Keisarillisen Suomen Talousseuran 1. marraskuuta 1854 tekemän päätöksen perusteella allekirjoittaneet seuran jäsenet esittävät nöyrimmästi seuran voimassa oleviin sääntöihin seuraavia muutoksia, jotka mielestämme ovat välttämättömiä seuran viime voikoina saamien kokemusten nojalla.
Koska kuitenkin on odotettavissa, että usealta taholta tehdään tätä tarkoittavia ehdotuksia, ja kun niissä ilmauksensa saavien erilaisten mielipiteiden yhteen sovittelu ei liene mahdollista lähinnä tulevana vuosipäivänä pidettävässä yleisessä kokouksessa, otamme vapauden ensisijaisesti ehdottaa, että mainitussa yleisessä kokouksessa valittaisiin jäsenet komiteaan, joka saisi tehtäväkseen muotoilla eri ehdotusten pohjalta säännöt uudelleen. Komitealle olisi myös annettava valtuudet lisätä omasta puolestaan sellaiset muutokset, joihin se havaitsee aihetta olevan, ja komitean täten laatima sääntöjen uusi muotoilu olisi lähetettävä ennen vuoden päättymistä painettuna seuran jäsenille ja sen hyväksyminen jätettävä helmikuussa 1855 kokoontuvan yleisen kokouksen päätettäväksi. Huom. Siinä tapauksessa, ettei ole olemassa mitään erityistä säännöstä siitä, miten tässä kysymyksessä on meneteltävä.
Olemme omasta puolestamme päätyneet siihen käsitykseen, että seuran toiminnasta on toimeenpanevan toimikunnan kiitettävistä ponnistuksista huolimatta jo varsin kauan puuttunut aktiivisuutta ja tarmokkuutta, jotka ovat välttämättömiä todella hyvien tulosten aikaansaamiseksi. Uskomme havainneemme, että syynä tähän on yleisön mielenkiinnon puute seuran pyrkimyksiä kohtaan, ja olemme tästä syystä sitä mieltä, että kaikki sääntöjen määräykset, jotka voivat haitata tällaisen mielenkiinnon syntymistä tai ovat sen kannalta edes epäedullisia, on ensisijaisesti poistettava ja korvattava soveliaammilla määräyksillä.
Yleisesti tunnettu tosiasia ja valitettava osoitus jäsenten yleensä vähäisestä kiinnostuksesta seuran keskusteluja kohtaan on se seikka, että päätöksiä ovat yleisissä kokouksissa tehneet vain puheenjohtajat ja läsnä olevat toimikunnan jäsenet ja että tavallisesti yleisiin kokouksiin on osallistunut vain harvoja jäseniä toimikunnan ulkopuolelta.
Tästä syystä ehdotamme, että 34. § tai sitä vastaava pykälä sääntöjen tulevassa uudessa laitoksessa sisältäisi määräyksen: että yleinen kokous ei voi tehdä päätöstä, ellei sen tekemiseen osallistu toimikuntaan kuulumattomia jäseniä vähintään nelinkertainen määrä verrattuna läsnäolevien puheenjohtajien ja toimikunnan jäsenten määrään; tästä määrästä vähintään puolen eli kaksinkertaisen määrän puheenjohtajiin ja toimikunnan jäseniin verrattuna on oltava henkilökohtaisesti läsnä, mutta toinen puolikas saa olla edustettuna läsnäolijoille antamiensa valtakirjojen välityksellä. Huom. Parempi ratkaisu olisi ehkä määrätä, kuinka monta toimikunnan jäsentä täytyy olla paikalla, esim. puheenjohtaja ja kuusi muuta, jolloin muiden jäsenten vähimmäismäärä olisi 24, joista kahdentoista on oltava henkilökohtaisesti läsnä ja 12 muuta voi olla valtakirjalla edustettuna. Nämä lukumäärät näyttävät kylläkin varsin pieniltä.
Jos ratkaisujen tekeminen joskus viivästyisi tai seuran toiminta kärsisi jopa merkittävämmistäkin haitoista tällaisten säännösten takia, rohkenemme toivoa, että jos tämä tilanne saatetaan jo mainitulla tavalla jäsenten tietoon, nämä saavat voimakkaan muistutuksen siitä, että heidän velvollisuutensa on jopa jonkin verran aikaa ja kustannuksia uhraamalla henkilökohtaisesti osallistumalla vaikuttaa seuran isänmaalle hyvin tärkeiden pyrkimysten edistymiseen. Ellei tämä toive täyttyisi, on todellakin vaikea sanoa, miksi sellaisen seuran pitäisi olla nimellisesti olemassa, jonka kolme kertaa vuodessa pitämiin kokouksiin ei voida saada monisatapäisestä jäsenkunnasta koolle edes pariakymmentä jäsentä.
Jotta henkilökohtaista osallistumista ei tarpeettoman usein edellytettäisi, on nimittäin lopetettava kaikki ylimääräiset kokoukset, joita voitaisiin järjestää 33. §:ssä mainittujen kolmen helmikuussa, kesäkuussa ja marraskuussa järjestettävän yleisen kokouksen lisäksi, ja siis niitä koskevat samassa §:ssä 35. & 36. §:ssä sekä 14. §:n 6. & 9. momentissa olevat säännökset poistettava.
Meillä on tuonnempana kunnia ehdottaa, miten viimeksi mainituissa pykälässä ja momenteissa esitettyjä asioita pitäisi käsitellä. Muutenkaan ei ole aihetta olettaa, että seura joutuisi käsittelemään niin kiireellisiä asioita, ettei niiden ratkaisemista voitaisi lykätä lähinnä seuraavaan varsinaiseen kokoukseen.
Ehdotamme samaan 33. §:ään myös seuraavaa muutosta:
Jokaisen yleisen kokouksen aika ilmoitetaan puolitoista kuukautta etukäteen kahdesti Finlands Allmänna Tidningissä julkaistavalla ilmoituksella, jossa on myös lyhyesti mainittava kaikki asiat, joita seura tässä kokouksessa käsittelee, sekä toimikunnan kannatus ja suositus tai hylkäysehdotus niissä tapauksissa, joissa säännöt edellyttävät toimikunnan lausuntoa ennen asian käsittelyä.
Kun otetaan huomioon maan pitkät etäisyydet ja hankalat kulkuyhteydet, tätä säännöstä ei tarvinne pidemmälti perustella, etenkin kun sen välttämättömyys tulee täysin selväksi seuraavan esityksen yhteydessä.
Nykyisten sääntöjen pahimpiin puutteisiin nimittäin kuuluu mielestämme se seikka, etteivät ne myönnä jäsenelle aloiteoikeutta, lukuun ottamatta sille toimikunnan jäsenelle, joka on ollut tämän kokouksessa läsnä ja esittänyt siellä eriävän mielipiteen, myönnettyä oikeutta vedota yleiseen kokoukseen (ks. 30. §) eivätkä anna poissa olevalle jäsenelle mitään mahdollisuutta mielipiteensä ilmaisemiseen yleiselle kokoukselle kirjallisesti eivätkä osallistumiseen sen päätöksiin valtuutetun välityksellä.
Uskoaksemme ei tarvita laajaa selittelyä jokaisen saamiseksi vakuuttumaan siitä, että seura on tämän säännöissä olevan puutteen takia menettänyt monen asioita tuntevan ja kokeneen jäsenen hyviä neuvoja ja samasta syystä useimmat sen jäsenet ovat menettäneet aktiivisuuteen kannustavan kiinnostuksensa sen keskusteluihin ja toimintaan osallistumiseen. Suuri osa jäsenistä joutuu parhaasta tahdostaankin huolimatta usein jäämään sairauden, ajanpuutteen tai taloudellisten syiden takia pois kokouksista; ja selvästikin vain harvat voivat pitää itsestään selvänä asiana matkustamista 30–80 peninkulman päästä Turkuun pelkästään tätä asiaa varten kolme kertaa vuodessa. Pelkkä tällaisen vaatimuksen esittäminenkin on todella liikaa. Kukaan, joka vakavasti miettii tätä tilannetta, ei vaatine, että seuran pitää edelleenkin jättää toiminnastaan syrjään jäsentensä suuri enemmistö ja antaa heille ainoastaan oikeus maksaa jäsenmaksunsa.
Tämän tilanteen korjaamiseksi me ehdotamme seuraavia lisäyksiä ja muutoksia:
30. §:ään lisätään. Jokaisella seuran jäsenellä on samoin oikeus saada sihteeriltä vapaasti tiedokseen henkilökohtaisesti tai edustajansa välityksellä toimikunnan kokouksen esityslista ja jättää hänelle ennen tuota kokousta kirjallinen kannanottonsa esille tuleviin kysymyksiin, ja tämä kannanotto on kokouksessa luettava ja liitettävä pöytäkirjaan.
Tämän §:n loppu on muutettava kuulumaan seuraavasti:
Jos jäsen, joka on täten esittänyt mielipiteensä toimikunnan pöytäkirjaan otettavaksi, ei ole saavuttanut asettamaansa tavoitetta, toimikunnan on, jos hän sitä pyytää, esitettävä seuraavassa yleisessä kokouksessa seuran harkittavaksi, minkä merkityksen se haluaa kyseessä olevalle vastalauseelle antaa. Toimikunnan päätös pannaan kuitenkin täytäntöön.
35. §:ään lisätään. Jokainen jäsen voi esittää seuralle sen yleisessä kokouksessa ratkaistavaksi ehdotuksia seuran toimintaa varten, mutta tällöin ehdotus on esitettävä kaksi kuukautta ennen kokousta kirjallisesti toimikunnalle, joka esittää siitä mielipiteensä ja ilmoittaa asiasta yleisen tavan mukaan. Jäsen voi myös tehdä suullisen tai kirjallisen ehdotuksen yleisessä kokouksessa, ja ehdotuksesta voidaan keskustella samassa yleisessä kokouksessa, mutta päätös asiasta voidaan tehdä vasta seuraavassa yleisessä kokouksessa. Ilman toimikunnalle tehtävää ennakkoilmoitusta voidaan samassa kokouksessa kuitenkin sekä ehdottaa että valita seuraan uusia jäseniä.
37. §:lle ehdotetaan seuraavaa sanamuotoa:
Kun yleisessä kokouksessa ilmenee erimielisyyksiä, kysymys ratkaistaan äänestämällä, ja tällöin päätökseen riittää yksinkertainen enemmistö lukuun ottamatta tapauksia, joista 3. ja 16. §:ssä toisin säädetään.
Salainen äänestys suoritetaan ainoastaan uusia jäseniä valittaessa. Kaikissa vaaleissa käytetään avoimia vaalilippuja, ja vaaliin osallistuvien poissaolevien jäsenten vaalilipuissa pitää olla heidän omakätinen ja oikeaksi todistettu allekirjoituksensa. Kaikista muista kysymyksistä äänestetään suullisesti, jolloin läsnäoleva jäsen voi esittämänsä lainmukaisen valtakirjan nojalla edustaa poissaolevia jäseniä, kuitenkin siten, ettei sama henkilö saa käyttää äänestyksessä enempää kuin 25 ääntä, oma äänensä mukaan luettuna.
Pidämme näitä muutoksia tärkeimpinä ja olemme samoin vakuuttuneita siitä, että seuran sääntöjen tulevassa uudessa muotoilussa on ensisijaisesti pidettävä silmällä kaikkia muitakin säännöksiä, jotka edistäisivät aktiivisempaa osallistumista seuran pyrintöihin mahdollisimman laajassa piirissä. Vaikka monia näkökohtia voidaan esittää ja on esitetty valtakirjoilla äänestämistä vastaan, ne eivät käsityksemme mukaan merkitse mitään, kun otetaan huomioon se kiistämätön hyödyllinen vaikutus, joka tämän mahdollisuuden myöntämisellä on etenkin sellaiselle seuralle, jonka toiminta-alueena on koko maa. Vain tällaisen myönnytyksen kautta kauempana Turusta asuvat jäsenet nimittäin saavat tilaisuuden vaikuttaa millään tavalla seuran toimintaan, ja ilman tätä mahdollisuutta heiltä ei myöskään voida odottaa minkäänlaista osallistumista sen pyrintöihin; samalla seura puolestaan voi hyödyntää taitavimpien maanviljelijöiden ja teollisuudenharjoittajien tiedot ja kokemuksen maan kaikista osista ja oppia tuntemaan elinkeinojen edistymisen eri paikkakunnilla ja sen, mitä niiden yhä paremman menestyksen saavuttamiseksi tarvitaan. Voidaan nimittäin ennustaa, ettei kokouksiin tulisi valtakirjoja pelkästään Turussa tai sen lähistöllä asuvilta jäseniltä, joita kauempana asuvat vain harvoin lähemmin tuntevat, vaan merkittävien asioiden tullessa kokouksissa esille näiden osanottajiksi ilmaantuu suuremman jäsenjoukon valitsemia ja tarvittaessa sen kustannuksella paikalle saapuvia edustajia. Juuri tätä silmällä pitäen olemmekin ehdottaneet edellä esitettyä muutosta 33. §:ään, koska on toivottavaa, että jokaisen kokouksen esityslista saatetaan mahdollisimman laajalle ulottuvaan julkisuuteen, jotta kaikissa maan osissa asuvat seuran jäsenet saavat tilaisuuden pohtia kysymysten painoarvoa sekä tarvittaessa neuvotella keskenään ja päättää näiden arvioimisesta sekä valtuutetun lähettämisestä. Meidän mielestämme olisi jopa sangen hyödyllistä velvoittaa sihteeri antamaan lyhyt selostus sanomalehdille sekä julkaisemaan tärkeimpiä asioita koskevat toimikunnan kannanotot, jotta saataisiin aikaan julkista keskustelua, joka ennakolta valaisisi mielipiteitä ja antaisi niille vakaamman perustan.
Edellä esitettyjen ehdotusten seurauksena ja niiden toteuttamisen yhteydessä myös 27. ja 36. §:n säännökset yleiselle kokoukselle esitettävien kysymysten lepäämäänjättämisajoista on poistettava ja 39. § pitäisi muuttaa seuraavaan asuun:
Vaaleissa ja muissa äänestyksissä puheenjohtajan ääni ratkaisee äänten mennessä tasan.
Myös 26. §:ään, joka antaa hyvin vapaamielisesti ja kiitettävästi yleisölle mahdollisuuden saada tietoa asioiden käsittelystä toimikunnassa, olisi vielä lisättävä:
Kun toimikunnan kokouksessa pidetty pöytäkirja on tarkistettu, sihteerin on kahden viikon kuluessa julkaistava jossakin sanomalehdessä lyhyt selostus kokouksessa käsitellyistä asioista sekä toimikunnan samassa kokouksessa tekemistä päätöksistä ja niiden aiheuttamista toimista.
–––
Muilla mahdollisesti toivottavilla sääntömuutoksilla on mielestämme vähemmän merkitystä. Uskomme kuitenkin, että olisi tarpeellista määritellä 23. §:ssä tarkemmin ne asiat, joissa toimikunnalla on oikeus toimia seuran nimissä, ja että toimikunta olisi erityisesti velvoitettava esittämään helmikuun yleisessä kokouksessa 50. §:ssä säädetyn talousarvion ohella perusteltu suunnitelma seuran vuoden aikana tapahtuvaa toimintaa varten, etenkin niiltä osin, joiden toteuttamisessa tarvitaan seuran rahavaroja, jolloin seuralla olisi tilaisuus tarpeelliseksi harkitsemissaan tapauksissa rajoittaa toimikunnan päätösvaltaa. Eihän toimikuntaa toki voida pitää hallintoviranomaisena, vaan valtuuskuntana, jonka tehtävänä on seuran tekemien päätösten toimeenpano. Täysin tarpeettomana pidämme sen sijaan seuran palkintoa tavoittelevien kirjoitusten arvioinnin jättämistä yleisen kokouksen oikeudeksi, koska vain harvat jäsenistä voivat lähemmin perehtyä niihin ennen niiden julkaisemista painettuina, ja arviointia pelkästään sen perusteella, että kirjoitus luetaan ääneen yleisessä kokouksessa, mikä ei edes aina ole mahdollistakaan, on pakostakin pidettävä hyvin epäluotettavana. Palkintoa tavoittelevien kirjoitusten tarkastus ja arviointi on tästä syystä jätettävä kokonaan toimikunnan tehtäväksi. Toimikunnalla pitää myös olla oikeus jonkun jäsenensä ollessa estynyt tehtäväänsä hoitamaan tai paikan jäädessä avoimeksi kutsua joku seuran jäsen mukaan toimikunnan työhön tai varatilintarkastajaksi siihen saakka, että uusi vaali ehditään järjestää seuraavassa yleisessä kokouksessa. [Tämä koskee] 14. §:n 6. & 9. momenttia, eikä tämä oikeus näytä merkitsevän suurempaa vastuuta kuin toimikunnalle 17. §:ssä myönnetty oikeus valita tilapäinen sihteeri ja rahastonhoitaja varsinaisen toimenhaltijan ollessa estynyt tehtäväänsä hoitamaan.
Myös 15. §:ään sisältyvät määräykset sihteerin ja rahastonhoitajan valinnasta näyttävät tarvitsevan korjausta. Toimikunnan oikeus torjua hakijat mielensä mukaan ilmoittamatta seuralle edes hakemusten jättämisestä, on niin epänormaali säännös, että on todella vaikea ymmärtää, miten tällainen rajoittava määräys on voinut päästä seuran sääntöihin. Yksinkertainen asioiden hoitamisen tapa näyttää olevan, että toimikunta ottaa vastaan hakemukset, ilmoittaa tulevasta vaalista ennakolta samoin kuin muistakin yleisessä kokouksessa käsiteltävistä asioista ja julkistaa hakijoiden nimet ja liittää mukaan heidän ansioluettelonsa ja esittää samalla (toimikunnan) oman suosituksen siitä, kuka hakijoista olisi toimeen valittava. Tätä suositustaan toimikunnalla on tilaisuus perustella itse kokouksessa.
–––
Vakuuttuneina siitä, että se komitea, jolle seura antaa tehtäväksi uusien sääntöjen valmistelun, jotka muodollisesti ja etenkin toimikunnan työjärjestyksen määrittelyssä voivat olla toivottavia, ja jotta emme tarpeettomasti enää pidentäisi huomautuksiamme, lisäämme lopuksi vain:
Kun kokemus on jo kautta maan osoittanut väestölle perunanviljelyn hyödyllisyyden kyllin hyvin, on tämän viljelyn edistämiseen varattu rahasto käynyt tähän tarkoitukseen tarpeettomaksi. Samoin näyttää kyllin selvästi siltä, että hienomman pellavakäsityön edistämiseen tarkoitettu osa pellavakäsityön edistämisrahastosta on toki vaikuttanut siihen, että tämän käsityötaidon saavutuksista on saatu varsin kauniita esimerkkejä, mutta ei ole pystynyt eikä tulevaisuudessakaan pysty vaikuttamaan tämän käsityötaidon leviämiseen maan hyvinvointia – mitenkään merkittävästi – edistäväksi elinkeinoksi, koska toisaalta puuvillatuotteet ovat kaikkialla syrjäyttäneet pellavakudonnaisten käytön ja toisaalta koneellinen suurtuotanto syrjäyttää käsityön ennemmin tai myöhemmin. Olemme näin ollen nöyrästi sitä mieltä, että seuran pitäisi alamaisesti anoa Hänen Keisarilliselta Majesteetiltaan kyseessä olevien varojen luovuttamista Armollisesti seuran käytettäviksi yleensä hyödyllisen maatalouden yritystoiminnan edistämiseen, esim. palkinnoiksi niille, jotka ensimmäisinä omassa seurakunnassaan viljelevät rehukasveja tietyn määrän jne., ja että tämä anomus olisi tehtävä niin ajoissa, että mahdollisesta Armollisesta suostumuksesta seuraavat säännökset voidaan sisällyttää uusiin sääntöihin.
–––
Koska allekirjoittaneella ei enää ole aikomusta pyrkiä sihteerin paikalle, voinen lisätä muistutuksen, että palkkaa on korotettava niin tuntuvasti, että sihteeri voi vapaana yksityisistä toimeentulohuolista käyttää kaiken aikansa seuran asioiden hoitamiseen, ja hänelle on taattava koko palkkansa suuruinen eläke 65 vuoden iän saavuttamisen jälkeen tai hänen sairastuessaan sitä ennen parantumattomaan tautiin, joka estää toimen hoitamisen tai vaikeuttaa sitä siinä määrin, että seuran toiminta kärsii sen takia merkittävää haittaa. Vain sellaisin ehdoin seura voi toivoa saavansa palvelukseensa kyvykkään henkilön omistautumaan tähän tehtävään, josta ei avaudu minkäänlaisia ylenemismahdollisuuksia. Monet voivat nykyisissäkin oloissa tavoitella tätä paikkaa saadakseen jostakin elantonsa, mutta kukaan viisas mies ei siihen ryhdy, jos hänellä on muita tulevaisuuden mahdollisuuksia, etenkin kun paikka on varsin huomaamaton eikä toiminta juuri luo hohdetta ympärilleen, vaikka työtä tekisi erittäin kyvykäs henkilö, joten kunnianhimo ei voi kannustaa uhraamaan sen hyväksi konkreettisempia etuja, taloudellista riippumattomuutta.
J. V. S.
