Axel Wilhelm Wahrenilta

Tietoka dokumentista

Tietoa
8.10.1867
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Forssassa 8.10.1867

 

Jalosukuinen Herra Senaattori! 

 

Sain eilisiltana hra Qvistin välityksellä kunnianarvoisan kirjeenne 6. päivältä ja kiitän nöyrimmin siitä, että hän sai tulla tätä tietä, minulle oli paljon hyötyä siitä, että sain keskustella hänen kanssaan hänen matkansa aiheesta, ja ehkä hänkin sai siitä hieman etua.

Lähdin Englannista 1. syyskuuta, ponnisteluni siellä olivat tähdänneet ensisijaisesti sellaisten tavaroiden löytämiseen, joiden valmistamista kotikäsityönä voitaisiin ryhtyä kotiuttamaan maahan ja vähitellen organisoimaan, mutta kun sitten sai tiedon hallasta, arvelin, että minun oli otettava selvää myös sellaisista tavaroista, jotka tuottavat tavallisissa oloissa liian vähän voittoa, mutta joiden valmistukseen voitaisiin kuitenkin ryhtyä heti ja suurisuuntaisesti – tämä anteeksipyynnöksi siitä, ettei kaikki ole vielä järjestyksessä – toivon kuitenkin, että saan pian ensimmäisen näytekokoelman täydelliseksi.

Ikäväkseni kuulin hra Qvistiltä, ettei meidän metsistämme kerättävissä olevaa pihkaa voida ilman esipuhdistusta käyttää tärpätin eikä hartsin valmistukseen ja että tänä talvena voidaan näiden tuotteiden osalta saada aikaan vain sen verran kuin tätä ennen tätä tarkoitusta varten esikäsitellystä raaka-aineesta tuottoa tulee. Olin kuitenkin toivonut, että melkeinpä jokainen kunta voisi järjestää pihkan keräämisen tänä syksynä ja sitä voitaisiin keväällä viedä suuria määriä, sillä tiedän kokemuksesta, että työ on helppoa, koska keräytin sitä täällä useiden vuosien ajan kaasun valmistusta varten ja sain aina tarvitsemamme 2 000–3 000 leiviskän määrän syksyisin lyhyessä ajassa, ja kaikki tuli oman pitäjän alueelta. Naiset ja lapset sitä keräsivät. Kerroin hra Qvistille tämän sekä menettelytavan, jota käytin pihkan puhdistamiseen, ja sain kuulla, että tuolla tavalla puhdistettuun pihkaan sisältyvän 5–6 %:n vesimäärän takia sitä pidetään myyntiin kelpaamattomana. Epäilen tätä tietoa, vaikka vesipitoisuus, joka todellakin tekee tällaisen hartsin kelvottomaksi joihinkin tarkoituksiin, alentaakin tavaran arvoa, sillä tuntuu kuitenkin siltä, että sitä voitaisiin käyttää muihin tarpeisiin. Kun tiedetään, että melkoinen osa kaikesta markkinoille tulevasta hartsista käytetään saippuan valmistukseen (saippuan valmistuksessa hartsin vesipitoisuus ei voi olla haitaksi, sillä vettä lisätään tuntuvasti), ja kun tällaista saippuaa käytetään runsaasti Englannin villateollisuusseudulla, päätin tehdä heti tiedustelun. Keräytin aamulla pihkaa, puhdistus on parhaillaan käynnissä, näyte-erä lähtee parin tunnin kuluttua Turkuun ja jatkaa sieltä matkaansa Tukholman ja Göteborgin kautta Hulliin, jossa sen pitäisi olla varsin pian, ja pyydän sikäläisiä ystäviäni tarjoamaan tavaraa (sitoumuksetta) Leedsiin ja Huddersfieldiin ja sähköttämään vastaukseksi, mitä tästä tavarasta tarjotaan, jos sitä toimitetaan ensi keväänä.

Koska molemmat matkaan lähetetyt herrat olivat kanssani samaa mieltä siitä, että tuollaista hartsia voitaisiin talven aikana saada hyödynnettäväksi varsin suuria määriä, mikäli se kelpaisi käyttöön, lupasin ilmoittaa heille asiasta heti, kun vastaus Englannista saapuu.

Koska en halunnut käyttää Hra Senaattorin aikaa kauemmin kuin välttämätöntä on, pyysin Leonard Borgströmiä mainitsemaan, että Zuhrin lähettämät rohtimet tuntuvat varsin laadukkailta – voin muutaman päivän kuluttua esittää asiasta tarkkoja laskelmia. Kun kuitenkin havaitsen Hra Senaattorin kunnianarvoisasta kirjeestä, ettei aikaa liene niiden odottamiseen – Pietarissa 90 *** maksettuun hintaan suhteutettuina, uskon näin ollen voivani jo etukäteen uskaltautua antamaan Hra Senaattorille neuvon tilata muutamia tuhansia puutia tavaraa, joka vastaa hra Zuhrin saamaa näytettä, kuitenkin vasta sitten, kun meneillään olevat kokeet saadaan valmiiksi, voin sanoa mielipiteeni tavaran edullisimmasta käyttötarkoituksesta. Ohessa näytteitä 5 laadusta, jotka rohtimien häkilöinti tuotti, kokoelma saadaan täydelliseksi, kun muut saadaan valmiiksi.

Anon nöyrimmästi, että Hra Senaattori uskoo, etten ole lyönyt mitään laimin, mutta asiat eivät suju toiveiden mukaisesti.

Poissa ollessani lähetettiin 3 kpl peitekangasta, yksi kutakin numeroitua laatua, nämäkään eivät liene riittäneet, lähetän sen takia nyt 2 kpl numeroa II ja yhden numeroa III, mutta numeroa I minun on kudotettava vielä yksi, sillä sellaista me emme täällä käytä.

Vaikka olen jo kyllin kauan käyttänyt Hra Senaattorin aikaa, minun on vielä kirjoitettava mielipiteeni toisesta tärkeästä aiheesta.

Islanninjäkälän keruu ja käyttö on varsin hyödyllistä, ja olemme tehneet parhaamme kannustaaksemme sen käyttöön – mutta minusta näyttää siltä, ettei tämän luonnonvaran merkitystä pitäisi arvioida suureksi, sillä sitä saadaan todellisuudessa talteen jokseenkin vähän, eivätkä pienet lisämäärät tunnu juuri missään, vaikka nekin ovat toki hyviä sinänsä.

Täysin toisenlainen lisähyöty saadaan sen sijaan kaurasadosta, joka on ollut osassa maata varsin kelvollinen. Leipä, johon käytetään 1 osa ruista ja 3 osaa kuorineen hienoksi jauhettua kaurajauhoa, on erinomaisen maukasta ja paljon huokeampaa kuin ruisleipä, sillä tieteelliset analyysit osoittavat, että 18 leiviskällä kauraa on yhtä paljon ravintoarvoa kuin 13 leiviskällä ruista, ja 18 leiviskää kauraa voidaan ostaa 26 markalla, kun 13 leiviskästä ruista taas joutuu maksamaan 36 mk. Toisin kuin islanninjäkälässä, jossa on pelkästään tärkkelysaineita, kaurassa on lisäksi tärkkelystä ja proteiineja erinomaisen edullisessa suhteessa – (viimeksi mainitut suureksi osaksi kuorissa).

Jos jauhokauppiaat nyt voitaisiin saada tarjoamaan kauraa riittävästi ja kansa saa tietää, miten sitä on käsiteltävä, jotta siitä saataisiin hyvää leipää, leipävilja ei tulisi kalliimmaksi tänä vuonna kuin usein aikaisemminkaan 15 viime vuoden aikana, ja hätäaputoimikunnat voisivat saada työt teetetyksi vähemmällä rahalla ilman työläisten nälkiintymisen vaaraa.

Lopuksi Hra Senaattori suonee hyväntahtoisesti anteeksi, että lähetän näin kehnosti kirjoitetun kirjeen, mutta en koskaan onnistu tekemään nopeasti hyvää työtä kirjoituspöydän ääressä, kun en ennättänyt sen ääreen nuoruusvuosinani.

Suurinta kunnioitustani vakuuttaen olen edelleenkin

Hra Senaattorin nöyrin palvelija

A. W. Wahren

Muistio

Tiedot, joita sain tärpätin ja hartsin markkinoista Hullissa, jossa näitä tuotteita myydään ja ostetaan suurina erinä, viittaavat siihen, että näitä molempia voidaan saada helposti kaupaksi, jos ne hinnoitellaan tuotteen laatua vastaavalla tavalla. Viimeinen saamani tieto on päivätty 11. syyskuuta, jolloin tukkuhinnat olivat:

tärpätti leiviskältä Suomen rahassa

amerikkalainen ranskalainen venäläinen

6 mk 30 p 6 mk 20 p 4 mk 40 p

hartsi saman mitan mukaan samassa rahassa

amerikkalainen ranskalainen venäläinen

1 mk 60 p 1 mk 55 p 1 mk 5 p

Heti kun joka päivä odottamani näytteet näistä kaikista laaduista saapuvat, lähetetään herroille tuoppi jokaista tärpättiä ja 10 naulaa kutakin hartsia ja toimitetaan myös Vaasan läänin Herra Kuvernöörille.

 

Vertailu