Uuraassa 16.5.1833
Oma veljeni.
Sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin sinulle ja sain sinulta kirjeen, olen nähnyt ennen kaikkea Italian ja Espanjan, ainakin osia niistä, ja olen nyt jälleen onnellisesti täällä Jumalan avulla viime perjantaista saakka. Olen ollut matkan aikana kutakuinkin terve lukuun ottamatta kihtikohtauksia, joita saan varsin usein, vaikka olen yrittänyt olla mahdollisimman varovainen. Tilanne on kuitenkin ollut hieman parempi nyt kotimatkalla käytyäni lääkärissä Livornossa. En toki tiedä varmasti, oletko nyt Helsingissä, jonne aion tämän kirjeen lähettää, mutta pidän sitä kuitenkin selvänä ja kiirehdin kirjoittamaan toivoen saavani sinulta vastaukseksi joitakin tervetulleita rivejä ja uutisia ja toivon sydämestäni, että ne olisivat entistä parempia.
En ole vielä saanut kirjettä kotoa, mutta kirjoitan isälle tänään ja toivon saavani vastauksen, ennen lähtöäni täältä merelle, luullakseni Liverpoolia kohti. Annu lienee Rantsilassa. Kirjoitan myös hänelle, kun saan täällä aikaa. Haluaisin toki mielelläni tietää, miten hän voi ja mitä hän pitää oloistaan siellä, missä on. Sinä ehkä tiedät sen.
Mitä minuun muuten tulee, voin vain sanoa, että oloni ovat niin hyvät kuin voisivat missään olla, mutta en kuitenkaan ole oikein tyytyväinen. Se on toki pelkästään oma vikani, mutta en voi muuttaa asiaa miksikään ja olen myös oppinut, ettei ihmisen pidä toimia vastoin perusluonnettaan tai aikomustaan (miten haluatkin sen sanoa). Sinusta se kai on hullua. Minäkin tiedän, ettei niin käy kaikille, mutta väitän asian koskevan useimpia. Tarkoitan ja uskon, että koskaan ei pidä palvella sukulaistaan, turvautua sukulaiseen tai olla minkäänlaisessa yhteydessä häneen. Jos sen tekee, pitää ennakolta tuntea hänen luonteensa hyvin tarkoin. Ainakin minä varon sellaista suhdetta tästä lähtien; minusta nimittäin on vaikeaa tai vähintäänkin harmillista olla sukulaisuussuhteessa senkin jälkeen, kun on täyttänyt velvollisuutensa palvelijan asemassa, vaikka ei kaikkiaan mitään merkitsekään, mikä on pahinta. Jos on suhteissa niin se on vastavuoroista, mutta aina siitä saa maksaa. Esimerkiksi minä olen nyt oppinut hieman merenkulkutaitoa matkalla, mutta olisin voinut oppia paljon enemmän jonkun toisen alaisuudessa, jolla olisi ollut yhtä paljon halua opettamiseen, sillä kun olen saanut esimerkkitehtävän ja tehnyt sen valmiiksi ja hän on kannella, minun on pyydettävä häntä sisälle. En halua aiheuttaa hänelle harmeja, en, vaikka tiedän, että hän tekee sen mielellään? Miksikäs ei, hän on sukulainen. Jos minun on odotettava, se aika, joka minulla on vapaata lepoa varten ja jonka olen uhrannut oppiakseni jotakin, menee ohi. Joskus se ei harmita, toisella kertaa asiasta ei tule mitään, vaikka en tarvitsisikaan häntä, kun hän ei ole sisällä. En halua pyydellä häntä, sillä en saa sitä tehdyksi, niinpä tämän syynä on ylpeys kummallakin puolella. En voi olla orja. Hän on esimieheni ja hänessä on varsin runsaasti tympäisevää kopeutta, enkä minä halua pyytää toveruutta häneltä, onhan hän kapteenini, mutta menestys tekee meidät ylimielisiksi eivätkä kipparit yleensäkään ole pikkutekijöitä. Suren sitä, että kallista aika kuluu tuolla lailla hukkaan, mutta asia ei ole autettavissa. Minulla ei ole halua lähteä enkä edes voisikaan, sillä ne, jotka eivät tunne asioiden tilaa, pitäisivät sitä perusteettomana. Minua pidettäisiin muuttolintuna, minulle naurettaisiin ja menettäisin saamani arvostuksen joka suhteessa ja loukkaisin Wilhelmiä vielä pahemmin ilman vähintäkään syytä. Niinpä minun on sopeuduttava tilanteeseeni ja oltava tästä lähtien viisaampi. Lähdemme luultavasti nyt Liverpooliin ja palaamme sieltä tänne suolalastissa ja sitten merille talveksi, jos ennätämme ajoissa. Kello on jo 12 yöllä, ja huomenna minun on lähdettävä kaupunkiin hyvissä ajoin. Siitä syystä minun on lopetettava. Ja teen sen lähettämällä lämpimät terveiseni ja vilpittömät menestyksen toivotukseni sinulle. Voi hyvin, rakas veli, toivoo oma
Augustisi.
PS Se, kirjoitanko vielä täältä, riippuu siitä, kuinka pian saan kirjeesi ja mitä se sisältää. Kerro terveisiä V. Strombergille sekä Ahlalle. Hyvästi.
