[joulukuussa 1849]
Jotta ehdotetusta opistosta ei tulisi yksityishenkilön yritteliäisyyden varassa toimivaa laitosta, vaan se saisi pysyvästi turvatun aseman johtajansa ja opettajiensa päätöksistä riippumatta, edellytetään laitoksen perustajiksi sitoutuvien miesten takaavan sen keskeytymättömän ylläpidon ja valvovan sitä.
Perustajat valitsevat yksinkertaisella enemmistöllä opiston hallituksen jäseniksi kaksi Helsingissä asuvaa kauppiasta sekä jonkun tähän luottamustehtävään suostuvan samoin siellä asuvan ja koululaitoksen toimintaan käytännössä perehtyneen koulumiehen.
Sekä ylläpitäjät joukosta poistuvien tilalle että hallituksen jäsenet kulloinkin paikan vapautuessa valitaan samalla tavalla.
Opiston johtaja on itseoikeutetusti hallituksen jäsen, mutta vailla läsnäolo-oikeutta silloin, kun hallitus haluaa neuvotella ja päättää johtajan viranhoitoa koskevasta asiasta.
Hallitus valitsee itse puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa sekä ottaa itselleen sihteerin. Puheenjohtajan ääni ratkaisee kaikissa päätöksissä, joita ei ratkaista äänten enemmistöllä. Puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan sekä kahden jäsenen on oltava kokouksessa läsnä, jotta se olisi päätösvaltainen. Hallitus päättää muuten itse työjärjestyksestään.
Hallitus ratkaisee täysin valtuuksin kaikki opistoa koskevat asiat, ja johtajan velvollisuutena on huolehtia päätösten toimeenpanosta. Niinpä hallitus nimittää ja erottaa johtajan ja opettajat, määrää heidän palkkaehtonsa, vahvistaa johtajan esityksestä oppimäärät ja lukujärjestyksen sekä ratkaisee kaikki opiston taloutta koskevat asiat. Hallituksen on kuitenkin muiden opettajien nimitysasioissa otettava kohtuullisesti huomioon johtajan suositukset, eikä se saa tehdä päätöstä virasta erottamisesta kyseessä olevaa johtajaa tai opettajaa ensin kuulematta.
Hallitus voi puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan välityksellä yksityisesti muistuttaa johtajaa hänen velvollisuuksistaan sekä antaa johtajalle tehtäväksi vastaavan muistutuksen esittämisen muille opettajille.
Opiston johtajalla ja opettajilla on oppilaitoksen kurinpitoasioissa samat oikeudet ja velvollisuudet, jotka Hänen Keisarillisen Majesteettinsa lukio- ja koulujärjestys antaa yläalkeiskoulujen rehtoreille ja muille opettajille. Jos he ovat erimielisiä jostakin oikeudesta tai velvollisuudesta, kysymys voidaan alistaa hallituksen ratkaistavaksi.
Perustajat ja ylläpitäjät sitoutuvat maksamaan opiston varoihin vuosittain 25 hopearuplaa kymmenen vuoden ajan sekä takaamaan vähintään viideksi vuodeksi opiston jatkuvan toiminnan, jota tarkoitusta varten he ovat vuosittain velvollisia tasajaon perusteella täyttämään laitoksen tulojen mahdollisen vajauksen.
Jokaiselta oppilaalta opisto perii 50 hopearuplan maksun. Hallituksella on oikeus ottaa vapaaoppilaita luokalle, jonka maksavien oppilaiden määrä jää alle 25:n, mitä määrää ei saada koskaan ylittää palkkaamatta luokalle apuopettajaa.
Johtaja perii opistolle maksettavat tulot, maksaa hallituksen määräämät menot sekä sijoittaa mahdollisesti kertyvät säästöt lainoihin hallituksen hyväksymiä vakuuksia vastaan. Hän esittää vuosittain hallitukselle kertomuksen sekä rahavarojen että oppilaitoksen muun omaisuuden, huonekalujen, kirjojen, karttojen jne. hoidosta. Hänen tehtävänään on pitää viimeksi mainituista asianmukaista luetteloa.
Vuositutkintotilaisuuteen, joka pidetään julkisena, johtajan on samoin laadittava yksityiskohtainen selvitys laitoksen tilasta, oppilaiden määrästä, iästä, oppimääristä, käyttäytymisestä, laitoksen kuluista, varoista jne., minkä selvityksen hallitus toimittaa siihen liittämiensä huomautusten kera kaikille laitoksen perustajille ja ylläpitäjille sekä harkintansa mukaan saattaa painettuna julkisuuteen.
Yleisiä huomautuksia 1. Jos hyväksytään vaihtoehtoinen ehdotus, että opistosta tehtäisiin myös teknillinen oppilaitos, pitää kolmanneksen perustajista ja ylläpitäjistä olla ruukinisäntiä ja tehtailijoita, jotka valitsevat hallitukseen edustajakseen jompaankumpaan ammattiryhmään kuuluvan miehen, kun muut perustajat ja ylläpitäjät puolestaan valitsevat erikseen kaksi kauppiasta. Samalla tavalla menetellään valittaessa poistuneiden ylläpitäjien ja hallituksen jäsenten seuraajia. Hallituksen pedagogijäsenen valitsevat kaikki perustajat ja ylläpitäjät kuitenkin yhteisesti.
– 2. Jäljempänä seuraava kustannusarvio osoittaa, että opisto voi tulla ensimmäisen vuotensa toimeen 30 oppilaan vuosimaksuilla, seuraavan vuoden suunnilleen 45 ja sen jälkeen jatkuvasti 60 oppilaan vuosimaksuilla – jos laitos on pelkästään kauppaopisto. Jos laitoksessa annetaan opetusta myös tekniikan alalle, tämä lisää kuluja noin 1 000 hopearuplaa eli vielä 20 oppilaan vuosimaksujen verran.
Voidaan siis hyvinkin toivoa, että perustajien ja ylläpitäjien vuosimaksut voidaan sijoittaa opiston pääomarahastoon, jonka varojen lähimpänä käyttötarkoituksena pitää olla omien toimitilojen ostaminen laitokselle. Kaikki säästöt varataan samaan tarkoitukseen käytettäviksi.
Oppikurssi on suunniteltu nelivuotiseksi ja jaettu neljään luokka-asteeseen.
Alimmalle luokalle voidaan ottaa oppilaita, jotka ovat suorittaneet yläalkeiskoulun ensimmäisen luokan kurssin tai joilla on vastaavat tiedot yleisestä kieliopista, geometriasta, aritmetiikasta ja maantiedosta; mielellään ei kuitenkaan oppilaaksi oteta lasta, joka ei ole vielä 11-vuotias.
Kielten opettaminen aloitetaan ruotsin kielen opetuksella. Muiden kielten opiskelu aloitetaan suullisilla harjoituksilla. Sitten luetaan kielioppia ja suoritetaan esimerkeiksi soveliaita käännösharjoituksia vieraaseen kieleen ja vieraalta kieleltä. Lopuksi luetaan otteita hyvien kirjoittajien teksteistä ja harjoitellaan kauppatoimiin liittyvien tekstien kirjoittamista. Sekä kielitaidon harjoittamiseksi että asiatiedon oppimiseksi luetaan kansantaloutta saksaksi ja Englannin siirtomaiden historiaa englanniksi – kummankin aihepiirin tekstejä ylimmällä luokalla.
Matematiikassa opetetaan tarpeelliset tiedot pinnan ja tilavuuden mittaamisen ymmärtämiseksi sekä käsityksen saamiseksi pallogeometrian, tähtitieteen ja merenkulun teorian alkeista. Jatkuvalla aritmetiikan opetuksella annetaan lisäksi käytännöllinen valmius käyttää kaikkia kaupankäynnissä ja arkityössä tarpeellisia laskutapoja.
Historiasta opetetaan kolmella alimmalla luokalla vain maailmanhistorian pääpiirteet sisältävä kurssi. Neljännellä luokalla käydään läpi kulttuuri- ja kirjallisuushistoriaksi nimetty kurssi, jolla opiskellaan maatalouden, teollisuuden ja kaupan historiaa sekä niiden, tieteiden ja taiteen vaikutusta ihmiskunnan vaiheisiin. Tähän kurssiin sisältyvä kirjallisuushistoria ei käsittele tutkimuskirjallisuutta, vaan sellaista, mikä on lähinnä yleissivistystä.
Maantiedon opettamiseksi käytetään alkuvaiheessa lähinnä karttaa; myöhemmin nojaudutaan tarkan kuvan antavaan oppikirjaan. Kasvi- ja eläinmaantiedettä sekä tilastoja, lähinnä kauppa- ja elinkeinotilastoja, luetaan maailmankaupan perusteiden valaisemiseksi.
Luonnontieteet eivät nykyisin ole pelkästään sangen olennainen nykyaikaisen kirjatiedon osa, vaan ne ovat myös teollisuudelle niin tärkeitä, että se näiden tieteiden oppikurssi, jonka opiston oppilaat pystyvät käymään läpi, on joka tapauksessa riittämätön.
Lukuun ottamatta ruotsinkielisten kauppakirjeiden laadintaa ja kirjanpidon vientien merkitsemisharjoituksia, joita opetellaan 3. luokalla, kaikki kauppatoiminnan käytännölliset harjoitukset on jätetty neljännellä eli ylimmällä luokalla suoritettaviksi. Tällä luokalla ohjelmaan kuuluu: vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen laadinta ruotsin kielellä, kauppakirjeiden laadinta saksaksi ja englanniksi, kirjanpidon harjoittelu, vekselien käyttö kaupankäynnissä sekä tavaraoppi. Koulun ei kuitenkaan voida koskaan odottaa antavan täysiä käytännön valmiuksia. Riittävään tulokseen on päästy, kun oppilas on saavuttanut kohtalaisen varman taidon kielten kirjallisessa käytössä yleensä sekä tavanomaisessa numerolaskussa. Silloin hänellä on perusta näiden taitojen käytännön hallintaan kauppaliikkeen konttorissa, joka onkin ainoa paikka, jossa tämä käytäntö on opittavissa. Hänen on kuitenkin ennakolta tunnettava kauppakirjeen ja tilikirjan hahmo, ja opiston käytännöllisten harjoitusten tarkoituksena on opastaa oppilas ainakin tähän asti.
Oppituntien määrä ei rasita oppilaita liiaksi. Ohjelmaan sisällytetystä tuntimäärästä nimittäin käytetään
1. luokalla 8 t kirjoittamiseen ja piirtämiseen, 3 t laskutehtäviin, 2 uskontoon ja kasvitieteeseen;
2. luokalla 7 t kirjoittamiseen ja piirtämiseen, 3 t laskutehtäviin, 3 uskontoon sekä kasvi- ja eläintieteeseen;
3. luokalla 5 t kirjoittamiseen ja piirtämiseen, 3 t laskutehtäviin, 4 uskontoon, eläintieteeseen ja tähtitieteeseen ym.
4. luokalla 5 t kirjoittamiseen ja piirtämiseen, 4 t kirjanpitoon ym., 4 uskontoon, moraalioppiin, geologiaan, tavaraoppiin.
Näistä tuntimääristä ensimmäisinä ja toisina mainitut eivät vaadi valmistelevaa lukemista, ja kolmannen ryhmän tunnit edellyttävät vain vähäistä valmistautumista, koska opettaja esittää mainittujen aineiden opetuksen suullisesti. Niinpä tunteja, jota vaativat oppilaalta vaihtelevasti valmistautumista on 1. luokalla 17
2. luokalla 20
3. luokalla 23
4. luokalla 23 tuntia viikossa.
Tätä määrää voidaan vielä supistaa samassa järjestyksessä 15, 17, 19 ja 19 viikkotuntiin, jotka käytetään kuulusteluihin ja valmistellun läksyn läpikäymiseen.
Tärkeä oppiaine, jota ei ole otettu tähän opetusohjelmaan oppilaiden iän ja oppikurssin lyhyen keston takia, on kotimainen kauppa- ja yleensä elinkeinolainsäädäntö. Olisi toivottavaa, että muutamia vuosia aikaisemmin opistosta lähteneille ammatissa toimiville nuorille miehille järjestettäisiin aiheesta luentokurssi, joka voitaisiin esim. kolmen talvikuukauden aikana käydä läpi kahdella luentotunnilla päivässä. Siihen voitaisiin yhdistää vastaavanlainen jotakin luonnontieteiden alaa käsittelevä luentokurssi. Näissä asioissa on nimittäin otettava lähtökohdaksi se periaate, että ammatillisen koulutuksen on kuljettava rinnakkain yleissivistyksen edistämisen kanssa.
