Kristiinankaupungissa 23.6.1843
Rakas veli!
Minulla on ollut ilo ottaa vastaan molemmat veljelliset kirjeesi sekä Petenkinin kanssa tekemäsi työt, mistä kaikesta kiitän Sinua sydämellisesti.
Ensimmäisen kirjeen sisältämät varsin monet otaksumat antoivat minulle aiheen iloisiin odotuksiin, joiden olen koko ajan innokkaasti odottanut toteutuvan. Pääasiassa tästä syystä olen lykännyt ensimmäiseen kirjeeseen vastaamista, nimittäin odottaen suotuisampaa käännettä Sinun asioissasi ja sitä, että saisin esittää omat! myötämieliset toivotukseni lupaavalle tulevaisuudelle.
Viimeksi tulleen sisältö oli tästä syystä odottamaton ja tuotti tuskaa, en olisi uskonut sinun joutuvan Kuopioon, vaan elävän aina parempien mahdollisuuksien toivossa.
Rakas veli, miten tarpeetonta sinun olikaan puolustella itseäsi minulle. Miten rajalliset sitten tietoni ja arvostelukykyni ovatkin, lienen toki kauan aavistanut, mikä sinun menestymistäsi esti, nimittäin seikka, jonka olisi pitänyt edistää sitä.
Miten suloista olisikaan, jos saisin ennen lähtöäni tästä maailmasta kuulla, että Sinä olet Ruotsissa saanut sen, mikä isänmaan olisi pitänyt antaa. Eiköhän siellä ole parempi olla kuin täällä, jos olisit tänne jäänyt, eihän ihminen toki voi saada paljonkaan tai yhtään mitään aikaan siellä, missä kaikki, etenkin ylhäisimmät, kumartuvat hymyillen ikeen alle. Vaikka olen kuullut ja nähnyt vain vähän, olen saanut tarpeekseni kuollakseni siinä suhteessa lisää kaipaamatta!
Hellä veli! Luultavasti me emme enää näe toisiamme katoavaisuudessa, sillä kannan kuolemaa rinnassani. Tohtori Kepplerin taito hoitaa tällaisia tauteja sekä hänen uupumaton ja tarkka huolenpitonsa ovat tähän päivään asti pitäneet minut hengissä ja jopa paljon parantaneetkin terveydentilaani. Tunnen ja käsitän kuitenkin, että aikani on lopussa ensi syksynä tai talvena.
Olennaista muutosta mielialassani ei ole tapahtunut, niin kuin pelkäsit. Olin joutunut roistojoukkion kynsiin, ja ennen karkaamistaan nämä olivat syyllistyneet tekoihin, joista olisi väistämättä seurannut ruumiillinen rangaistus kotiinpaluun jälkeen, varkauksiin, lastiin murtautumiseen (se oli viiniä), tappeluihin, laivan varusteiden särkemiseen ym., joiden takia käyn nyt oikeutta varustamon kanssa, minkä jälkeen he pääsivät maahan, jossa he voivat mukavasti viettää ylellistä elämää, mikä taas koitui minun onnettomuudekseni. Huonon kuntoni takia minun on ollut pakko torjua saamani työtarjoukset. Vaikka olen raihnainen, uskaltaisin nyt kuitenkin lähteä, mutta juuri nyt ei ole mitään tarjolla.
Mitä raha-asioihin tulee, minun ei kannata kirjoittaa niistä yksityiskohtaisesti. Toisten romahduksen ja roistojen takia olen aivan pennitön, vaikka olin toivonut ennen kotiinpaluutani viime vuonna, että vapautuisin velkojista parilla tuhannella ruplalla ja pesään jäisi yllin kyllin.
Anoppimuori on terve ja vielä kutakuinkin pirteässä kunnossa muuten, mutta kaikkien lasten menetys painaa häntä raskaasti ja vaikuttaa tuntuvasti sielunvoimiin. Lapsetkin ovat terveitä. Hyvästi! armas veli, sanoo sinulle
August.
