[huhtikuussa 1877]

Mitä lämpimimmin vanhan Ruotsin menestyksestä kiinnostunut tämän kirjoituksen lähettäjä, joka kuuluu Dagligt Allehandan lukijakuntaan, on tarttunut kynään kuitenkin pelkästään teoreettisen kiinnostuksensa takia, koska käsiteltävällä kysymyksellä ei ole merkitystä käytännössä.

Aiheena on valtiopäivillä ja lehdistössä käsitelty kysymys: "Pitääkö yksityispankit velvoittaa lunastamaan setelinsä metallirahalla?"

Teoreettisen tarkastelun perusteella kysymykseen on vastattava myöntävästi. Kyseessä oleva säädös olisi kuitenkin merkityksetön, niin kauan kuin valtionpankin seteleitä otetaan vastaan valtiovallan kassoissa.

Valtiontalouden kautta kulkee vuosittain noin 40 miljoonaa riikintaalaria. – Jo nämä seteleitä käyttäen tapahtuvat rahansiirrot riittäisivät vetämään liikenteestä epämukavammat metallirahat. Tästä seuraa, että valtionpankin seteleiden täytyy kelvata muiden julkisten kassojen ohella myös kaikessa yksityisessä rahaliikenteessä.

Myös metallirahan määrääminen säädöksellä ainoaksi lailliseksi maksuvälineeksi jäisi tästä syystä käytännössä merkityksettömäksi, kun valtionpankin seteleitä otettaisiin kuitenkin vastaan nimellisarvostaan valtion kassoissa.

Sillä Dagligt Allehandan vastustamalla ehdotuksella, että yksityispankit velvoitettaisiin vaihtamaan setelinsä metallirahaksi, on vieläkin vähemmän merkitystä tässä tosiasiallisessa tilanteessa. Millään järkevillä perusteilla ei voida olettaa, että tuollainen säädös lisäisi metallirahan ja vähentäisi valtionpankin setelien haluttavuutta. Niinpä yksityispankit joutuisivat edelleenkin palvelemaan yleisöä nykyiseen tapaan sen haluamaa valuuttaa – valtionpankin seteleitä – käyttämällä. Poikkeuksia saattaisi mahdollisesti ilmetä pankkien lounaisruotsalaisissa konttoreissa, koska alue on hopeanviennin kannalta edullisessa asemassa.

On tarpeetonta lisätä, että jos valtion kassat ottaisivat vastaan pelkästään metallirahaa, maksuvälineeksi pitäisi ottaa kulta pelkän hopean sijasta ja että niin kallis vaihdannan väline riistäisi maan elinkeinoelämältä merkittävän osan sen nykyisistä voimavaroista.

Joh. Vilh. Snellman

Jos edellä olevan huomautuksen julkaisemista Dagligt Allehandassa pidetään hyödyllisenä, pyydän nöyrimmästi, että siitä lähetetään latomoon vain jäljennös ja se julkaistaan ilman kirjoittajan nimeä.

J. V. S:n