Kolari 13.12.1845

Parahin Veli! 

Tämän viestin tuoja, joka on ystäväni itse ja – melkeinpä ainoan tällä paikkakunnalla olevan – tosiystäväni rouva, Lapin kruununvoudin puoliso Wallenius on luvannut esittää suulliset terveiset ja – onnittelut liittosi johdosta, jonka juhlinnan olen kuullut vasta olevan tulossa, vaikka luulin sen olevan jo ohi. Kaipa uskot, että tulisin luoksenne, jos vain voisin! Olen kuitenkin juuri nyt matkalla Inariin. Jos tietäisin hääpäiväsi, juhlisin sitä – miksi et ole sanonut siitä sanaakaan. Luuletko, että sellainen päivä voisi olla minulle yhdentekevä! Yhtä vähän kuin pikku eukkosi, jonka kuvittelen hyväksi ja suloiseksi ja hurmaavaksi, vaikkapa olisinkin unohtanut sen kauniin katseen, joka Sinuun suuntautui eräästä ikkunasta, kun viimeksi kuljimme yhdessä Kuopion kaduilla, arvatenkin sen naisen silmistä, joka nyt on morsiamesi tai vaimosi. Walleniuksen tytöt tulevat Kuopioon päästäkseen hieman eroon lappalaisuudestaan; pidä heitä ystävinäsi; he saattavat todellakin tarvita hyvän sedän hyvää sanaa.

Kirjoitin Sinulle pari viikkoa sitten; jos haluat ja ehdit jättää muutaman rivin rouva Walleniuksen toimitettavaksi, tee se. Pyysin myös Fredrikiä lähettämään Sinulle pienen käsikirjoituksen lasten emansipaatiosta. Jos saat sen, ole hyvä ja vilkaise se läpi, kun ehdit, ja lähetä se minulle – ei kai muutaman kruksin merkitseminen tuota Sinulle suurta vaivaa. Aioin muuten tahallani päästää kirjoituksen sensorinkynäsi ohi – syyn siihen kerron Sinulle joskus toiste – ja painattaa sen sellaisena kuin se on; viimeksi mainittu menettely ei kuitenkaan kai *** vaikka en ole vielä kuullut siitä mitään varmaa. Sano rakkaimmallesi sydämelliset terveiset hänen uudelta ja

Sinun vanhalta ystävältäsi

C. Ehrströmiltä