Jyväskylässä 25.6.1865

Suuriarvoinen ja Korkeasti oppinut Herra Tohtori,

Senaattori ja Ritari. 

Tunnen voimakkaasti, että olen jo liiaksikin kuluttanut sekä Herra Senaattorin että keisarillisen senaatin kärsivällisyyttä ja valitan syvästi sitä, että asioiden paino on pakottanut minut ja edelleenkin pakottaa minua niiden takia lähestymään ylintä valtaa ja tulemaan valtaistuimen eteen.

Anon anteeksiantoa siitä röyhkeydestä, että rohkenen kirjallisesti kääntyä Herra Senaattorin puoleen, ja toivon, että epätoivoinen tilanteeni, kun tänä aikana ja tällä paikkakunnalla ei mitään voi realisoida joutumatta vielä suurempaan hätään ja velkoja tuskin pystyy maksamaan, vaikka uhraisi monin verroin arvokkaampia varoja, sekä se seikka, etten juuri nyt pysty henkilökohtaisesti saapumaan Herra Senaattorin puheille eikä aika salli lykkäystä – kelpaisi päteväksi anteeksipyynnöksi ja sitä suopeamielisimmin sellaisena pidettäisiin. Tämä kirje johtuu siitä, että rukiin ostoon viimeksi sattuneen katovuoden aikana saamani ja vielä maksamattoman, parhaillaan ulosotossa olevan velkani suoritukseksi tai lyhennykseksi aion tarjota korkealle kruunulle omistamaani Viitasaaren pitäjässä sijaitsevaa rälssitilaa, joka minun mielestäni kuten monien muidenkin mielestä soveltuu parhaiten kruunun metsäksi. Kyseessä on Viitasaaren pitäjässä sijaitseva Lakomäen rälssitila, jonka pinta-ala on kaikkiaan 14 000 tynnyrinalaa ja tämä melkein yksinomaan muuhun käyttöön kelpaamatonta metsämaata ja joka sijaitsee Päijänteeseen johtavan vesireitin varrella, paikkakunnan kruununmetsien keskellä ja jolla on summittaisen arvion mukaan jo nyt 60 000 järeää runkoa mastopuiksi, hirsiksi ja sahatukeiksi, 60 000 tukkipuuta ja 80 000 heikommin kasvanutta runkoa sekä lisäksi nuorta metsää ja taimistoa laskematon määrä.

Rohkenen uskoa, että kysymys ansaitsee tutkimisen, enkä halua aluksi muuta kuin tarjoukseni jättämistä metsähallitukselle lausunnon saamiseksi, mutta minulle on sanottu, että asia voitaisiin ehkä ottaa lopullisesti harkittavaksi ilman tällaista lausuntopyyntöä ja silloin tietysti hylätä. Tästä rohkenen syvässä nöyryyden tunnossa ja kunnioittavasti pyytää Herra Senaattorin suosiollisen hyväntahtoista lausuntoa – voinko nimittäin uskaltaa esittää Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen tällaisen alamaisen anomuksen ja olisiko toivoa siitä, ettei asiaa heti ratkaistaisi lopullisesti, vaan se lähetettäisiin metsähallitukselle tutkimista ja lausunnon antamista varten? Jos tuollainen tutkimus- ja lausuntotehtävä annettaisiin vasta elokuussa, asianomainen metsänhoitaja menettää yli kuusi viikkoa parasta tutkimusaikaa, jos taas kysymys ratkaistaan heti ilman lausuntopyyntöä, ei asian esittämisestä tietenkään ole mitään hyötyä.

Kun tänä aikana niin minun maatalouteni kuin muidenkin on täydellisesti epäonnistunut eikä metsiäni ole voitu realisoida, koska ne peräti neljä suurta yhtiötä, jotka on perustettu Päijänteen vesistöalueen metsien varassa toimivien sahalaitosten aikaansaamiseksi, vain odottavat Lahden rautatien rakennustöiden sekä Kymijoen uittokelpoiseksi perkaamisen aloittamista, ja kun minulta otettiin ainoa tulonhankkimiskeinoni Jyväskylän sairaala, taloudellinen asemani on enemmän kuin vaikea, joten nyt todella tarvitsen armahtavaa lykkäystä velkojeni maksamiseen ja jonkinlaista apua.

Toistan nöyrän rukoukseni, ettei röyhkeyttäni kääntyessäni kirjeitse Herra Senaattorin puoleen tulkittaisi vahingoksi minulle ja asialleni, ja minulla on kunnia erinomaista kunnioitustani ja arvonantoani vakuuttaen allekirjoittaa olevani

Suuriarvoisen ja korkeasti oppineen Herra Tohtorin, Senaattorin ja Ritarin

nöyrin palvelija

C. Hobin.