Ehdotus rautatien rakentamiseen tarvittavien varojen hankkimisesta, lausunto senaatin täysistunnossa 26.5.1865 (sub secreto)

Tietoka dokumentista

Tietoa
26.5.1865
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Koska rautatien rakentamiseen tarvitaan varoja: 1. ennen kuin niitä saadaan viinapolttoverosta, 2. tästä verosta tarkoitusta varten varatun vuosittaisen määrän lisäksi; ja koska kyseisten varojen hankkiminen ulkomaanlainalla käy mahdottomaksi – ainakin lähitulevaisuudessa, niin ehdotetaan seuraavaa:

Otetaan lainaa maan sisällä, ja maksetaan se takaisin viinanpolttoverosta viimeistään kymmenen vuoden kuluessa.

Kotimaista valtionlainaa vastaan voidaan maan vähäiset rahavarat huomioon ottaen väittää, että se vie pääomaa pois tuotannosta:

a) käytettäväksi rautatien raaka-aineitten tuontiin;

b) lisäämällä työpalkkoja ja myös ulkomaisten tavaroitten kulutusta;

c) joka tapauksessa siten, että se näin hajotetaan ja se on poissa suuremmalta teollisuudelta.

Mutta tätä vastaan voidaan sanoa: että kun Hypoteekkiyhdistyksen laina nyt lisää maassa rahan saatavuutta 9 miljoonalla markalla, josta suurin osa käytetään lainan muuntoon, niin näin vapautuu pääoma, jota ei yksityinen liiketoiminta voine lyhyen ajan sisällä kokonaan ottaa haltuunsa; sekä edelleen: että valtion lainaksi ottama pääoma ei kokonaan poistu yleisestä liikkeestä, koska siinä voidaan käyttää lainaa vastaan liikkeelle laskettuja obligaatioita.

–––

Lainaa ehdotetaan otettavan kuusi miljoonaa markkaa.

Mutta siitä ei aluksi otettaisi enempää kuin miljoona kaksisataatuhatta (1 200 000) markkaa, joka vastaa kierrossa olevien Saimaan-setelien määrää.

Keisarillinen senaatti on nimittäin julistanut, että Saimaan-seteleitä ei voi irtisanoa.

Kuoletusrahastossa on niiden lunastamiseen tarvittava rahamäärä. Jos nyt Saimaan-setelien haltijoitten sallitaan muuntaa ne uusiksi rautatielainaobligaatioiksi, niin mainittu kuoletusrahaston pääoma voidaan käyttää rautatien rakentamiseen. Loput lainasta otettaisiin harkinnan mukaan vuosina 1866–67, vähitellen sitä mukaa kun Hypoteekkiyhdistys nostaa talletuksensa pankista.

–––

Lainan koroksi määrättäisiin 5,4 %.

Obligaatiot olisivat suuruudeltaan à 200 markkaa.

Vuosikorko olisi siis obligaatiota kohti 10 mk 80 p.

– korko kuukautta (30 päivää) kohti 90 p.

– korko päivää kohti 3 p.

Takaisinmaksu määräytyisi arvonnan mukaan vuosina 1873, 1874 ja 1875, vuosittain kaksi miljoonaa.

Korko maksettaisiin puolivuosittain, jotta lainanantajien etu olisi suurempi: tämän seurauksena jokainen obligaatio varustettaisiin 20 kappaleella 5 mk 40 p kuponkeja.

Edellytetään, että obligaatiot annettaisiin parikurssiin, joskaan ei irtisanottavina niin kuin Saimaan-setelit. Mutta koska ne lunastetaan jo 8–10 vuoden kuluttua (vuonna 1867 annettavat 6–8 vuoden kuluttua), koska ne ovat suuruudeltaan vain 200 markkaa ja siten helposti käypiä maksusuorituksissa, ja koska korko on silloin helposti laskettavissa ja maksetaan päivää kohti, niin voidaan pitää varmana, että myynti voi tapahtua nimellisarvoon, ainakin vähitellen ja pieninä erinä.

Nimittäin: ennalta tilaamista ei esitetä hyväksyttäväksi. Se voi onnistua tai epäonnistua, riippuen miten huuto asettuu; ja obligaatioitten arvo vähenee nopeasti, jos niitä tulee kerralla paljon liikkeeseen.

Parempi lienee ilman muuta myydä suoraan esim. 600 000 markkaa = 3 000 kpl obligaatioita kerrallaan pankin konttorissa – joka kolmas kuukausi tai muulla tavoin tarpeen mukaan.

–––

Oletetaan, että viinanpolttoverosta saadaan rahaa kulkulaitoksille:

1866 puolet määrästä 900 000 mk

Korko, ½ lainasta 108 000 mk 792 000

1867 koko määrä 1 800 000

Korko, 2/3 lainasta 216 000 1 584 000

1868 samoin 1 800 000

Korko koko lainasta 324 000 1 476 000

Tulot 3 vuodessa 3 852 000

Tästä laina 6 000 000

Käytettävissä kaikkiaan 9 852 000 mk

Nämä varat voitaisiin jakaa seuraavasti:

Jos Tampereen–Hämeenlinnan rata rakennetaan, tarvitaan 9 244 000 mk eli lähes kaikki varat.

Lahden rataa varten tarvitaan sitä vastoin vain (mukaan lukien kanava Vesijärveen) 6 500 000 mk, jolloin käytettävissä olevasta pääomasta on vielä käytettävissä 3 352 000 mk.

Säädyt ovat myöntäneet kanavien rakentamiseen:

Valkeakoskelle 255 400

Virroilla 680 000

Oulujoessa 100 000

Iisalmessa 201 000

Pelson suolla 76 000

Lemströmin kannaksen yli 179 600

summa 1 492 000

josta ensimmäisen kolmen vuoden aikana pitäisi mennä ainakin seuraavat määrärahat:

Valkeakoskea varten, koska rautatieliikenne on siitä riippuvainen;

Oulujokea varten – koska ainoa Oulun lääniä varten;

Pelson suota varten, koska muuten nyt jo tehdyn hyöty jää vähäisemmäksi;

osa määrärahoista Virtoja ja Iisalmea varten

Oletetaan yhteensä 852 000 markkaa.

Silloin Tampereen rataa varten jäisi vielä pakkolunastuksiin ja valmisteleviin töihin 2 500 000 mk.

–––

Seuraavina kolmena vuonna 1869–70 ja 71 olisivat

kokonaistulot 5 400 000 mk

josta korkoihin 972 000 mk

kanavien rakentamiseen 640 000 mk

–––

Jäljelle jää rautatietä varten

Tampere-Hämeenlinna 3 788 000

Vuonna 1866, 67, 68 käytetty 2 500 000

Tarvitaan siis Tampereen radan

valmiiksi tekemiseen 6 vuodessa 2 956 000

Yhteensä 9 244 000

Viimeksi mainitut kolme miljoonaa markkaa on siis vielä lisäksi lainattava, tai valtion on annettava ne ennakkona. Esimerkiksi 1 600 000 mk lainaa, 1 400 000 mk valtiolta.

Tulot viinanpolttoverosta vuosina 1872, 73, 74 ja 75 käytettäisiin lainan kuolettamiseen.

1872 1 800 000

josta 324 000 1 476 000

1873 samoin 1 476 000

2 952 000

Lainasta arvotaan 2 000 000

Jäännös 952 000

1874 1 800 000

josta 216 000 1 584 000

2 536 000

Lainasta arvotaan 2 000 000

Jäännös 536 000

Siirto 536 000

1875 1 800 000

josta 108 000 1 692 000

Summa 2 228 000

Lainasta arvotaan 2 000 000

Jäännös 228 000

Silloin olisi siis 6 miljoonan laina kuoletettu, ja tuotto 228 000 olisi (käytetty) voitu käyttää vuonna 1871 Tampereen rataa varten tarvittavan lisälainan korkojen maksamiseen. Huom. Jos on lainattu 1 600 000 mk, niin korkoa menee 3 vuodelta 240 000 mk tai, jos nämä 3 miljoonaa antaa valtio ennakkona, niiden maksuun, jolloin 10 vuoden kuluttua olisi maksettavana enää 2 728 000 mk.

–––

Säädyt ovat myöntyneet 18 miljoonan markan lainan ottamisen. Paloviinaverosta varatut 1 800 000 markan määrärahat käytettäisiin korkoihin ja takaisinmaksuun.

Yllä olevan suunnitelman mukaan olisivat kaikki säätyjen päätöksen mukaiset kulkuyhteydet valmiit 6 vuoden sisällä eli vuonna 1871 – jolloin velkaa olisi vain 2 700 000 mk – ilman ulkomailta otettavaa lainaa.

On ymmärrettävä, että kun säädyt ovat ehdottaneet niin suurta lainaa, niin ne ovat ajatelleet molempien rautateitten rakentamista 2–3 vuoden sisällä. Silloin määräraha menisi seuraavan 7–8 vuoden ajan lähinnä korkoihin ja kuoletuksiin.

Mutta silloin olisi myös 10 vuoden jakson lopussa, 1875, vain suunnilleen 1/3 lainasta kuoletettuna, ja säätyjen olisi silloin pakko edelleen myöntää määrärahoja, ehkä 20 vuoden ajan, sen korkojen maksamiseen ja kuolettamiseen.

Olisi siis vähäinen asia maksaa sen sijasta yllä mainitut 2 700 000 markkaa.

–––

Puheena olevan kysymyksen kohdalla voidaan kuitenkin luonnollisesti jättää sikseen eri töitten järjestys.

Kysymys on ainoastaan lainan ottamisesta ja silloinkin lähinnä Saimaan-setelien muuntamisesta 5 4/10 [prosentin] obligaatioiksi, säätyjen kulkulaitoksille myöntämää määrärahaa rasittaen.

Tätä anotaan alamaisimmin Hänen Keisarilliselta Majesteetiltaan.

Saimaan-setelien lunastamiseen kuoletusrahastossa varatut rahat, noin 1 200 000 mk, voitaisiin heti luovuttaa kulkulaitosrahastoon, koska tämä rahasto lunastaisi sille mahdollisesti tarjottavat 5,4 % obligaatioilla, ja vastaisi loppujen lunastamisesta eräpäivänä käteisellä.

Olisi toki kulkulaitosrahastolle edullisempaa pitää Saimaan-setelit kierrossa eräpäivään asti ja maksaa pääomasta vain 3 3/5 % korko. Mutta koska ne on maksettava a vista [maksettava vaadittaessa], pitäisi rahaston olla valmis lunastamaan ne milloin tahansa – kun siis vain osa rahoista olisi käytettävissä, ja muu osa pidettäisiin valmiudessa lunastusta varten; tämä olisi ristiriidassa tarkoituksen kanssa. Sillä nämä rahat on tarkoitettu ensimmäistä tarvetta varten, kun paloviinaverosta ei ole saatu vielä mitään kulkulaitoksille. Sitä paitsi lienee suositeltu muuntaminen paras keino hankkia rautatielainaobligaatioille luottoa yleisön keskuudessa. Vähäinen jäljellä oleva Saimaa-setelien määrä ei nimittäin nyttemmin näyttäydy kierrossa, vaan se on kassoissa ja kapitalistien käsissä, joista se halukkaimmin luovutetaan suurempaa korkoa vastaan.

Lainaa käteistä maksua vastaan ei sen sijaan liene saatavissa suuria määriä, ennen kuin Hypoteekkiyhdistyksen rahat tulevat liikkeeseen.

Mikään lunastusrahasto rautatieobligaatioita varten ei ole tarpeen. Jokin rahamäärä voidaan aina sijoittaa valtion erityisiin rahastoihin.

J. V. S:n

 

 

Vertailu