Viipurissa 12.5.1867

Suuresti kunnioitettu Veli! 

Päivän postissa lähtevät keisarilliselle senaatille asiakirjat, jotka koskevat Kuusaan lahjoitusmaatilan lunastamista Suomen valtiolle sekä sen luovuttamista talonpojille ja täyden omistusoikeuden myöntämistä heille. Mukana on myös pöytäkirja kokouksesta, jonka tämän asian johdosta pidin senaatin määräyksen mukaisesti mainitun tilan lahjoitusmaatalonpoikien kanssa.

Kiiruhdan nyt ilmoittamaan tämän toimituksen tulokset Veljen suopeamielisesti arvioitaviksi.

Pöytäkirjasta ja asiakirjoista käy selville, että tämä asia on nyt saatu menestyksekkäästi järjestetyksi talonpoikien esittämien toivomusten mukaisesti ja uskoakseni sekä heitä että lahjoitusmaan entisiä omistajia tyydyttävällä tavalla. Niinpä jäljellä on enää vain keisarillisen senaatin hyväksymisen saaminen kauppaehdoille, jotka ovat mielestäni hyväksyttävät ja osaksi jopa niin valtiontaloudelle kuin talonpojillekin edulliset, sillä kun yksi lahjoituksen oikeudenomistajista (tilan entisen omistajan leski) on selittänyt haluavansa pitää itsellään ydinosan 23/24 manttaalia ja alentavansa vastineeksi kauppahintaa melko tuntuvasti eli 16 500 ruplaa, mainitun tilan maiden lunastamiseen tarvitaan valtion varoista käteisenä ennakkosuorituksena vain 25 000 ruplaa, mikä ennakko lisäksi maksetaan kahdessa erässä kahtena määräaikana eli kaupan päättämispäivänä 12 500 ruplaa Venäjän rahana silloisen kurssin mukaan ja yhtä paljon seuraavan vuoden syyskuussa. Talonpoikien vähittäin maksettavaksi tuleva kokonaissumma pienenee siis 65 000 ruplaan koko tilan hinnaksi ilmoitetun 81 500 ruplan sijasta, mihin summaan kartanokeskus oli laskettu mukaan. Näistä 65 000 ruplasta jää kiinnityslainan osuudeksi 40 000 ruplaa, joten käteisellä suoritettaviksi maksueriksi tarvitaan vain 25 000 ruplaa, joka valtion pitäisi maksaa ennakkona edellä esitetyllä tavalla.

Kun omistajarouva ottaa haltuunsa talonpojille jokseenkin hyödyttömän kartanokeskuksen ja siihen kuuluvat tilavat lisärakennukset, puutarhaistutukset jne., tämä vaikuttaa tietysti varsin merkittävästi talonpoikien rasitukseksi jäävään vähittäismaksuvelvollisuuteen, joka ei ylitä heidän nykyisen maanvuokransa ja muiden rasitteidensa vuosikustannuksia, vaan hyvinkin alittaa ne, kun ne on arvioitu rahana lahjoituksen oikeudenomistajien ja talonpoikien sopimaan hintaan, eikä tämä rasitus sivumennen sanottuna ole ollut raskas, vaan jopa hieman säädettyä verohintaa alemmalla tasolla. Kun omistajarouva on lisäksi suostunut haltuunsa jäävän kartanokeskuksen muuttamiseen veromaaksi ja maksaa siis tästedes valtiolle maaveroa samoin kuin talonpojat ja kaikkien muiden verotilojen omistajien tavoin osallistuu manttaalilukunsa mukaisesti kaikkien rasitteiden maksamiseen, minusta tuntuu siltä, että nyt solmitulla sopimuksella on päästy varsin hyvään tulokseen eli ensiksikin koko Kuusaan lahjoitusrälssitila siirtyy ajan mittaan veromaaksi, toiseksi talonpojat saavat omistusoikeuden maahan maksamalla valtion ennakkosuorituksesta ja kiinnelainasta vuotuisena lyhennyssummana vähemmän kuin he nykyisin maksavat lahjoituksen oikeudenomistajille erilaisina suorituksinaan, jotka eivät ole ylen raskaita, ja kolmanneksi valtio maksaa käteisellä ennakkomaksuna vain melko pienen summan, 25 000 ruplaa kahtena määräaikana erääntyvänä suorituksena ja Venäjän rahana vaihtokurssin mukaisesti. Näillä ehdoilla lunastetaan kaikkiaan 9 7/12 manttaalin arvoiset yli 20 000 tynnyrinalaa rälssimaasta veromaaksi ja talonpojat saavat täysin omistusoikeuden tiloihinsa, joiden yhteinen laajuus on noin 8 15/24 manttaalia eli suunnilleen 18 000 tynnyrinalaa tai hieman enemmän.

Valaistakseni näitä seikkoja tarkemmin liitän oheen kauppaehdot selvittävän laskelman, jonka perusteella voitaneen saada selkeä yleiskäsitys asiasta.

Tästä laskelmasta on nyt aihetta huomauttaa vain sen verran, että talonpoikien nykyiset suoritukset on siinä muutettu rahaksi heidän lahjoitusmaan haltijoiden kanssa sopimansa hinnan mukaisesti. Tämä hinta ei tosin ole korkea, vaan hieman alhaisempi kuin voimassa oleva verohinta, kuten edellä todettiin, mutta kun osa näistä suorituksista on tähän mennessä maksettu in natura [luontoissuorituksina], näistä selviytyminen on ollut talonpojille helpompaa kuin mainittujen suoritusten muuttaminen käteisellä maksettaviksi rahamaksuiksi, joten myös talonpoikien nykyisten ja lunastuksen jälkeen maksettaviksi tulevien maksujen vertailussa tämä seikka on otettava huomioon. Lisäksi minun on vielä pyydettävä, että saan kiinnittää Veljen huomiota erityisesti seuraavaan asiaan. Lunastusehtoja koskevassa senaatin kirjelmässä sanotaan mm., että ”talonpoikien on lainhuudatuksen odotusaikana ja ennen talonkirjojen luovuttamista maksettava maanvuokraajina kruunulle vain rälssimaasta maksamansa vuokra”. Jos tarkoituksena on, että talonpoikien on lainhuudatuksen voimaa­ntulon odotusaikana eli 2 ensimmäisenä vuotena maksettava kruunulle ainoastaan käteisrahana maksamansa vuokrat, valtiontalous kärsii tästä tietysti tappiota näiden 2 vuoden aikana, sillä talonpoikien rahasuoritukset tilanomistajille eivät ole olleet suuria. Jos taas tarkoitetaan, että heidän on maksettava kaikki nykyiset maksusuorituksensa kruunulle ja että nämä maksut peritään käteisenä rahana (eikä kruunu voine tässä tapauksessa hyödyntää niitä muuten kuin rahasaatavinaan), talonpojat joutuvat aluksi varsin pahaan ahdinkoon, sillä luontoissuorituksistahan talonpoika pystyy selviytymään sangen paljon helpommin kuin vastaavista rahamaksuista. Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa syntyy tietysti tyytymättömyyttä ja talonpoika joutuu vapautumisensa ensimmäisestä päivästä saakka kokemaan ehkä suurempia huolia ja murheita kuin tähän asti. Moni joutuu myös lähtemään talostaan ja maaltaan eivätkä autioitumiset ehkä jää harvinaisiksi, mutta maksurästit sen sijaan kasvavat merkittävän suuriksi. Tästä aiheutunee lisäksi sellainen ikävä seuraus, että talonpojat saavat mielestään aihetta valittaa käsittämättömänä pitämäänsä viranomaisten menettelyä ja tämän takia taas naapurit saavat aiheen pelätä sopimusten tekemistä tilanomistajiensa kanssa muiden lahjoitusmaatilojen lunastamisesta. Tästä hankaluudesta selviydyttäisiin mielestäni parhaiten siten, että talonpojat saisivat heti kaupan päättämisen jälkeen tai vuoden 1868 alusta lähtien ryhtyä lyhentämään ostohintaa sen kuoletusta ja korkoa vastaavalla summalla valtion ennakko tässä huomioon otettuna ym. Näin asia on talonpojille yksinkertainen ja selvä eikä kukaan kärsi vahinkoa, ei valtio eivätkä talonpojat.

Pyydän Sinua, suuresti kunnioitettu Veljeni, nyt harkitsemaan tätä asiaa tarkasti, sillä se on tärkeä tähän samaan tavoitteeseen tähtäävien myöhempien toimien kannalta.

Lisäksi minulla on Sinulle kerrottavana se iloinen uutinen, että saatujen tietojen mukaan kruunun saatavat suoritetaan tänä vuonna Viipurin läänissä niin hyvin, että rästimaksuja jää vain vähän, joiltakin alueilta suoritukset saadaan ehkä täysimääräisinä.

Kuusaan lahjoitusmaatilan lunastuksesta voitaneen vielä huomauttaa, että jos hinta lasketaan vain manttaaliluvun tai tynnyrinalojen perusteella ja tätä hintaa verrataan tynnyrinalan likimääräiseen hintaan esim. Tervuksen lahjoitusmaatilan lunastuksessa Kurkijoella, Kuusaan lunastushinta näyttää varsin korkealta. Tämä manttaaleihin perustuva laskelma on kuitenkin yleensä epävarma ja epätäsmällinen, sillä manttaalia vastaava pinta-ala ja maan laatu sekä tuotteiden myynnin helppous ja rahan ansaitsemisen mahdollisuudet ovat varsin erilaisia. Varmempaan tulokseen laskelmissa päästään, jos kauppaehtojen edullisuutta arvioidaan maksettujen rälssimaan vuokrien perusteella, etenkin jos näitä ei ole 10 viime vuoden aikana korotettu, kuten Kuusaan tapauksessa on asian laita. Tämän viimeksi mainitun laskentatavan perusteella tämän lahjoitusmaatilan lunastaminen on edullista ja sen toteuttamista on esitettävä.

Aitoa kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen allekirjoitan olevani suuresti kunnioitetun Veljeni

uskollinen palvelija

Chr. Oker-Blom

PS Rehupulasta ei ole vielä pahastikaan valitettu.