Tähän keisarillisen senaatin enemmistön nyt puoltamaan esitykseen halusivat kenraaliluutnantti Indrenius ja senaattori Snellman vielä lisätä seuraavaa:

”Koska valtion tulot välillisistä veroista ovat viime vuosina maata kohdanneitten katojen seurauksena osittain vähentyneet, on samanaikaisesti osoittautunut, että siitä huolimatta merkittäviä ylimääräisiä menoja hätää kärsivän väestön auttamiseksi on voitu kattaa valtiota velkaannuttamatta. Kun nyt kyseiset raudankäsittelyn verot ovat tuottaneet valtiolle vuosittain vain noin neljäkymmentätuhatta markkaa, niin ei ole syytä pelätä, että niiden pois jääminen vaikuttaisi merkittävässä määrin valtiontalouden tilaan.

Toisaalta ovat kuitenkin valtion tulot tarpeen monia maan parasta edistäviä toimia varten, joihin ryhtyminen on saanut odottaa mainittujen menojen pakottavan välttämättömyyden vuoksi. Ja vaikka voidaan toivoa, että veron poistaminen vähitellen tuo valtiolle korvauksen välillisistä veroista saatuina tuloina, on silti välttämätöntä, että myös tämä poistaminen tapahtuu vähitellen, jotta se olisi valtiolle vähemmän tuntuva.”