Kuopiossa 19.4.1849
Kelpo Veljeni!
Näen hyvän ystävyytesi siinä, miten olet puuhannut hakemukseni hyväksi, vaikka minun onkin pyydettävä Sinua vetämään se pois, ja näin siis tässä vahvistan rauhallisin mielin ja pitkän harkinnan jälkeen viime kirjeessä ilmoittamani päätöksen edelleenkin elää ja tehdä rakennustyötä isänmaassani. Sydämellinen kiitos Sinulle kuitenkin siitä, mitä olet tehnyt; voit olla varma siitä, että osaan arvostaa hyväntahtoisuutta, joka ei karta auttamista silloinkaan, kun se näyttäisi aiheuttavan tyytymättömyyttä ja saavan palkakseen kiittämättömyyttä.
Viime kirjeeni lienee myös ollut sävyltään siinä määrin levoton, että se antoi aiheen odottaa mielialan muutosta. Se askel, joka minun olisi tässä tapauksessa pitänyt astua, on kuitenkin luonteeltaan sellainen, että se saa jokaisen ihmisen sisimmän järkkymään. Minun on pyydettävä ystäviltäni anteeksi sitä heikkoutta, että annoin hetkeksi myöten kiusaukselle. Heidän tyytymättömyyttään varmaankin lieventää se seikka, että ennätin katua ajoissa, kuten oma mieleni on rauhoittunut vapauduttuani kiusauksen vallasta. Päätettyäni peruuttaa hakemukseni olen nimittäin todellakin tuntenut olevani uusi ihminen, ja tämä tunne lujittaa tuntuvasti haluani pitää kiinni tästä päätöksestä, vaikka tietoisuus velvollisuudestani on perusteluksi käyttökelpoisempi. Sinä olet varmaan useimpia muita alttiimpi myöntämään, että miehen velvollisuus on olla isänmaansa asialla niin pahoina kuin hyvinäkin aikoina ja että tämän velvollisuuden ohittava tieteen tai totuuden palveleminen on itsekkyyden keksintöä.
Taakkana, jonka kantaminen on käynyt minulle raskaaksi, ei oikeastaan ole ollutkaan oman maani hallitusvallan syrjinnän kohteeksi joutuminen, vaan se suunnaton mielivalta, joka täällä rasittaa kirjallista toimintaa. Kun minut on suljettu yliopiston ulkopuolelle, voin ainoastaan kirjallisella toiminnalla vaikuttaa kotimaisen sivistyksen hyväksi, mutta tämä tie on nyt jo täysin tukossa. Sensuuriasetus ja jopa sensorit ovat täällä vain näennäisyyttä, ja poliisiviranomaiset hyväksyvät tai hylkäävät mielensä mukaan kirjain kirjaimelta jokaisen painettavaksi aiotun tekstin. Voit hyvin kuvitella, miten sietämättömäksi tämä väistämättä käy. Lisäksi tuli vielä tuolloin todennäköinen, kuukausi sitten varmistunut vastoinkäyminen, syrjäytyminen siitä ainoasta virkapaikasta, jota voin isänmaassani tavoitella. Kun sitten Upsalasta saapui odottamaton uutinen ja uskoin sen edellyttävän kiireellistä päätöstä, halusin hakemuksen lähettämällä pitää ratkaisua avoinna. Tämä kävi minulle yhä vaikeammaksi, kun painetta lisäsivät useat saamani huolestuttavat tiedot, joita en tässä voi selvitellä. Tähän on vielä lisättävä se sattumanvarainen tilanne, että posti etelästä saapuu tälle paikkakunnalle vain pari tuntia ennen kuin Ruotsiin Tornion kautta kulkevat kirjeet lähtevät täältä. Laadin hakemuksen tuollaisen tauon aikana samoin kuin viimeksi lähettämäni kirjeenkin. Siitä aiheutuvat ensiksi mainitussa näkyvät kiireen merkit ja jälkimmäisessä ilmenevä levottomuus.
Nyt pyydän täysin tyynesti uudelleen, että peruuttaisit hakemukseni. Jos minun on pakko lähteä isänmaastani, en halua ainakaan lähteä minkään osakseni tulevan ulkonaisen hyödyn takia.
Kiitän Sinua osoittamastasi hyväntahtoisuudesta veljellisesti vielä kerran. Kirjeesi ovat rohkaisseet minua myös osoittaessaan, että Sinä ja jotkut muutkin siellä arvostatte minua.
Otan vilpittömästi osaa suruusi äitisi kuoleman johdosta. Sellaistahan on elämän kulku; tavallisimmat tiet täällä ovat kuitenkin yhtä yleisesti raskaimpia kuljettaviksi. Olisin toki toivonut, että muistikuvasi tästä meidän lyhyestä viestien vaihdostamme olisi kiinnittynyt vähemmän murheelliseen elämäsi vaiheeseen.
Ota vastaan kunnioitukseni ja vilpittömän auliin ystävyyteni vakuutus
Joh. Vilh. Snellman
PS Jos saat lähettämäni rahan vaihdetuksi ja siitä jää jotakin jäljelle postimaksujen ja muiden kustannusten vähentämisen jälkeen, ole ystävällinen ja osta sillä jokin uutuus kirjakaupasta ja lähetä se minulle Tukholmassa toimivan A. I. Arwidssonin välityksellä.
