Christian Henrik Snellmanilta

Editoitu teksti

Suomi

Palossa 20.3.1834

 

Rakas poikani! 

 

Kun nyt olen pian lähdössä kaupunkiin paroni Strombergin kanssa, joka tulee tänne huomenna, ja maisteri Neumann teroitti kynän viime sunnuntaina, minun on tartuttava asiaan yrittääkseni omakätisesti esittää Sinulle vakuutuksen, että terveyteni on Jumalan kiitos sellainen kuin tavallista, ja samoin on myös äidin ja Albertin laita.

Lähtönne jälkeen olin huolissani siitä, miten te suoriuduitte vaikeuksista tullipurrella, mutta sain pian ilokseni kuulla Annulta, että kaikki oli mennyt hyvin.

Toivon nyt, että olet terve, mutta hyvin kiireinen: koska tähän päivään mennessä ei ole kuulunut uutta kirjettä. Rekikeli on nyt jo niin huono, että emme lähde Kokkolaan, eikä meillä ole siihen aikaakaan.

Oulusta ja Rantsilastakaan ei kuulu mitään sitä uutista lukuun ottamatta, että Roeringin muori on kuollut. Samoin vanha Kurtén Kruunupyyssä ja rouva Granlund Teerijärvellä, niin kuin luultavasti tiedättekin.

Olen aina ollut vakuuttunut sen jalojen ihmisten piirin arvosta, johon Annu on päässyt; ja olen iloinen kuullessani, että hän osaa arvostaa heitä heti alusta saakka. Hänen lapsellisen turhamaisuutensa pitäisi parantua ja se parantuneekin itsestään ajan myötä.

Olen ilahtuneena lukenut Steffensin tutkimuksen ja toivoisin, että meidän rovastimmekin lukisi sen tullakseen paremmin vakuuttuneeksi äskeisten aikojen sivistyksen kielteisyydestä, minähän olen aina pitänyt sitä kelvottomana. Se sisältää juuri sen, mitä tunnuslause sanoo, mutta minä en odota ihmiskunnan jalostuvan saksalaisten isänmaallisesta innostuksesta.

Vuoden 1792 järki, valtion vetohärät ja luumyllyt jauhavat yhä tasaisesti.

Sano nyt Annulle lämpimät terveiset ja esitä kunnioitukseni vakuutus professorskalle ja muille perheen jäsenille sekä kaikille minun ja Sinun ystäville uskolliselta isältäsi

C. H. Snellmanilta.

 

 

Vertailu