Kepossa 28.2.1846
Rakas poikani!
Totean käteni olevan niin hyvässä kunnossa, että voin tänään tarttua kynään keventääkseni hieman sydäntäni ahdistavaa tarvetta purkaa niitä sekaisia tunteita, jotka tunkevat esiin aina ajatellessani Sinun asemaasi täällä kuolevaisuuden maailmassa. Omani taas kannan resignoituneesti Kaitselmuksen lempeän huolenpidon alaisena häiritsemättä Sinua pitkillä kertomuksilla.
Minua kuitenkin lohduttaa ja ilahduttaa se, että Sinun sielusi saa suurta vahvistusta tämän seikan vastapainoksi hellän vaimon myötätuntoisesta rakkaudesta (jolle Jumala antakoon voimaa!) kaiken työn ja vaivan keskellä, joka käsittääkseni vaatii aikaa ja voimia, mutta niin on ja niin on aina oleva, että doloribus itur ad astra [Tuskien kautta päästään korkeisiin päämääriin].
Saiman nro 4, ainoa, jonka olen tänä vuonna nähnyt, on pikemminkin masentava, sen sijaan viime vuoden viimeiset numerot osoittivat, että Sinä pystyit kurittamaan vastaväittäjiäsi. Minäkin tunnen mielipahaa nähdessäni, miten paljon kehnoutta virtaa niistä yhteiskunnan suonista, joista tavallisesti odotetaan parempaa. Niin, rakas poikani! Koen usein samaa, vaikka tapaan ihmisiä harvoin. koska en ole nyt käynyt kaupungissa kuin ennen joulua enkä ole tavannut Ottoa, joka on aina ollut matkoilla tehtäviään hoitamassa. Annalla oli vaarallinen keuhkokuume, mutta nyt hän on Jumalan kiitos jälleen terve. Minä heikkenen vähitellen alituisessa terveellisessä yksitoikkoisessa työssä, johon olen tottunut.
Palo on nyt maksettu, toinen ostajista on jo poissa tilalta. Siirsin kaiken Kyntzellille, mutta en ole vielä saanut selvitystä; jokin koron alennus on sentään luvattu.
Sinun vuotuiset menosi ovat nolens volens [pakostakin] merkittävän suuret sekä kirjojen ja lehtien hankintaan että kerjuuseen, aneluihin jne. jne., joten Saima tuottaa hyvin.
Olen tähän päivään saakka tullut toimeen oman tuotannon tuloksilla paitsi kalaa ja maitoa; (perunat riittävät talven yli), mutta nyt minun on taas turvauduttava Ottoon saadakseni purtavaa lampailleni ja varsoilleni. Hän on altis auttamaan, en tiedä mistä syystä; minusta tuntuu kuitenkin vaikealta rasittaa häntä (vaikka kyseessä on vain hitunen hänen liiketoimiensa puitteissa), kun sahakin on seissyt koko vuoden tukkien puutteessa! – Toivon usein, että olisin Sinun kirjastonhoitajasi, mutta luettavan puutteessa olen tyytyväinen omiin katsomuksiini. Kaikki materia (niin sanottu) katoaa; vain idea ja kaunis muoto ovat yhä todellisuutta minulle, sekä elämä ilmiönä in expansione creationis [luomisen levittämisessä] tavoitteenaan elämä tähtimaailmassa. Minun elämäni on nyt melkeinpä kuin vaellusta erämaassa. Pietistit eivät ymmärrä minua lainkaan; he luulevat kulkevansa eteenpäin, mutta astelevat taaksepäin kuin rapu, joka opetti poikasiaan. Luomakunnan on auttamattomasti pilannut syntiinlankeemus: järki. Maamiehen Ystävä on vaarallista luettavaa, sitäkin enemmän kaikki muu. Kerro lämpimät terveiset appivanhemmillesi, hyvälle vaimollesi ja Callelle äläkä unohda ilahduttaa minua muutamilla riveillä sopivan tilaisuuden tullen. Jumalan siunausta Teille toivottaa rakastava isäsi CHSn
