41 000 000.

Selvitetyt entiset lainasuhteet 482 000 000.

Kassavarat 1 000 000.

Summa 524 000 000.

 

Vastattavaa.

Maksettavaa valtion rahaston tileille 38 000 000.

Selvitettäviä entisiä lainasuhteita 489 000 000.

Summa 527 000 000.

 

Huom. Järjestettävä 3 miljoonan erotus johtuu osaksi taseen A aktiivapuolesta.