Vaasassa 21.11.1835
Helläsydämisin veli
Täten saan ensinnäkin kiittää Sinua sydämellisesti veljellisestä 25. toukokuuta kirjoittamastasi kirjeestä, jonka sain kesällä eli viime elokuussa, mutta johon en ennättänyt vastata lyhyen kotonaoloni aikana. Sen jälkeen olen tehnyt matkan Newcastleen ja palannut tänne 14 päivää sitten.
Näinpä havaitsen taas valitettavasti olevani työtön 5 kuukauden työssäoloajan jälkeen ja siis myös vailla ansiotuloja ja samoin vailla käteistä rahaa, sillä kesän ansiot ovat nopeasti huvenneet välttämättömiin tarpeisiin kuten vaatteiden, ruuan, oktantin ym. hankkimiseen, koska toivoin ehtiväni kotiin ja taas merelle, jolloin olisin nyt ollut kauppaneuvos Grönbergin omistaman kuunarin kippari – mutta vaikka en erityisen kovasti valita nimenomaan sitä, etten saanut komentooni laivaa (sillä tuon tehtävän saaminen mainitulta herralta ei juuri ole toivomisen arvoista), asiani olisivat kuitenkin vaatineet talviansioita. Nyt asiat ovat päinvastaisesti eikä asemani ole erityisen ilahduttava. Jo siihen aikaan kun olin Kyntzellin palveluksessa, liikkeeseen tuli nimittäin Wåhlberg-niminen apulainen, ja palattuani isän kanssa kotiin 1832, jolloin lähdin Wilhelmin laivan mukaan, jätin hänelle myytäväksi rusinoita, suklaata jne. jne. 43 riikintaalarin arvosta ja lähetin Wilhelmin mukana purjehtiessani rusinoita jne. jne. 103 riikintaalarin arvosta, minkä kaiken olisi pitänyt tuottaa minulle vähintään 250 riikintaalaria. Viimeksi mainitun matkani aikana hänkin lähti merille maksamatta tai jättämättä minulle minkäänlaista selvitystä liiketoimistaan, ja kun Juno-laiva oli viime keväänä myyty Viipurissa, hän lienee lähtenyt sieltä sen mukaan. Uskoin saavani nämä rahat jo viime vuonna ja maksavani silloin Sinun vippisi.
Nyt olen kotona ja viivyn täällä talven yli, mikä ei käy aivan ilman rahaa, vaikka asunto onkin (isän rasitukseksi en halua mennä enkä mene). Sitä paitsi toivon hartaasti pääseväni joskus yhteen sen herkän olennon kanssa, johon olen jo niin kauan ollut kiintynyt. Ja nyt on vielä onnetonta se, että näen hänen kuihtuvan, kun minä itselleni toivomani onnen lisäksi voisin pelastaa hänen elämänsä, ainakin hänen terveytensä. Tästä syystä olen asemassa, jollaista en ole ennen kokenut ja joka ei lainkaan ilahduta, ilman ystäviä, joiden puoleen tällaisessa tapauksessa voisi kääntyä.
Yksinään pääsisi talven yli varmaankin hieman vähemmällä, mutta ero ei ole kovin merkittävä, ja vaikka aloittaminen velkaantumisella on hieman sekä uhkarohkeaa että rasittavaa, en kuitenkaan pelkää kovin paljon, ensinnäkään siitä syystä, että eläminen ei voi käydä kovin kalliiksi, kun pitää varansa, ja sitten tietoisena siitä, että kelpaan ammatissani kenelle tahansa. Kerskumatta voin sanoa olevani siinä onnellisessa asemassa, että maineeni on hyvä herrojen päämiesten keskuudessa ja toivon pian saavani laivan komentooni. Sekä pystyväni sitten myös pian maksamaan sen, mitä nyt tarvitsisin. Rahaa saa kyllä täältäkin varmaa takuuta vastaan. Mutta kukapa haluaisi ryhtyä takaajaksi sellaiselle, joka ei pysty osoittamaan omistavansa vastinetta. Tarvitsisin 300 riikintaalaria.
Tässä sait, rakas veli, kuvauksen nykyisistä oloistani joka suhteessa, et sen takia, että ne erityisesti ilahduttaisivat hellää veljeä, etkä myöskään siksi, että kovin ankarasti pohtisit minun asioitani (sillä jokaisen on kannettava taakkansa, ja tiedän, että Sinun asiasi ovat monesti olleet huonommalla tolalla kuin minun, ja jos ne nyt ovat alkaneet kehittyä parempaan suuntaan, kuten toivon, tiedän kyllä, että kaikki on tarpeen.) Osanotto on kuitenkin helpotus kärsivälle sydämelle. Onnellista myös on omistaa joku osaaottava ystävä, vielä onnellisempaa omistaa hellä veli.
Kotoa en ole saanut kirjettä tänne tultuani enkä siis tiedä, miten siellä voidaan. Ilahduin sitä vastoin, kun sain kuulla hellän veljeni toiminnan tuottamasta hedelmästä.
Minua ilahduttaa myös se, että terveyteni on Jumalan kiitos ollut viime kesänä sangen hyvä ja tuntuu vakiintuneen. Toisaalta kuulin, että Göranin uusi priki on kärsinyt täydellisen haaksirikon kesällä Englannin pohjoisrannikolla, mikä varmasti oli hyvin tuntuva menetys. Viipynen täällä vielä jonkin aikaa, sillä olen luvannut isännälleni lähteä huomenna Palosaareen tyhjentämään painolastin ja tuomaan talvisäilöön ankkurin ja köydet, koska laivat ovat nyt jäätyneet kiinni, minkä jälkeen vielä yritän saada apua joltakulta ystävälliseltä ihmiseltä. Pyydän ja toivon aina tervetulleita rivejä, jotka on parasta osoittaa vanginkuljettaja Bäckmanille, jonka luona asun. Hyvästi, helläsydämisin veli, voi hyvin, toivoo altis veljesi
August.
PS En oikein tiedä, millaista titteliä minun pitäisi sinusta käyttää kirjeen päällyksessä. Tutkinnon sain suoritetuksi tämän vuoden huhtikuun 24. päivänä.
