17.8.1848

Parahin Veli! 

Eikö se seikka, että olen pommittanut Sinua kirjelappusillani, ole osoittanut, etten ajattele enkä usko mitään sellaista kuin viime heinäkuun 23. päivän kirjeessäsi oletat? Olen päinvastoin pitänyt Sinua yhtä veljellisenä kuin ennenkin ja tuntenut puuttuvien kirjeellisten vastausten sijasta saaneeni jopa tuhatkertaisen ja verrattomasti paremman vastauksen painetuissa kirjoituksissasi. Luen niitä usein ikään kuin ne olisi osoitettu henkilökohtaisesti minulle, ikään kuin niistä puuttuisi ainoastaan ystävän tervehdys alusta ja lopusta, jotta ne todella olisivat yksityisiä. En voi myöskään imarrella itseäni ajatuksella, jolla Sinä saatat imarrella itseäsi, että nimittäin voisit kertoa minulle yksityiskirjeessä yhtä paljon ajattelemisen arvoista asiaa kuin saan lukea kirjoituksistasi muun yleisön mukana. Pidä siis kaikin mokomin etuoikeutenasi omaksumasi tapa, jonka syyn ja perusteet ymmärrän ja jota kunnioitan, ja anna minun pitää vakaa uskoni, ettet väheksy kirjelappusiani. Suo minulle vain joskus, edes kerran, jokin rivi, jonka alla on omakätinen nimikirjoituksesi, jotta saatan aivan konkreettisesti todeta juuri Sinun kirjoittaneen minulle.

Esteitä, esteitä! Olen iloinen siitä, että haluat antaa pikku kirjoitelmalleni tilaa Litteraturbladetissa. Olen tosin sen lähettämisen jälkeen havainnut siinä jokusen virheen, mutta sellaisia jäänee kuitenkin kirjoituksiin aina. Tee siis niin kuin haluat.

Voi hyvin

Carolus.

Emman asia on saatu kuntoon kauan sitten, hän ei ollut vaarassa.