Senaattori Snellman mainitsi, että koska esiin tuotu ehdotus edellyttäisi, että nyt voimassa olevan painovapauslain hallitsijan ja säätyjen päätöksiin perustuvat, lehdistörikoksia ja niiden rankaisemista koskevat lakisäännökset määrättäisiin hallinnollisella asetuksella olemaan voimassa myös tulevaisuudessa, mutta senaattori oli alkanut epäillä, olisiko sellainen menettely yhteensopiva maan perustuslakien kanssa, katsoi senaattori olevan toivottavaa, että keisarillisen senaatin prokuraattori, lakien noudattamisen ylimpänä valvojana, voitaisiin saada lausumaan mielipiteensä tästä tärkeästä kysymyksestä. Senaattori halusi siksi omasta puolestaan pyytää tätä lausuntoa, varsinkin kun senaattori arveli, että prokuraattori täällä läsnä olevana saattoi sellaisen heti antaa.
Tämän tultua kirjoitetuksi muistiin antoi senaattori seuraavan lausunnon: – Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on armollisessa esityksessä säädyille vuonna 1864 julistanut, että säätyjen sen jälkeen hyväksymä ja Hänen Majesteettinsa armollisesti vahvistama laki painovapaudesta Suomessa olisi voimassa nyt menossa olevien valtiopäivien loppuun asti samalla voimalla joka on muullakin on hallitsijan ja säätyjen säätämällä yleisellä lailla.
Nyttemmin on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa esityksessä valtiopäiville armollisimmin ehdottanut, että säädyt hyväksyisivät saman lain erityisine siihen tehtyine muutoksineen olemaan voimassa vuoden 1868 loppuun asti. Sikäli kuin tiedetään, eivät säädyt ole hyväksyneet armollista esitystä, ja mikäli Hänen Keisarillinen Majesteettinsa ei armossaan hyväksy säätyjen ehdottamia säännöksiä, niin näiden valtiopäivien lopusta lähtien ei siis ole voimassa hallitsijan ja säätyjen säätämää painovapauslakia.
Senaatin nyt esiin tuomaan ehdotukseen sisältyi kuitenkin erityisten uusien säännösten lisäksi myös painovapausrikoksia ja niiden rangaistuksia koskevia määräyksiä, joiden sekä Hänen Keisarillinen Majesteettinsa että säädyt ovat katsoneet vaativan kummankin valtiomahdin yhtäpitävän päätöksen. Näiden lakisäännösten määrääminen noudatettaviksi hallinnollisella asetuksella on mielestäni täysin yhtäpitävästi sen kanssa, mitä prokuraattori on tästä asiasta sanonut, ristiriidassa maan perustuslakien kanssa, ja saanen siis omasta puolestani alamaisimmin olla puoltamatta kyseisen ehdotuksen armollista hyväksymistä.
Niin valitettavaa kuin onkin, en siksi voi nykytilanteessa keksiä ja suositella mitään muuta keinoa lehdistön väärinkäytön estämiseksi kuin että otetaan käyttöön varoitus- ja lakkautusjärjestelmä sekä ehkäisevät toimenpiteet, siellä missä se on välttämätöntä sellaisten rikkomusten välttämiseksi, joille ei laissa ole määrätty rangaistusta, sekä että muiden lehdistörikosten rankaisemisessa sovelletaan voimassa olevaa lakia, jonka täydentämiseksi alamaisimmin esitän, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa suvaitsisi armollisimmin määrätä, että 26. marraskuuta 1866 annettu laki väärästä ilmiannosta ja muusta kunnianloukkauksesta, jonka voimassaolon on määrätty alkavan 1. tammikuuta 1870, tulisi lehdistörikkomusten osalta olemaan voimassa siitä päivästä lukien, jolloin uusi lehdistölaki tulee noudatettavaksi.
