Palossa 13.9.1832

Rakas Janne 

Kiitos, hyvä veli, hyvin tervetulleesta kirjeestäsi – jonka sain elokuun puolivälissä – sekä kammasta ja muusta. Parempia kenkiä juuri tarvitsinkin kovasti, mutta Rantsilassa minun ei tarvinne kuluttaa kenkiä kovinkaan paljon. Kiitos, Janne-kulta siitä pienestä kauniista sormuksesta, jonka annoit minulle. Sen saaminen oli minulle oikein mieluista, etenkin kun tiesin, että sain sen muistoksi Sinun promootiopäivästäsi. Mutta parahin Janne – moitteesi, että minä suhtaudun Sinuun välinpitämättömästi, on tuottanut minulle paljon tuskaa, enkä tiedä, mitä aihetta olen Sinulle antanut uskoa tuollaista, jollet sinä ole luullut niin siitä syystä, että olen kirjoittanut sinulle varsin harvoin. Minähän voisin uskoa sinusta samaa. Lohdutan itseäni tuossa asiassa kuitenkin sillä, että ainakin Jumala on nähnyt vilpittömyyteni ja että olen aina hellästi rakastanut sinua, joten Jumala ei sen takia anna Sinun aivan helposti hylätä minua. Minun olisi nytkin pitänyt kirjoittaa aikaisemmin, mutta kun sinä lupasit niin varmasti kirjoittaa isälle, olen aikonut kirjoittaa sitten, kun isä vastaisi sinun kirjeeseesi. Isä ei kuitenkaan ole saanut sinulta kirjettä. Hän jää nyt kotiin talveksi tehtyään ensin kanssani pikku matkan Ouluun. Minä jään nyt sinne, niin kuin jo mainitsin viime kirjeessäni Sinulle. Lähdemme matkaan kahden viikon kuluttua. Augustkin on ollut kotona kaksi kertaa. Hän ei lähde Juno-laivaan enää, vaan nyt hän menee Wilhelm Snellmanin mukaan, joka aloittaa laivoineen matkansa Uudestakaarlepyystä. He viipyvät vielä pari kolme viikkoa kotona. Kesällä äiti ja minä olimme jonkin aikaa Kokkolassa odottamassa isää kotiin ja saimmekin ottaa hänet siellä vastaan. Nyt neidit ovat olleet koko kesän poissa Soinissa pastori Inbergin luona ja viipyvät siellä vielä hänen sisarensa syyskuun lopussa vietettävien häiden yli, joten olen saanut olla yksin.

Nyt soitan ja lasken isän ohjauksessa, mutta saapa nähdä, unohdanko pianonsoiton Rantsilassa, jossa ei ole soitinta.

Täällä on nyt hirmuinen viljapula, mutta ihmiset alkavat nyt vähitellen saada pelloiltaan. Täällä on myös halla vienyt hirveän paljon kaikilta ihmisiltä, meiltäkin on osa paleltunut, mutta saamme kuitenkin jotakin toisilta pelloilta. Minun on pian lopetettava. Victor ja Odert Reuter matkustavat tänään, ja heidän mukaansa annan kirjeeni. Kirjoita nyt Janne hyvä mieluimmin isälle, niin kauan kuin hän on kotona, ja kirjoita joskus minulle Rantsilaan. Jumala auttakoon Sinua tervehtymään. Toivon, että kylpyläkuuri on auttanut sinua toipumaan.

Isä ja äiti lähettävät sinulle sydämelliset terveisensä. Lämpimät terveiset myös Albertilta ja minulta. Olen aina sinun

uskollinen sisaresi Annette