Kristiinankaupungissa 8.10.1842

Oma veljeni! 

Kun nyt on näin aivan tarjoutuva tilaisuus, en voi olla häiritsemättä filosofin elämääsi muistuttamalla, että minäkin olen vielä olemassa! Erinäisten ihmisten kertomusten ja kirjallisten töittesi perusteella tiedän sinusta, että elät, mutta en tiedä miten. Olen myös kuullut sinun olevan kiintynyt vapaaseen! maahamme ja siitä syystä uneksinut mahdollisesta lyhyestä tapaamisesta, mutta sellaiseen ei kai juuri voi uskoa? Viimeksi tekemäni matka ei ollut hauska, luultavasti seuraa vielä ikävyyksiä, mutta ei tunnontuskia.

Isästä ja muista omaisista ei kuulu mitään muuta kuin sivullisten kertomana se, että he ovat elossa, matkustan sinne lähipäivinä.

Ystävämme Ingman lähtee 2–3 päivän kuluttua ulkomaanmatkalleen, se suuntautuu täältä Helsingöriin.

Tyllerö & pallero [Augusta ja Carl Snellman] voivat mainiosti; anoppi hoitelee heitä, mutta kahden viime vuoden raskaat ajat ovat painaneet muorin kumaraan.

Olisipa kiinnostavaa päästä katsomaan poliittisen ja finanssielämän verhojen taakse, sitä ei minun kai tarvitsisi sanoakaan, kuten ei sitäkään, että olen sinun

August.

PS Petenkin elää ja lähettää terveisiä.