Bernhard Elis Malmströmille

Tietoka dokumentista

Tietoa
27.2.1849
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

27.2.1849

 

Kunnioitettu Veli! 

 

Suo anteeksi, että olen jättänyt Sinut näin pitkäksi aikaa ilman mitään tietoja. Kun tämä kirje nyt saapuu perille, aika, jonka kuluessa olisin voinut vapaasti päättää hakemuksestani, lienee jo päättynyt. Minun on joka tapauksessa annettava asian mennä niin kuin se menee, ja toivon vain, että jättäessäsi hakemuksen olit varma siitä, että se voidaan nykyisessä kunnossaan ottaa huomioon. Jos se seikka, että olen täällä virassa hakemuksen sisäänjättöhetkellä, olisi hakemuksen huomioonottamisen este, pyydän Sinua ystävällisesti vetämään sen pois ennen kuin asianomaiset viranomaiset ennättävät tehdä mitään ratkaisua asiassa.

Tilanne on yksinkertaisesti tällainen. Olen ensimmäisellä ehdokassijalla Helsingin yliopiston filosofian professorin virkaan. Nimityksen suorittaa Hänen Keisarillinen Majesteettinsa Pietarissa. Kilpahakijallani apulaisprofessori Aminoffilla on enemmän virka-ansioita, jotka eivät lain mukaan vaikuta asiaan, mutta hänen ansioihinsa kuuluu myös se seikka, että hän on kirjoittajana rajoittanut toimintansa akateemisiin väitöskirjoihin ja sensorina painostanut muita samaan rajoittuneisuuteen. Minulta puuttuu viimeksi mainittu meriitti kokonaan – luultavasti siinä kohdassa on pikemminkin miinusmerkki. Sen takia mahdollisuuteni viran saamiseen ovat vähäiset. Huhut ovat kuitenkin väittäneet, että olisin saanut nimityksen. Odotan ratkaisua jokaisen postin mukana. Se viipyy vielä.

Nykyinen virkani ei kuitenkaan tuota tarpeeksi perheeni elättämiseen. Kirkkoherran virkaa en voi hakea; vakaumukseni on sen ratkaisun esteenä meidän kirkollisissa oloissamme. Olen hengellisesti puolikuollut, ja kirkkoherran virka merkitsisi täydellistä tappiota. Kuusi vuotta koulutyötä erämaassa ei virkistä mieltä eikä voimia. Ainoa mahdollisuuteni isänmaassani, jos professuuri – kuten nyt yhä todennäköisemmältä näyttää – luisuu käsistäni, on näin ollen ryhtyminen johonkin porvarilliseen ammattiin, joka tarjoaa minulle toimeentulon, siis lyhyesti sanottuna myöntyminen siihen, että leipä on tärkeintä.

Uutinen Upsalasta yllätti minut kiusauksen hetkellä. Jos olisin viivytellyt pari viikkoa ennen hakemuksen lähettämistä, en varmaankaan olisi rohjennut sitä tehdä. Nytkin olen kuin haaksirikkoinen, joka on menettänyt peräsimen hallinnan. Vain se, joka on lähtenyt isiensä maasta, voi käsittää, miten lähtöaikomus painaa mieltä.

Luullakseni minulla on vain vähän mahdollisuuksia Upsalassa. Lähetän kuitenkin seuraavassa postissa eroanomuksen täkäläisestä virastani. Erottava on joka tapauksessa. Suunnilleen kuuden viikon kuluessa tästä päivästä voinen lähettää todistuksen virasta vapauttamisesta ja matkustusluvasta. Jos se on liian myöhäistä eikä hakemusta voida ottaa käsiteltäväksi, koska tuollaisia todistuksia ei ole esitetty määräajan kuluessa, vedä se pois, kuten sanottu, tarpeetonta julkisuutta välttäen.

Suo anteeksi, Veljeni, että vaivaan Sinua sekä toimeksiannoillani ja huoliani valittamalla! Aiheen ensiksi mainittuun vaivaamiseen antoi hyväntahtoisuutesi; jälkimmäiseen minua kannustaa halu puhdistaa mainettani Sinun silmissäsi. Sen yrittäminen on raskasta – raskasta. Yksityiselämäni on monesti ollut ajelehtimista tuulen mukana; julkisemmassa elämässäni ei tähän mennessä ole muuta moitittavaa kuin kehno kyky.

Ei, ei – viime hetkessä: vedä hakemus pois! Haluan kuolla kunniaani menettämättä. Suo anteeksi tämä horjuvuus. Sinä olet sen ainoa todistaja. Jumala Sinua siunatkoon osoittamasi hyväntahtoisuuden takia.

kiitollisena

Joh. Vilh. Snellman.

 

 

Vertailu