August Blanchelta

Editoitu teksti

Suomi

Tukholmassa 4.5.1841

 

Kelpo Veljeni! 

 

Suunnilleen 12 päivää sitten sain kirjeesi, joka oli joutunut lojumaan postikonttorissammekin liian kauan, ja lähetän sinulle nyt näiden rivien myötä vekselin, jonka olen joutunut ostamaan tavalliseen tapaan. En ole mitenkään voinut auttaa sinua aikaisemmin, koska nämä viimeksi kuluneet kuusi kuukautta ovat olleet hankalia monessa mielessä ja etenkin siitä syystä, että olen jäänyt pulaan eräiden ystävieni takia, joiden joukossa on myös Tollin, jolle olen antanut tukea 400 bankoriksiä hänen keksimänsä pikapainokoneen valmistamiseen, mutta jonka hanke ei ole ainakaan tähän mennessä osoittautunut erityisen nopeaksi, ja saapa nähdä, kuinka vielä käy. Se siitä, minun täytyi sinua auttaakseni lähteä vippailemaan, ja onnistuin Arwidssonin avulla saamaan kokoon suunnilleen sen verran kuin pyysit, mikä summa toivoakseni tulee käsiisi otollisella hetkellä.

Reuhdon Frejani kanssa tavalliseen tapaan. Ensimmäiseksi ajattelin viime vuonna suurentaa sivukokoa, mutta luovuin siitä sitten, ja se on nyt sellainen kuin se on ollutkin. Valtiopäivät jatkuvat, mutta niiden uskotaan päättyvän kuukauden kuluessa. Edustuskysymyksen käsittely päättyi nolosti. Kun kolme säätyä oli ottanut käsiteltäväkseen perustuslakivaliokunnan esittämän vapaiden vaalien periaatteen ja palauttanut sen uudelleen valmisteltavaksi, kokoontui laajennettu perustuslakivaliokunta ja ratkaisi äänestyspäätöksellä huolimatta säätyvaaleja halunneiden kolmen säädyn päätöksestä, että edustusjärjestelmän muutoksen perustana on vapaa vaalioikeus ja että lisäksi otetaan käytäntöön kaksikamarinen järjestelmä. Mainitun valiokunnan päätös on nyt perustuslain mukaan yhtä kuin valtakunnan säätyjen ratkaisu. Mietintö, joka tämän jälkeen muotoiltiin perustuslakivaliokunnassa uudelleen, jotta se nyt mikäli mahdollista voisi jollakin tavoin tulla hyväksytyksi säädyissä, tuli nyt uudelleen niiden käsiteltäväksi. Mitä tapahtuu? Aatelisto, papit ja porvarit, joilla ei perustuslain mukaan ollut oikeutta hylätä päätöstä, jonka laajennettu valiokunta on samoilla valtiopäivillä tehnyt valtakunnan säätyjen oikeuksia käyttäen, hylkäävät mietinnön siitä huolimatta, ja nyt on toivo edustusjärjestelmän muuttamisesta vielä kauempana toteutumisesta kuin ennen. Kieltolauseke säilyy tullitaksassa kolmen säädyn päätöksen perusteella. Olemme siis voittaneet. ”De frie” [”vapaat”] yrittivät toista tietä saada kiellot kumotuiksi, haluten tulkita ne luonteeltaan verosuostunnaksi eikä taloussäädöksiksi, minkä vuoksi niiden voimassapysyminen riippui laajennetusta valiokunnasta. Suostuntavaliokunta, joka päätti hyväksyä tämän periaatteen, halusi näin antaa perustuslaille korvapuustin. Taistelussa toisella puolella Freja ja toisella ”de store” [”suuret”]. Me voitimme kaikissa neljässä säädyssä, kabinettiherrojen kohtalo on näinä päivinä kutakuinkin kokonaan ratkaistu. Hallitus oli tehnyt esityksen velkojensa maksamisesta, jotka nousivat melkein 800 000 bankoriksiin. Valtiovarainvaliokunta ehdotti esityksen hylkäämistä; lukemattomat koneet käynnistettiin tekemään töitä porvarissäädyssä; aatelisto ja papit suostuivat maksamiseen. Talonpojat torjuivat sen yksimielisesti, ja porvarissäädyssä käydyn pitkän taistelun jälkeen valtiovarainvaliokunta voitti 30 äänellä 27 vastaan. Kaksi säätyä on kahta vastassa, ja tiedämme kyllä, kuinka laajennetussa valiokunnassa käy. Kysymys sai nyt epämiellyttävään suuntaan vievän käänteen, kun hallituksen ystävät, jotka eivät pystyneet puolustamaan velan oikeudellisia perusteita, yrittivät vetää esiin kuninkaan henkilön ja tavallaan vedota kansakunnan jalomielisyyteen. Se ei tehonnut, ja nyt on loukattu kuninkaan persoonaa, mikä on varsin ikävää ja oli varsin tarpeetonta. Muuten näyttävät näiden pitkien valtiopäivien hedelmät jäävän varsin vähiin.

Mitä tulee täkäläisiin ystäviisi, me sekä ajattelemme sinua että puhumme sinusta yhtenään ja toivomme koko sydämestämme, että saisimme pian sinut, rehti raudanluja ystävä, takaisin piiriimme. Mellin on entisellään, on innokkaasti merellä ja uneksii milloin seilaavansa suomalaisessa prikissä ja milloin olevansa Suomalaisen seurakunnan pastori, mikä virka pian täytetään. Lähdeseura ei ole ollut koolla sen jälkeen, kun olit kanssamme Björknäsissä. Joitakin muutoksia on kuitenkin tapahtunut eräiden ystäviemme ja tuttaviemme oloissa.

Tilda Burman on naimisissa Sturzenbecherin kanssa, ja Orvar Odd, tämä ruotsalainen Satyros, saa luultavasti piankin säätää tähtäimensä uudelleen.

Kerron kuitenkin vielä toisenkin uutisen, josta puhuminen on hieman arkaluonteisempaa, sillä sinä varmasti yllätyt vielä enemmän kuin me, kun se kerrottiin meille aivan yllättäen. Meidän ”pikku Rouvasemme”, meidän rouva Flygaremme ei ole enää nimeltään rouva Flygare – vaan – vaan – kipaisi kolme kuukautta sitten vihille – – , – Carlénin kanssa ja on siis nimeltään rouva Carlén. Minä ja Mellin saimme tietää asiasta vasta muutamaa päivää ennen kuulutuksia, mutta he olivat kuitenkin oman kertomansa mukaan sopineet asiasta keskenään jo ennen Aganippisen seuran viimevuotista huviretkeä, jolloin olit vielä Tukholmassa. He tuntuvat olevan onnellisia, ja kuherruskuukausi jatkuu, ja he sanovat, ettei heidän onnestaan puutu enää mitään muuta kuin sinun tapaamisesi, ja he puhuvat sinusta aina. Meidän kesken sanottuna minusta ja muista ystävistä tuntuu kuitenkin siltä, ettei Carlén saisi kauan pitää vaimoaan, koska tämän terveys on kuten tavallista horjuva ja heikko ja nyt heikompi kuin ennen. Hyvän ja rakastettavan vaimon omistaminen voi varmastikin olla hyvä asia, mutta jos hän on alituisesti sairaalloinen ja haudan partaalla horjuva, on luullakseni parasta olla ilman. Hän on tänä vuonna julkaissut romaanin, jonka nimi on ”Kyrkoinvigningen i Hammarby” ja joka on saanut ja ansainnut runsaasti suosiota.

Sinun akateeminen tutkimuksesi on saanut paljon kiitosta sanomalehdissä, ja etenkin Lundissa ilmestyvä uusi kirjallisuuslehti on ylistänyt kyseessä olevaa teosta.

Mitä sinuun muuten tulee, me kaikki olemme sitä mieltä, ettei sinun pidä palata Suomeen, vaan jäädä Ruotsiin, jossa voit saada vaikeuksitta, mikäli piakkoin tulet tänne, professorin viran jossakin yliopistoistamme, joissa ei ole puutetta mahdollisuuksista virkojen avoimiksi julistamiseen ja joissa sinä voit suuresti hyödyttää sekä itseäsi että uutta ja oikeaa isänmaatasi. Olen todella huolissani lukenut kirjeitäsi ja totean syvää tuskaa tuntien, miten vähän olen kyennyt toimimaan kuten olisin tahtonut. Jumala tietäköön, miten mielelläni olisin halunnut auttaa sinua hieman enemmän, mutta niin totta kuin olen köyhä ja syntinen ihminen, minun kassani on läpinäkyvä kuin kääntyneen ja parannuksen tehneen syntisen sielu. Mutta jos joutuisit kertakaikkisen pirulliseen tilanteeseen, kerro siitä meille; sinulla on täällä useita maanmiehiä ja ystäviä, jotka eivät petä. Kiitos artikkeleistasi. Kun kerrot minulle vekselin perille tulosta, lähetä minulle muutamia tuollaisia herkkupaloja. Jumala suokoon, että voisit nyt jollakin tavoin päästä pinteestä, ja palaa tänne niin pian kuin voit, niiden luo, jotka osaavat parhaiten arvostaa sinun päätäsi ja sydäntäsi, ja maahan, joka ylpeänä ja kiitollisena ottaa sinut omakseen. Terveisiä meiltä kaikilta ja uskolliselta ystävältäsi

Augustilta.