Helsinki 18.12.1856

Parahin Carolus! On varmaankin paha juttu, etten ole ennemmin kirjoittanut Sinulle. Tarpeeton hosuminen on kuitenkin todella hieman harmittanut minua.

Kirjattu kirje jäi tietysti postiin makaamaan. Tavallisesti rahalähetyksistä ilmoitetaan erillisellä kirjeellä, ja jos niin olisi tapahtunut, olisin saanut ilmoituskirjeen maallekin.

Kun te lisäksi lähetätte tuollaisesta suurkaupungista tilauksen pikaisesti toimitettavaksi, teidän ei pitäisi unohtaa ilmoittaa, millä höyrylaivalla tai mitä rautatieyhteyttä käyttäen tilaus on toimitettava perille. En voi tietenkään tehdä muuta kuin antaa halutun tavaran lähettämisen kirjakauppiaan tehtäväksi. Ellei hänellä ole tähän tilaisuutta, minä en halua enkä voi auttaa häntä löytämään keinoa.

Minulla on myös todellakin ollut hieman muuta tekemistä kuin tutkiskella suomenkielistä kopeekkakirjallisuutta. Olen näin ollen voinut vain käydä läpi kirjakauppiaan laatiman luettelon ja joutunut useimmissa tapauksissa luottamaan hänen arvioonsa.

Jos mukaan on tullut jotakin vähemmän kelvollista, en siis voi vastata asiasta. Edellä esitetyt toimet on toteutettu jo kauan sitten, ja paketti on ollut valmiina. Kirjakauppiaan tuorein aikomus oli lähettää se Kuopion kautta. En voi myöskään pyytää häntä poimimaan siitä pois uusimmassa pyynnössä mainittuja kirjoja. Kyllä lainakirjastossa voi olla kaksikin kappaletta samoja teoksia. Ellei se miellytä, voinee paikkakunnan kirjakauppias myydä kaksoiskappaleet.

Muuten näyttää siltä, ettei Sinun toimeksiantajiesi pitäisi olla niin kärsimättömästi huolissaan sen takia, että he ovat kerran elämässään uhranneet muutaman kopeekan yhteisen hyvän edistämiseen. Maassamme on jo siellä täällä talonpoikia, jotka antavat hyvän asian edistämiseksi yksinään enemmän kuin koko suuresta kaupungista saadaan kokoon, eivätkä he tule sen takia lainkaan levottomiksi.

Darum keine Feindschaft nicht! [Älköön tästä syntykö riitaa!] Loppujen lopuksi kirjat tulevat, kun kauppias pystyy toimittamaan ne perille.

Ilahtuisin, jos kuulisin, miten Sinä ja perheesi voitte ja miten viihdyt Raahessa. Otto kävi äskettäin täällä kumarruskäynnillä saadakseen Lohjan kirkkoherran viran.

Elämäni on edelleenkin rasittavaa työntekoa; ja rasitus alkaa tuntua ruumiillisina vaivoina ja heikentymisenä. Minua vaaditaan käyttämään vähäisiä kykyjäni sataan suuntaan. Ja oltuani 14 vuotta poissa filosofiantutkimuksen piiristä luennot ovat aluksi raskas taakka. Aikani ei tahdo riittää kaiken tarpeellisen tekemiseen joka päivä. Vuoden alussa perhe sairasteli, ja tauti vei kahden vuoden ikäisen tyttären [Magdalenan]. Sen jälkeen olemme Jumalan kiitos olleet terveitä.

Jumala suokoon Sinulle ja perheellesi iloiset pyhät ja iloa eteenpäinkin. Alttiisti

ystäväsi Snellman.