Kokkolassa 5.9.1830
Tervetulleen kirjeesi viime kuun 27. päivältä sain viime maanantaina, 29. päivänä. Juuri kun olin valmiina lähtemään rannasta, tuli lukkari sinne. Hän sanoi, että hänellä olisi lähetyksiä isältä, jolloin minä (vaikka minulla oli kiire) lähdin maihin huolehtimaan niiden luovuttamisesta ja tulin sitten heti pois. Vasta laivaan tultuani avasin kirjeet ja luin. Laivassa kirjoitin äidille ja lähetin sieltä kaupunkiin. Lukkari ei ollut kuitenkaan vielä nostanut rahoja lainkaan, joten matka on vielä tekemättä. Aamulla yritin tavoittaa herra Donnerin, ennen kuin lähdin merelle, mutta en tavannut häntä. Niinpä en saanut minkäänlaista vastausta, ja kun sitten lähdin tiistaiaamuna, palasin vasta torstai-iltana. Perjantaiaamuna lähdin uudelleen etsimään herra Donneria, mutta onnettomuudeksi hän oli matkustanut pois jo edellisenä iltana minun lainkaan tietämättä, että hän edes aikoi matkustaa jonnekin. Carolina Snellmanille osoitettu kirje taas joutunee odottamaan kauan, sillä hän on, niin kuin muistelen jo kertoneeni, lähtenyt merimatkalle ulkomaille Jöranin kanssa. Jotta en nyt, rakas veli, aivan paisuttelisi rikkomustani sinun silmissäsi, minun on ensin mainittava, että kirjeiden sinetit olivat hyvin huonoja, ja äidiltä tullut kirje oli avoinna, kun sain sen – saman kohtalon oli kokenut herra Donnerille osoitettu kirje. Kun melkein arvasin sen sisällön ja kun hän joka tapauksessa oli poissa, avasin sen ja pyydän nyt sydämestäni anteeksi sitä. Voin myös vakuuttaa sinulle, ettei minua johtanut siihen turhanpäiväinen uteliaisuus. Suurin syy siihen, mitä tein, oli se miellyttävä ajatus, että voisin olla näiden muutamien paperilappusten välityksellä vaikkapa vain vähänkin avuksi rakkaalle veljelle joutumatta vähimmässäkään määrin tukalaan asemaan, sillä niin kauan kuin olen niin onnekas, että saan säilyttää nykyisen paikkani, minun ei tarvitse huolehtia mistään, sillä vaatteet saan ja joskus tipahtelee hiukan paperiakin ihan itsestään, ja mitäpä minun tarvitsee huolehtia huomisesta, kun olen vielä nuori. Keinot löytyvät, kun niitä tarvitaan, siitä syystä toivon ja pyydän, että sinä, rakas Janne, otat vastaan tämän pienen summan, jollei muuten, niin veljesi takia ja ilman vastaväitteitä, jotka loukkaisivat minua. Jos sinä epäilet rahojen oikeata alkuperää, voin esittää riittävät todisteet, kunhan vain pyydät niitä, vaikka se ei olisikaan juuri vähemmän loukkaavaa kuin täydestä sydämestä annetun veljellisen lahjan torjuminen, ja jollei mikään muu auta sangen hyvin tuntemaani ylenmääräistä tahdikkuutta vastaan oletan, että laina veljeltä on eri asia kuin laina vieraalta. Kuitenkin yksi ehto: että tätä lainaa ei makseta takaisin, ennen kuin voit tehdä sen tarvitsematta ottaa uutta lainaa tai ennenkuin tarvitsen sitä, koska siinä tapauksessa en jätä pyyntöä esittämättä. Tämän kirjeen tuo tullessaan ylioppilas Fogelholm, joka lähtee matkaan varhain huomisaamuna. Sangen murheellista on tietää, että sinä olet ollut näin lähellä enkä ole voinut jo näin pitkän eron jälkeen tavata rakasta ja hellää veljeä, vaan tämä ero pitenee taas pitkäksi ja määräämättömäksi ajaksi, ehkä ainaiseksi. Vielä kuitenkin sananen minusta. Jos aion tulla joksikin tässä maailmassa, minusta tuntuu siltä, että minun ammatissani pitäisi jo 20-vuotiaana laatia ainakin jonkinmoinen suunnitelma sitä varten, ja kun nykyisin ei enää voi ryhtyä kauppiaaksi omistamatta ensin 20 tuhatta taskussaan ja kun näiden haalimiseen ei nykyisenä kalliina aikana yksi ihmisikä riitä (nimittäin rehellisellä tavalla), tämä ei tunnu vaivan arvoiselta yksityiseltä kannalta eikä myöskään vastaa mielentilaani. Merimiessääty on nykyisin kannattavin vaihtoehto. Isä ei halua sitä, enkä voi juuri sanoa, että itsekään erityisesti kaipaan sinne. Minulla ei kuitenkaan ole paljon valinnanvaraa (Jumala armahtakoon). Neuvo nyt minua, rakas veli, tarvitsen sinun neuvoasi. Näinä kalliina aikoina jokainen voi joutua miettimään päänsä puhki, etenkin minä, kun sydänparkani on joutunut sangen ankaraan ahdinkoon. Mitään muuta tärkeää minulla ei ole lisättävänä, mutta pyydän, ettet pahastu siitä, että luin kirjeen luvattomasti, kun vielä lisään, että kulmassa kerrottu asia ei ole mikään uutinen minulle eikä kenellekään muullekaan täällä; se tulee nyt tässä mukana. Lopuksi saan lisätä tähän hellän veljen sydämellisen toivomuksen, että menestyt kaikessa hyvin ja onnekkaasti, sekä lämpimät terveiset kotona oleville sisaruksille & äidille. Kirjoita tilaisuuden tarjoutuessa ja voi aina hyvin, toivoo sydämestään oma
Augustisi.
PS En voi antaa sinulle varmaa tietoa siitä, mihin suuntaan isä on lähtenyt, mutta kerron heti, kun tieto saadaan. Tämä ja ensi vuosi minun on varmasti (jos Jumala suo) viivyttävä tässä paikassa.
