Vaasassa 25.3.1835

Helläsydämisin veli 

Kaivaten olen koko talven joutunut olemaan ilman yhtään ainoaa riviä Sinulta. Enkä nyt oikein tiedä, mitä pitäisin syynä siihen, sillä minun käsittääkseni jokin ajan hitunen kyllä löytyisi muutaman rivin kirjoittamiseen, ja tämä murehduttaa minua vieläkin enemmän. Annun tämän kuun 5. päivänä kirjoittamasta kirjeestä sain toki tietää, että olet ollut terveenä, mutta muuan seikka surettaa minua silti. Pelkään nimittäin, että olet niin hautautunut ylen määrin kasaamiisi työtehtäviin, että niiden ääressä menetät vielä terveytesi ja henkesi.

Mutta nyt Annun asioihin, olen kotiin tultuani ensiksi saanut tietoja hänen oloihinsa, osaksi häneltä itseltään, osaksi Otolta, johon olen tutustunut äskettäin; mielelläni toki minäkin toivoisin, että ne olisivat toisenlaiset, sillä nykyiset näkymät eivät juuri lupaavilta näytä, mutta eivät toki pahimmilta mahdollisiltakaan. Työteliäisyys ja tarmo voivat saada paljon aikaan. Ja minun mielestäni Otto on kunnon poika.

Kun sitä paitsi on joka tapauksessa tultu niin pitkälle eikä asia enää ole autettavissa, minun mielestäni olisi ja onkin hyödytöntä yrittää estää sitä. Rakas veli, en toki tiedä, mitä tarkoitit ja mihin pyrit, kun otit Annun joksikin aikaa Helsinkiin, mutta myönnän ja tunnustan mielihyvin, että hänen siellä viettämänsä aika on varmastikin ollut hänelle hyödyksi monessa mielessä. Oletan sinun kuitenkin myös tähdänneen siihen, että eroa ja yhteydenpitomahdollisuuksien riistämistä (niitähän on aina pidetty välttämättöminä rakkauden säilymiselle) hyväksi käyttämällä saisit heidät unohtamaan. Jos tästä on ollut kysymys tai jos olet uskonut, että tämä olisi ollut seurauksena muun koituvan hyödyn lisäksi, niin minun on sanottava, että tämä toivo on mennyttä sekä nykyisyyden että tulevaisuuden osalta, vaikka minäkin olisin mielelläni toivonut toisin käyvän. Mutta kun nyt voin todeta, että se on mahdotonta – ja tältä kannalta katsoessani luulen myös, että hän, Annu, voisi vastaiseksi hyödykseen käyttää tämän väliajan paremmin kotona, ja tämän olen halunnut esittää Sinun veljellisen harkintasi ja tarkastelusi kohteeksi. Havaitsen toki, että tämä tuottaa tuskaa sinun hellälle veljensydämellesi kuten omallenikin. Ja soisinpa olevani Sinun luonasi tällä hetkellä, jotta voisimme ainakin yhdessä kyyneliä vuodattaen lievittää toistemme tuskaa. Mutta Jumala nähköön! Kovin, kovin pitkään aikaan en ole saanut painaa päätäni veljen rintaa vasten ja tässä kohtaamisessa keventää tätä sydäntä usein painanutta raskasta taakkaa. Ja kuka tietää, milloin tai missä niin voi käydä, mutta ehkä surut vähenevät pian ja toisiaan rakastavat veljet kohtaavat kaiketi – joskus.

Kotoa sain kirjeen äskettäin ja voin siis kertoa terveisiä. Hyvästi, helläsydämisin, rakas veli! Kirjoita nyt pian muutama rivi ja kerro terveisiä niille harvoille, jotka tuntevat minut. Voi hyvin, toivoo oma hellä veljesi.

August