Vaasassa 17.2.1835
Hellämielisin veli
Olen ollut täällä tammikuun 7. päivästä saakka ja uurastanut innokkaasti merenkulkuopin parissa. Odotin vielä kotona ollessani saavani aivan varmasti muutamia rivejä Sinulta. Ja samaa toivoa olen elätellyt edelleen tähän saakka, mutta nyt olen menettänyt kaiken toivon kirjeen saamisesta ja minulla on sen ohella, että tunnen tarvetta kirjoittaa sinulle, toinenkin aihe, joka myös on ollut syynä siihen, etten ole aikaisemmin kirjoittanut. Olen nimittäin tähän saakka toivonut, että voisin kirjeen mukana lähettää Sinulle takaisin sen summan, jonka ystävällisesti lähetit minulle Viipuriin, mutta kaikista yrityksistäni huolimatta se on tähän päivään saakka ollut minulle mahdotonta. Minulla on toki juuri nyt hieman enemmän kuin tarvitsen talven mittaan, mutta koska en pysty maksamaan kaikkea, minusta tuntuu jokseenkin aiheettomalta lähettää sitä, ennen kuin mahdollisesti saan tilaisuuden palauttaa koko summan. Olen hyvin pahoillani siitä, etten pysty palauttamaan rahoja, ensinnäkin sen takia, että lupasin ehdottomasti enkä haluaisi mielisuosiolla jättää lupaustani täyttämättä, ja toiseksi siitä syystä, etten tunne Sinun asioitasi ja olen ehkä saattanut Sinut ikävään välikäteen, sillä pystyn kyllä käsittämään, että Sinulla on suuret menot. Iloitsen kuitenkin lämpimästi siitä, että voin olla vakuuttunut Sinun veljellisestä rakkaudestasi ja hyväntahtoisuudestasi minua kohtaan, ja jos jotakin toivon, niin todellakin sitä, että voisin jonakin päivänä osoittautua Sinun ja veljellisen rakkautesi arvoiseksi. Muuten asiat ovat sujuneet hyvin tähän päivään saakka, ja merenkulkuopin opettaja majuri von Schoultz on sekä hyvä ja kunnollinen että myös pätevä opettaja, ja hän on osoittanut minulle erityistä hyväntahtoisuutta, ja minä puolestani pidän hänestä ja kunnioitan häntä äärettömästi.
Kotoa en ole saanut mitään suoraan lähetettyjä uutisia tänne tultuani. Päivälleen kaksi viikkoa sitten majuri kävi kuitenkin Munsalassa ja kuuli silloin isän voivan hyvin, äiti ei ollut vielä silloin palannut kotiin.
Vietin joulun Kokkolassa, ja silloin Gerhard-serkku rouvineen ja Kyntzellin Anders-setä pyysivät kertomaan Sinulle terveisiä, samoin Lybeckin setä. He kaikki voivat hyvin, samoin myös Anders Kjemmerin leskirouva, joka kyyneleet silmissä pyysi minua välittämään Sinulle pyyntönsä, että olisit hyvä ja pitäisit edelleenkin silmällä entistä oppilastasi, hänen poikaansa Carlia. Asun täällä vanginkuljettaja Bäckmanin luona yhdessä Kjerrmanin Janne-pojan kanssa ja maksan 15 riikintaalaria kuussa, mutta en ole erityisen tyytyväinen asuinkumppaniini, sillä hän ei välitä avusta ja haittaa minuakin. Merenkulkuopin opiskelijoiden määrä on tänä vuonna suuri aikaisempiin vuosiin verrattuna, jolloin se ei ole ylittänyt 17:ä, mutta on tänä vuonna 32, ja nämä meluavat ja riehuvat kuin villipedot, mikä on ikävää senkin takia, että syyttömät saavat tuntea pahanteon seuraukset niskassaan.
Terveyteni on ollut kutakuinkin heikko koko talven, varsinkin rinta. Nyt olen jonkin aikaa syönyt lääkkeitä ja noudattanut tiukkaa ruokavaliota. Tämä ei ole kuitenkaan tuntunut vielä mitenkään merkittävästi auttavan. Viime päivinä minua on vaivannut myös kihti, ja viime viikolla olin vuoteessa päänsäryn, puistatusten sekä rinnassa ja hartioissa tuntuvan säryn takia. Sinunkaan terveytesi ei liene parhaalla tolalla ainaisen paikallaan istumisen takia, joka nyt on vaikuttanut minuun erityisen kovasti, kun en ole tottunut. Rakas veli, ole nyt hyvä ja kirjoita minulle pari riviä ensi tilassa, ja jos tarvitset käteistä, minun on sitä jostakin hankittava. Täältä ei ole mitään merkittävää uutta kerrottavaa, mistä syystä lopetan kertomalla sydämelliset terveiset Herlinin perheeltä sekä itseltäni pysyvän hyvinvoinnin toivotukset Sinulle ja olen edelleenkin, helläsydäminen veljeni, Sinun sydämestään altis hellä veljesi
August.
