Carl Julius Lénströmille

Tietoka dokumentista

Editoitu teksti

Suomi

Upsala 3.2.1842

Herra C. J. Lénström 

 

Parahin [tt content="pilojen"]Scherzien[/tt] päästelijä! Toivoen, että elämäsi sujuu niin helposti kuin dosenttiparan kohdalla mahdollista on, toivotan hyvää jatkoa jäljellä oleville 11/12:lle siitä radasta, joka Sinun on kaikkien tähtientutkijoiden yksimielisen käsityksen mukaan ravattava auringon ympäri sinä aikana, jona kaikki inhimilliset hullutukset: valtioliitot ja aviosopimukset, rakkauskirjeet ja velkakirjat, hautapuheet ja esipuheet päivätään vuodelle 1842.

Tukholmalaiset arvostelijat moittivat Sinua, niin kuin tiedät, siitä, että teet kaiken liian nopeasti, mutta siitä huolimatta haluan uskoa, ettet äsken mainitussa työssä kiirehdi meidän muiden kuhnustelijoiden edelle. Kirottua, että meidän vuotemme on oltava juuri sellainen kuin se on – ei pitempi eikä lyhyempi! Jos se olisi esim. toisen mokoman pitempi, olisi tietysti aikaa puuhaan mihin tahansa kaksin verroin, enkä käsitä, voisiko joku muu kuin meidän aikamme hallitsijat sekä yleensä kaikenlaiset kuuluisuudet, joiden loistokausi saattaisi silloin helposti jäädä täyttä vuotta lyhyemmäksi, kärsiä siitä vahinkoa. Jos me taas tekisimme narrimaisen kierroksemme puolta nopeammin, meillä olisi kaksinkertainen määrä keväitä ja kaksin verroin viiniä ja voisimme hiukan ponnistellen saattaa maailmaan kaksinkertaisen määrän poikia, joille olisi silloin tarjolla velliä ja housuja kaksin verroin edullisempaan hintaan – kaikki, niin kuin jokainen järkevä ihminen havaitsee, niin hyviä etuja, että maailman rakennusmestarin olisi pitänyt valita tämä ratkaisu, jos hän olisi todellakin, niin kuin hän on vakuuttanut Leibnizille ja tämä uskotellut saksalaisille, halunnut luoda parhaan mahdollisen maailman kaikista niistä mahdollisuuksista, joita Leibniz tai joku muu allongeperuukin omistaja on suvainnut ajatella mahdollisiksi. Vähintäkään toivoa ei kuitenkaan ole mistään tämänsuuntaisesta muutoksesta. Päinvastoin on monen ajattelevan ihmisen pakko samoin kuin minun ryhtyä aivan viime aikojen ilmiöiden perusteella pelkäämään koko koneiston pysähtymistä. Ainakaan täällä Tukholmassa ei vielä ole havaittavissa muuta kuin marraskuun säätä. Marraskuiselta näyttää myös koko Euroopassa – kolealta ja sateiselta, sumuiselta ja kylmänkostealta. Ja sitten katkeamaton status quo [vallitseva tila]; konservatiivisuutta ja täydellistä pysähtyneisyyttä minne vain silmänsä luo, enkä usko sen vielä perääntyvän. Sanalla sanottuna se on olotila, josta itse Svenska Biet äskettäin sanoi, että Jumalan kaikkivaltiuden vaikutus siihen ilmenee vain heikkona tuulenhenkäyksenä. Kysypä ystävältämme Svanbergilta, kun tilaisuuden tarjoutuessa kerrot hänelle sydämelliset terveiseni, tietävätkö tähtitieteilijät aivan varmasti, ettei vuoden 1841 skorpioni (mehän olemme kai marraskuussa tekemisissä sen kanssa?) ole tehnyt meidän mielettömän hupaisalle maapallollemme jotakin pahaa, niin että se ehkä on halkeamassa pääsemättä enää liikahtamaan paikaltaan – katkeaisipa silloin tylsällä tavalla Sinulle toivomani jatko, jos et ehkä voisikaan jatkaa matkaasi Pegasosta piiskaten. Voin toki arvata, että filosofiaan epäluuloisesti suhtautuva Svanberg aluksi nauraa asialle; mutta pyydä häntä kuitenkin varmuuden vuoksi tähystelemään asiaintilaa – jotakin on aivan varmasti vialla, ja olisin erityisen kiinnostunut tietämään, mistä pirun juonesta on kysymys, kun se myös tekee sukkeluuteni sangen raskassoutuisiksi.

Tätä epäilyttävää seikkaa koskevan tarpeellisen valaistuksen saamisen lisäksi olen erityisen halukas kuulemaan jotakin filosofisten & teologisten asioiden tilasta yliopistossa. Onko kaikki entisellä uneliaalla kannalla vai onko viimeksi annettu vauhditus todella saanut jonkinmoista vilkastumista aikaan. Millaisia käytännön harjoituksia Boström (kerro hänelle terveiseni ja onnitteluni!) pitää tuleville valtion hallitusmiehilleen? Joku kertoi, että Schröderillä (E. A.) oli ollut viime lukukauden keskivaiheilla yksi kuulija ja että hän oli sen takia lykännyt luentojensa aloittamisen – onko se totta? Eikö ole ketään nuorta miestä, joka toisi ajan kysymykset vakavalla tavalla ja rohkeasti yleiseksi puhenaiheeksi? Lukeeko [tt content="Atterbom, Per Daniel Amadeus"]P. D. A. A. [/tt]yleistä estetiikkaa vai ovatko hänen kirjoittamansa palaset Swedenborgista ja Ehrensvärdistä luentoja – älä sisällytä sanaan ”palaset” mitään merkityksiä; en nimittäin ole lukenut hänen tuoreinta opustaan. Pyydä ystävältämme Afzeliukselta, ettei hän antaisi houkutella itseään apulaisen virkaan, vaivutettavaksi uneen virkaveljiensä tavoin, vaan hakisi professuuria Lundista. Sellainen puuha voi pitää hyvän miehen hereillä, jollei liian aikaisin rakenna omaa järjestelmäänsä asuakseen siinä; siitä hetkestä saakka ei nimittäin ole enää pääsyä eteeenpäin, olipa pystyttänyt rakennelmansa hyvin tai huonosti. Omalta osaltani toivon vielä pääseväni eteenpäin. Miten hegeliläiseltä vaikuttanenkin, havaitsen siinä palatsissa joka päivä jonkin romahtamaisillaan olevan osan; ja kun kaikki on kerran lopen ränsistynyttä, toivon, että minulla on valmiina oma taloni omalla pohjalla vailla väärään aikaan otettujen kiinnelainojen rasitteita.

Kuten Frejasta havaitset, olen hieman kovaotteisesti ravistellut pyhien hahmojen sangen mahtavia huntuja, joihin he peittävät kiiltävät kasvonsa siinä määrin kuin on ollut mahdollista kahden – kolmen Frejan palstan ahtaiden kaltereiden läpi. Se tapahtui vain, jotta saataisiin aikaan hieman melua ja pidettäisiin mielet hereillä – en tiedä, saavutettiinko tarkoitettu tulos. Kirjoittelu alkaa muuten kyllästyttää minua, ja kaipaan lukemisen pariin discendo ei vähemmän kuin lukemiseen docendo [oppiakseni … opettaakseni]. [tt content="Saksa. Kuvauksia ja arviointeja matkalta 1840-41"]Matkani [/tt] on painossa. Kun olen näin onnistunut siirtymään omiin asioihini, pääsen pyyntöön, jota Sinä voit pitää kirjeen pääasiana, jos niin haluat. Surkealla Kuninkaallisella kirjastolla ei nimittäin ole nykyisin edes Berliner Jahrbücher -sarjaa. Jos olisit sattunut niissä tai Deutsche Jahrbücherissä huomaamaan jonkin sanan Saksassa julkaisemastani opusculumista, pyydän Sinua veljellisesti lähettämään minulle postissa asianomaisen numeron, jonka palautan heti – tietenkin vain, jos voit tehdä sen hankaluuksitta. Jos niiden lähettäminen minulle muutenkin vihko vihkolta olisi mahdollista vaunupostin välityksellä, sitoudun kunniasanalla palauttamaan ne Sinulle joka kerran kahden päivän kuluttua niiden saapumisesta tänne – kaikki tietysti minun vastuullani ja kustannuksellani. Sinulta, joka olet niin tottunut siihen, että Sinulla on tuhat rautaa tulessa, toivon veljelliseen hyväntahtoisuuteesi vetoamattakin saavani helposti anteeksi sen vaivan, jonka aiheutan Sinulle, ja sen uuden debet-erän, jonka merkitset kiitollisen ja alttiin ystävyyteni vähäisen kredit-tilin vastapuolelle.

Täällä olevat ystävät voivat hyvin, mutta ovat melko lailla hajallaan, niin että tapaamme vain harvoin. Olen sen sijaan ryhtynyt käymään vierailuilla ja voin seuraavassa kirjeessäni kertoa Sinulle terveisiä hienolta ja viehättävältä vapaaherrattareltasi, jonka luo minut on jo ilmoitettu ja jonka luona minut esittelee [tt content="Hebbe (o. s. Åström), Wendela 1808–1899. Ruotsalainen kirjailija, Aftonbladet-lehden avustaja."]Madame Hebbe[/tt], sama, joka aloitti Aftonbladetin teatteriarvostelijana. Sinä sanoisit häntä ”herkulliseksi” daamiksi, hänen hengessään ja sielussaan on tulta, hän on muuten idealistinen ja suhtautuu näin ollen maailmaan nurinperin.

Mitä Sinä nykyisin kalastat mustepullosta? Tunnen syvää sääliä kaikkia ystäviä kohtaan, joilla, kuten Sinulla, ei ole hallussaan omaa ”naiseuden kukkaa”, sillä sellaisen omistaminen merkitsee elämässä enemmän kuin monikin lisäosa koottuihin teoksiin. Kun maailma on nyt niin täynnä kuuluisia miehiä, vain harvoille avautuu mahdollisuus saada teoksensa kultaselkäisinä, jollei edes oma poika osoita rakkaalle isälleen tuommoista kohteliaisuutta. Ajattelepa oikein syvällisesti, miten syvästi kurjaa on nähdä nidottujen ja auki leikkaamattomien teostensa, rullalle käärityn ja kehyksettömän muotokuvansa luisuvan huutokaupasta toiseen sitä pienempään pilkkahintaan, mitä pitemmälle tullaan. Jos pystyt sanomaan minulle, mitä se ihmistä hyödyttää, että hänen nimensä on joidenkin kirjatoukkien luetteloissa, ei nimeni enää ole

Snellman

 

PS. Osoitteeni on: Hellstenin kirjapaino, Österlånggatan 21 Tukholmassa, mistä tämä lähtee 3. helmikuuta 1842.

 

 

Vertailu

Alkuperäinen