Kimossa 13.8.1835
Hyvä rakas Janne!
Tunti sitten tulin tehtaalle äidin kanssa, ja tämä matka on minulle melkoisen tärkeä. Niin, suuria muutoksia on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi olemme tavanneet ja paljon, paljon sellaista, mitä emme olisi koskaan voineet aavistaa. Otan nyt kuitenkin ensin puheeksi toisen aiheen. Et ole ilahduttanut minua rivilläkään sen jälkeen, kun erosimme, ja se on usein aiheuttanut minussa levottomuutta, emmehän me tiedä, oletko elossa tai terveenä. Tiedän toki, että tärkeämmät asiat vaativat aikasi, mutta kyllä siltä joskus voi antaa hetken tähänkin tarkoitukseen. Janne kulta, en kuitenkaan halua moittia Sinua mistään, onhan Sinulla syytä tehdä minulle tällä tavoin, kun itse olen kirjoittanut niin harvoin. Jos kuitenkin olisin tiennyt, että joudun odottamaan Sinulta kirjettä näin kauan, olisin varmasti kirjoittanut jo kauan sitten. Myös heinäkuun alussa kävin tehtaalla Oton kanssa ja samalla matkalla Herlinien luona, missä viivyin viikon. Sitten Otto nouti minut jälleen, ja silloin olin täällä seuraavalla viikolla ja autoin Essenin tätiä ompelutöissä, sillä hänellä oli hyvin kiire valmistellessaan Callea lähtökuntoon. Nyt olen kuitenkin taas täällä matkustaakseni pitemmälle, nimittäin Maalahteen asti saattaakseni rakasta Ottoani, joka aikoo nyt jättää minut pitkäksi aikaa. Näetkö tästä seikasta, Janne kulta, miten Jumala nytkin on osoittanut isällisen huolenpitonsa tässä? Kapteeni Björkenheim on nyt tarjonnut Otolle paikan Vuojoella, ja sen hän on myös ottanut vastaan, se on nyt hyvin edullinen, ja voimme siis tulla siellä sangen hyvin toimeen. Tulot ovat kaksinkertaiset täkäläisiin verrattuna, ja lisäksi hän on vielä luvannut Otolle oikeuden pitää lehmiä sekä useita muita hyviä etuja. Meillä on siis mitä runsaimmin aihetta kiittää Jumalaa tästä armosta. Miten paljon tyytyväisempi nyt olenkaan kuin siinä tapauksessa, että olisin jotenkin jäänyt suuren maailman melskeeseen ja joutunut yhteen jonkun muun kanssa ja saanut ainaisesti kaivata rakasta Ottoani. Niinpä aina onkin parasta se, minkä Herra sallii tapahtua. Kunpa vain voisin olla oikein nöyrä ja kiitollinen Kaitselmukselle tästä Hänen käsittämättömän suuresta armostaan. Ja kunpa tietäisit, miten tavattoman hyvän ja kunnollisen miehen saan – voisinpa vain tehdä hänet oikein onnelliseksi. Niin, sydämeni on pakahtua pelkästään Jumalan kiittämisestä. Mutta, Janne kulta, nyt Ottoni ei tule kotiin ennen kuin ensi kesänä ja silloin häitämme viettämään, sitten minäkin matkustan hänen mukanaan, kun hän palaa takaisin. Tästä voit todeta, että edessäni on pitkä vuosi. Olisinpa voinut pitää hänet edes joulun yli, mutta tälläkin asialla lienee ja varmastikin on hyvät puolensa. Toki tämän pitkän ajan ajatteleminen on minulle sangen raskasta. Jumalan avulla sekin kuitenkin kuluu. Joudun sitä paitsi nyt niin kiireisiin kehruu- ja kudontatöihin, että tältäkin kannalta se on kuitenkin parasta. Jo tänään matkustamme Maalahteen: Calle, Otto, Reuterin täti, neiti Eva Essen ja minä. Isä on kotona, hän pyysi minua kertomaan Sinulle terveisiä. Et kai voi missään tapauksessa järjestää Albertia Helsinkiin. Olen nyt kotiinpaluustani saakka yrittänyt ahtaa opetusta hänen päähänsä, mutta hän ei vieläkään osaa lukea kunnolla sisältä. En tiedä, miten ulkoluku onnistuu, sillä hän on niin hidas käsittämään ja on jo muutaman tunnin kuluttua unohtanut äsken oppimansa. Kotona pelloilta näyttää tulevan hyvä sato, ja jos Jumala varjelee meitä vielä muutaman viikon hallalta eivät pellot ole enää vaarassa, niin ainakin ihmiset uskovat.
August tuskin tulee kotiin tänä syksynä, jos he vain saavat rahtia Kronstadtista. Olen nyt myös kirjoittanut Bergbomin tädille. Kerro Sinäkin hänelle kuten muillekin tuhannet terveiset. Kirjan, jonka annoit minulle, palautan Callen mukana. Sain jo viime vuonna saman kirjan Bergbomin tädiltä, nämä Runebergin runot. Aioin nyt kirjoittaa Callen mukaan laajemman kirjeen sinulle, mutta kun Oton matkasta tehtiin päätös hyvin nopeasti, minulla on näinä päivinä ollut tavaton kiire ompelutöissä häntä varten, sillä Essenin täti ei ehtinyt kaikkea. Voi hyvin, Janne kulta, ja kirjoita nyt useammin. Tästä lähtien kirjeiden saaminen on ainoa iloni.
Voi nyt hyvin ja kerro terveisiä kaikille tutuilleni, jotka haluavat ottaa vastaan terveisiä minulta. Jumala kanssasi, toivoo altis sisaresi
Anna.
Anteeksi huolimattomuuteni, minulla on ollut niin kiire. Voi hyvin.
