Ehdotus asetukseksi kunnianloukkauksesta, lausunto senaatin täysistunnossa 24.10.1864

Tietoka dokumentista

Tietoa
24.10.1864
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

...jolloin senaattori Snellman ensimmäisenä lausui, että senaattori on tätä asiaa harkittuaan havainnut etteivät säätyjen esitykset, mitä tulee yllä käsitellyn lakiesityksen yhdeksään ensimmäiseen pykälään, erityisemmin poikkea annetun armollisen esityksen perusteista tai tarkoituksista tai muuten ole senkaltaiset, että senaattorilla olisi aihetta vaatia niiden hylkäämistä. Myöskin katsoi senaattori säätyjen suosittelemien muutosten pykäliin 15, 16, 20 ja 21 olevan epäilemättä hyväksyttäviä. Toisin olisi kuitenkin säätyjen pykäliä 10, 11 ja 13 koskevien ehdotusten laita. Kaksi ensiksi mainittua koskevat kysymystä kunnianloukkauksesta oikeuteen haastetun mahdollisuutta ilmoituksen oikeellisuutta koskevan toteennäyttämisen nojalla vapautua sitä koskevasta edesvastuusta. Säädyt olivat nimittäin, poiketen siitä, mitä maan laki yleensä säätää sekä asian vanhentumisen vaikutuksesta että tuomioistuimen toimivaltaisuudesta, ulottaneet toteennäyttämisoikeuden kunnianloukkausjutuissa poikkeuksetta jokaiseen tahalliseen toimeen tai laiminlyöntiin ja siten, sillä tavoin kuin myös perusteluissa nimenomaan korostetaan, myös jo vanhentuneisiin lainrikkomuksiin. Samoin on myös ehdotettu, että toteennäyttäminen voitaisiin tällöin esittää siinä tuomioistuimessa, jossa kunnianloukkaussyyte on pantu vireille. Niin olennaisia poikkeamia rikosjuttujen oikeudenkäyntijärjestyksen varsinaisista perusperiaatteista ei senaattorin mielestä tulisi tällaisissa erityistapauksissa pitää oikeutettuina muuten kuin niiden ollessa pakottavan välttämättömiä. Mitä säädyt ovat tältä osin suositeltujen lakisäännösten tueksi esittäneet, ei ole voinut vakuuttaa senaattoria niiden välttämättömyydestä eikä senkään vertaa niiden hyödyllisyydestä yhteiskunnalle. Senaattori moitti päinvastoin näitä säännöksiä siitä, että ne saisivat aikaan aivan päinvastaisen vaikutuksen ja että niiden seuraukset voisivat olla vaaralliset, koska laajennetun toteennäyttämisedun soveltaminen, jonka kunnianloukkauksesta syytetty näin olisi saanut osakseen, johtaisi epäilemättä epäselvyyksiin lainkäytössä, ja syyttömästi hyökkäyksen kohteeksi joutuneen henkilön mahdollisuudet saada maineensa puhdistetuksi vaikeutuisivat suuresti. Armollinen esitys, jossa näiden haittojen välttämiseksi toteennäyttämisoikeus lain rikoksiksi leimaamien tekojen osalta rajoittuu syytteen alaisiin tekoihin, pyrkii muutenkin estämään pahantahtoisuutta ja kostonhalua tunkeutumasta kotielämän sisimpiin, rauhoitettuihin oloihin. Mutta tämänkin esteen olisivat säädyt halunneet poistaa, syistä joiden pätevyyttä senaattori ei myöskään voinut tunnustaa.

Pykälässä 13 säädyt taas ovat esitetyistä syistä poistaneet armolliseen esitykseen otetun säännöksen yksityistä yhtiötä, yhteisöä tai seurakuntaa vastaan esitetystä herjauksesta. Mutta koska on jokaisen maan lehdistölaissa omaksuttu perusperiaate, että niin sanottu oikeudellinen henkilö, yhteisö, ei voi nostaa kannetta kunnianloukkauksesta, ja koska tämä itsestään selvästi seuraa siitä, että sellaisella henkilöllä ei ole todellista olemassaoloa eikä sitä näin voida herjauksin tai solvauksin loukata, on säätyjen tällä kohden ehdottama poisto hylättävä. Yhtä vähän on toisaalta syytä rajoittaa kannevalta herjaajaa vastaan yhtiön osakkaisiin, sillä kun esimerkiksi yhtiön tavallinen osakkeenomistaja ja sen toimitusjohtaja vaativat maineensa palauttamista henkilöltä, joka on julkisuudessa antanut ymmärtää yhtiön menetelleen petollisesti, on heidän vaatimustensa välillä olennainen ero, ja jos herjaaja tuomitaan edellisen kanteesta rangaistukseen, tulisi rangaistuksen olla paljon suurempi, mikäli myös jälkimmäinen nostaa asiasta kanteen. Ja yleensäkin pitäisi jokaisella sellaisen herjauksen kohteeksi joutuvalla henkilöllä olla oikeus hakea omalta osaltaan maineensa palauttamista, riippumatta niistä rangaistusvaatimuksista, joita muut yksilöt ovat katsoneet olevansa oikeutettuja tai halukkaita esittämään herjaajaa vastaan.

Kun nyt säädyt eivät ole hyväksyneet Hänen Keisarillisen Majesteettinsa niille antamaa armollista esitystä, ja kun senaattori edellä esitetyistä syistä ei katsonut voivansa puoltaa armollista hyväksymistä säätyjen asiaa koskeville ehdotuksille, ei senaattorin tehtävissä ollut muuta kuin voimassa olevaan perustuslakiin nojautuen alamaisimmin esittää Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen harkittavaksi, voisiko kysymys tätä asiaa koskevan lainsäädännön muuttamisesta toistaiseksi raueta.

 

Vertailu