Janne!

Kertokoot Sinun paperisi, sen jälkeen kun olet poistunut tuonpuoleisiin, ihmisille, mitä Sinä olit; niin kauan kuin Sinä elät, ne eivät sano, mitä Sinä olet.

En ainakaan ole tyytyväinen siihen, joka edusti Sinua päivättynä viime tammikuun 24. päivälle. – Mikset tullut itse? Olisithan voinut palata samaa tietä. Kuka oli se yksinkertainen lääkäri, joka antoi Sinulle todistuksen, mutta ei käsittänyt, että sinun terveytesi palauttamiseksi olisi tarvittu matkaa pohjoiseen. Olisimme matkustaneet Utsjoelle ja katso – sillä tiellä on sentään maailmassa sellaista, mitä Sinä et ole vielä nähnyt. Sinä kirjoitat kiihkeällä proosatyylilläsi reseptejä, joiden noudattamista Sinä itse halveksit, mutta jotka nimenomaan henkivät runollisuutta vastoin tahtoasi. Ja miksi Sinä niitä halveksit? Et sen takia, että Sinulta puuttuisi mielikuvitusta, vaan sen takia, että sinun kuvitelmasi ovat liian ihannoivia löytääkseen vastinettaan todellisuudesta. – Tämä on sinun proosaasi. Minulla on kassassani niin paljon ylijäämää, että se riittää kyytirahoiksi; miksi et käytä niitä? Täällä on kyllä mustetta, kynä ja paperia, ja kaavan Sinä tunnet: Maksat setelinomistajalle jne. Jollei Nervander tule tänne tänä kesänä maksan minä häät, kunhan morsian tuodaan mukana. Hätätilassa voi toki täältäkin löytyä.

Viime kirjeesi tuli tänne eräänä päivänä, seuraavana tuli Stenvik. Konserttia ei voitu täällä antaa, kun ei ollut avustajia. Hän vietti pari päivää luonani, minkä jälkeen me asianmukaisesti hoidimme hänet Ruotsin maaperälle.

Kiitoksia vaivannäöstä ja laskujen suorituksesta. En käsitä, miten ne 16,50 Fauna & Flora seuralle ja 9 säästöpankille saattoivat olla maksamatta. Virhe ei varmastikaan ole minun. Veljesi rouva Våhlbergille jättämä velkakirja on ohessa, kuoleta.

Voi hyvin! Sano sisarellesi terveisiä Teidän

veljeltänne Carlilta.

29.3.1839