Kuopiossa 27.7.1844

Parahin Carolus! 

Oli hauskaa saada muutama sana Sinun käsialallasi. Vielä iloisempi olen siitä, että sain Sinulta lupauksen pikaisesta jälleennäkemisestä. Voit toki olla varma siitä, että järjestän aina asiani niin, että voimme tavata.

Nyt olen Sinun kirjeesi saapumisen jälkeen käynyt Pohjanmaalla Uudessakaarlepyyssä ja Vaasassa. Loppukesän – jos sitä nyt kesäksi voi sanoa – istun tiiviisti kirjoituspöydän ääressä. Saattaisin kuitenkin saada tilaisuuden hengittää sisääni maalaisilmaa muutaman päivän ajan 3 1/4 peninkulman päässä täältä. Koska en ole varma siitä, minä päivänä Sinä tulet, jätän siinä tapauksessa Sinulle kirjelappusen Kasurilan kestikievariin 2 1/2 peninkulman päähän täältä, jotta voisit heti sinne saavuttuasi lähettää sanan Kuuslahteen, jossa silloin majailen, tai tulla sinne itse saadaksesi hyvän yörauhan, jos ilta on jo ehtinyt pitkälle.

Mitäpä sanoisin omasta hiljaisuudestani, meidän hiljaisuudestamme? Jätetään se tapaamiseemme saakka. Liitän kuitenkin mukaan töherryksen, jonka kirjoitin paikassa, jota kauempana isänmaasta en ole käynyt, osoittaakseni, ettet sielläkään ollut poissa mielestäni. Siitä lähtien se on ollut päiväkirjassani, jonka lehti tämä on.

Sano sydämelliset terveiset rouvallesi ja lapsillesi. Odotan näkeväni Sinut iloisena ja elämääsi tyytyväisenä. Tervetuloa! mainiota; mainiota!

kuten aina

Snellman

Anna Toverin [Snellmanin villakoira] tulla mukaasi, jos se vielä elää.