Torniossa 10.4.1847

Parahin Veli! 

Mahdatkohan suuttua vai tuletkohan hyvälle tuulelle, mutta näin me nyt kuitenkin olemme tehneet, kuten näkyy. Kun nimittäin kuulimme (W. S. Schildtiltä), että muilla paikkakunnilla asuvat Saiman lukijat suunnittelivat osanottonsa ilmaisemista lehden kirjoittajalle sekä sen toivomuksen esittämistä, että hän jäisi keskuuteemme, ajatus näytti meistä hyvältä, ja kun kyselimme täkäläisiltä ystäviltämme, he olivat samaa mieltä. – Saat sen tähden suhtautua rahalähetykseen millä tavalla tahansa, mutta sen pitää kuitenkin ilahduttaa Sinua, että Sinulla on meidänkin pienellä paikkakunnallamme viisikymmentäkuusi ystävää, isoja ja pieniä, edelliset jakavat kanssasi valoisat ja synkät ajatukset, pelot ja toiveet, viimeksi mainitut taas – niin, viimeksi mainittujen tekemisistä me emme todellakaan tiedä; luultavasti he toivovat aikaa, jota me tuskin näemme – siis parempaa.

Voi hyvin äläkä unohda vanhoja ystäviäsi

Carl Ehrström

Armahin! Kun ystävämme Carolus on edellä sanonut kaiken, mitä näin hankalasta asiasta on mahdollista sanoa, minun osakseni jää enää toivottaa Sinulle kaikkea mahdollista hyvää ja toivoa, että jos matkustat katsomaan juhannusyön aurinkoa Aavasaksalle, poikkeat ohi kulkiessasi tapaamaan

kauneinta palvelijaasi

Elis Waldensia

Vielä vähän eli toisin sanottuna PS Minulla on Sinulle terveisiä kuninkaalliselta sihteeriltä Theodor Sandströmiltä (joka oli sekaantunut johonkin poliittiseen tempaukseen Tukholmassa 1838). Hän toimii Ruotsin tullilaitoksen virkamiehenä ja oleskelee Haaparannassa hoitamassa joitakin tulliasioita. Mies sanoo tuntevansa Sinut henkilökohtaisesti, ja siksi tässä hänen terveisensä. – Olen edelleenkin Sinun

kaunis

Eliksesi