Kokkolassa 6.5.1830
Rakas veli.
Sain kirjeesi viime maanantaina 3. päivänä. Silloin et vielä tiennyt sitä, minkä nyt tiedät. Pelkoni kävi toteen valitettavasti aivan liian nopeasti, paljon nopeammin kuin olin osannut kuvitellakaan, ja jos olisin osannut sen kuvitella, mitä olisinkaan tehnyt, mutta nyt, [tt content="Sisar Maria Emilia kuoli 18-vuotiaana rintatautiin 11.5.1830"]nyt en ole tehnyt mitään pelastaakseni rakkaan sisaren[/tt], niin suuresti rakastetun, mutta nyt on kaikki toivo mennyttä, jäljellä ovat vain surun ja kaipauksen kyyneleet, ja hän, jonka puolesta olisin uhrannut koko elämäni, vaikka minulla olisi ollut niitä monta, hän on nyt jäänyt julman kuoleman saaliiksi. Tuhat kertaa vaikeampaa on onnettomuuden kohdatessa olla erossa veljestä ja ystävästä, jonka sydäntä vasten voisi vuodattaa kyyneleitään ja paljastaa tuskansa, vaikka ajatus piinaakin, kun ajattelen: sinun hellä veljesi on samassa tilanteessa. Et voi sanoa hänelle sanaakaan lohdutukseksi etkä sitäkään, ettei hän itke yksin, sillä kaikki ystävät katoavat onnettomuuden tullessa, vaikka heitä tuntuu olevan runsaasti iloisina päivinä. Jos käännän katseeni kotiin, sielläkin silmieni edessä on suru ja kauhu, jota tuntevat hellä isä ja äiti sekä vielä jäljellä oleva suojaton sisar, joka tuntuu sanovan: auta minua, hyvä veljeni, olen yksin, ja sinä olet ainoa toivoni. Minulla on kuitenkin jäljellä nautinto, jota ei ole suotu sinulle, hyvä rakas veljeni, nimittäin se, että vielä kerran edes näen tämän rakkaan ja syvästi kaivatun sisaremme kasvonpiirteet, vaikkakin kuoleman turmelemina, ja lasken maan poveen tuon poistuneen hyvän sielun jättämät maalliset jäännökset. Yhtään lohduttavaa sanaa en voi sanoa sinulle, vaikka voin hyvin tajuta suuren tuskasi, sillä sydämeni on niin täysi. Se tarvitsee suuresti tilaisuutta purkautua tälle paperille, sillä kyyneleet ovat lopussa, jäljellä on vain muutamia, ja ne valuvat kirjoittaessani ainoalle hellälle veljelleni ja ystävälleni. Olen havainnut, miten vaikeaa on, kun niitä ei ole.
Sunnuntaina matkustan kotiin, rouva Ahla on luvannut äidille tulla sinne, serkkumme Carolina Snellman ja Carin sekä Kyntzellin tytöt kuuluvat myös tulevan. Kirjoita hyvä veli minulle tilaisuuden tullen, minä uudistan usein tämän ilon, aina sinun oma, hellä ja altis
veljesi August.
