Senaattori Snellman katsoi omasta puolestaan kyseisen uuden esityksen olevan täysin hyödytön, koska ne erityiset kaupunkien asukaspiirit, jotka maksavat veroa eri tarkoituksiin, voisivat ilman mitään uutta lakia hoitaa asioitaan edustajien välityksellä, aivan kuten porvaristo kaikissa kaupungeissa tekee näin kaupunkien vanhinten välityksellä ja esim. Helsingin seurakunta kirkolliskokousedustajien välityksellä. Mikään ei estäisi talonomistajia omaksumasta sellaista menettelyä. Mutta juuri tämä hajanaisuus pitäisi poistaa kunnallissääntöä muuttamalla. Säädöksen antaminen siitä, miten kyseiset erityiset piirit olisivat edustettuina, äänestäisivät ym. olisi täysin turha menettely.
Samoin voitaisiin ilman eri säädöstä perustaa rahatoimistot kaikkiin kaupunkeihin, joissa sellainen on tarpeen ja joissa sellaista toivotaan, kuten esim. on hiljattain tapahtunut Turussa.
Tehtävänä sen sijaan on ja tulee olla seuraava: 1. Että kunnan verovelvolliset asukkaat saatetaan samaan asemaan oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen; 2. että saadaan aikaan yhteinen kunnallishallinto; 3. että siellä missä niin on tarpeen, perustetaan kunnallinen edustuslaitos. Lainsäädäntö tätä tarkoitusta varten toteuttaa oikeaksi tunnustettua periaatetta. Nyt tehty ehdotus taas on periaatteeton. Voidaan pitää varmana, että säädyt eivät sitä hyväksy. On pelkästään tuomittavaa antaa niille lakiesitys, josta vallitsee sellainen vakaa käsitys.
Vaikka myös komitean antama esitys kärsii mainitusta puutteesta, nimittäin että se ei toteuta mainittuja periaatteita, on sillä kuitenkin nyt annettuun nähden se suuri etu, että muodollisesti vähäisellä muutoksilla se voidaan saada niiden mukaiseksi.
Senaattori Snellman halusi siksi alamaisimmin ehdottaa, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa suvaitsisi antaa säädyille armollisen esityksen, joka on yhtäpitävä komitean esityksen kanssa, kuitenkin seuraavin muutoksin:
§ 6, jälkimmäinen momentti:
Jos jokin sellainen jäsenyys on varattu yksistään porvarinoikeudet saaneelle porvaristolle tai muulle tietylle porvariluokalle, laskettakoon sen tuotto kunnallisveroa maksettaessa luokan jäsenten hyväksi pro rata [määräsuhteessa] itse kunkin veroäyrien mukaan.
§ 7, lisäys loppuun:
erityisesti varattu – jolloin sellaisen oikeuden käyttämiseen liittyvät kustannukset maksaa porvaristo.
§ 8, viimeinen momentti.
Missä kuitenkin ryhmänä – suorittavat tiettyjä veroja tai täyttävät erityisiä rasituksia, maksavat luokkaan kuuluvat jäsenet pro rata itse kunkin veroäyrien mukaan kunnallisveron korotusta, joka vastaa keskiarvoa kymmenen vuoden sellaisesta verosta veron tai erityisen rasituksen arvioidusta raha-arvosta, jolloin mainitut kymmenen vuotta lasketaan sitä vuotta edeltävän vuoden loppuun, jolloin tämä asetus on hyväksytty noudatettavaksi.
Näillä muutoksilla tehtäisiin mahdolliseksi yhteinen hallinto kaikille kunnan asioille. Samoin toteutuisi samanarvoisuus kunnan jäsenten välillä oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen, koska pykäliin 6 ja 8 esitetyt poikkeukset ovat vain korvauksia eri luokille niistä lakiin perustuvista eduista, jotka lakkaisivat uuden kunnallisjärjestyksen astuessa voimaan.
Pykälän 7 lisäys, joka koskee porvariston edustusoikeutta valtiopäivillä ja sen edustajan kustannuksia, ei koske kunnallisjärjestystä.
Pykälän 8 säännösten kohdalla ansaitsee mitä suurimmassa määrin huomiota se, että tällä hetkellä kiinteää omaisuutta kaupungeissa rasittavat jatkuvasti kasvavat verot. Tämä periaatteeton verotustapa johtaa vähitellen välttämättä siihen, että yksikään asukas ei voi rakentaa eikä asua maamme kaupungeissa. Jos tämän pykälän lisäys hyväksytään, niin paitsi että tämä kiinteistövero kiinnittyisi nykyiseen kokonaismääräänsä, myös sen yksittäisiin taloihin kohdistuva rasitus vähenisi sitä mukaa kuin uusille tonteille rakennetaan. Viimeksi mainittu seikka koskisi myös niitä muita rasituksia, jotka ovat tiettyjen luokkien velvollisuutena. Kun sitä vastoin tämän erityisen rasituksen vähenemisen seurauksena yksityisen käteen jäävä tulo kasvaisi, tasoittuisi tällöin vähitellen eri luokkien kunnalle maksama tuki.
Ehdotetut muutokset eivät merkinne porvarissäädyn etuoikeuksien järkkymistä millään lailla. Kuitenkin näyttää olevan parasta jättää kunkin kaupungin asukkaitten ratkaistavaksi, haluavatko he ottaa käyttöön uuden kunnallisjärjestyksen ja milloin näin tapahtuu. Tätä tarkoittavan säännöksen tulee sisältyä asetukseen, samoin kuin määräyksen ajankohdasta, josta lähtien se on hyväksytty noudatettavaksi.
