Anna Christina Snellmanilta

Editoitu teksti

Suomi

Kokkolassa 9.6.1831

 

Kaivattu Janne 

 

Tuhannet kiitokset sinulle, parahin veli, tervetulleesta kirjeestäsi, jonka otin mitä hellimmin tuntein vastaan toukokuun 28. päivänä. Tulin niin sanomattoman iloiseksi, kun jo kuoren päältä näin, että se oli sinulta. En kuitenkaan tiedä, missä se oli viipynyt matkallaan niin kauan. Nyt olen Kokkolassa A. Kyntzell -sedän luona ja käyn rippikoulua yhdessä Thildan kanssa. Meillä on ollut oikein hauskaa koko ajan, mutta nyt se on kohta lopussa ja tulimme juuri sieltä ja meillä on jäljellä enää kolme päivää, sitten se on lopussa. Tänä iltana jätti eräs pappi meille jäähyväiset, ja se on sangen vaikeaa; en enää koskaan elämässäni saa takaisin näitä hauskoja päiviä, jotka olen nyt kuluttanut. Ne ovat nyt kaikkineen poissa, ja nyt on kutakuinkin koko lapsuus päättynyt ainiaaksi. Nyt, Janne hyvä, sinä tunnut moittivan minua siitä, etten ole kirjoittanut, mutta nythän vasta sain vastauksen viime kirjeeseeni, jonka lähetin Essenin mukana. Olen kärsimättömästi odottanut kirjettä sinulta, ja sen takia olet hieman epäoikeudenmukainen minua kohtaan. Rakas Janne, nyt minulla on kunnia onnitella sinua suorittamasi tutkinnon tuottamasta uudesta arvonimestä ja toivottaa sinulle koko sydämestäni hyvää menestystä.

Sinä kirjoitit, Janne hyvä, että voisin ehkä tulla sinne ensi talveksi, mutta luullakseni äiti ei kannattaisi sitä, ja silloin minun olisi hyvin vaikea tulla, joten on parasta, ettet enää ajattele sitä asiaa. Sitten kirjoitit olleesi sairaana, ja sinulla on ehkä edelleenkin rintakipuja, vaikka et halunnut kertoa sitä minulle. Seuraavassa kirjeessäsi sinun on välttämättä kerrottava minulle, oletko aivan terve, sillä olisi hyvin ikävää, jos sinulla olisi vielä rintakipuja etkä kertoisi sitä minulle. Minulla on nyt niin kiire, etten ehdi kirjoittaa kaikkea, mitä sydämeni haluaisi, mutta jos sinä nyt kirjoitat pian, vastaan minäkin heti siihen. Halusit lisäksi tietää, kuinka olemme voineet ja olemmeko tyytyväisiä asioiden tilaan, niinpä voinkin sitten kertoa sinulle ensiksi, että me kaikki voimme hyvin ja ainakin silloin, kun lähdin kotoa, mutta Albert-paran silmät ovat niin huonot.

Jumala antakoon niiden parantua, muuten poika rassun on vaikea selviytyä, hän ei saa paljonkaan vaivata silmiään lukemisella, sillä niiden tila huononee siitä. Ei minulla ole myöskään ollut ikävää. Kun neidit ovat nyt olleet kotona, on ollut oikein hauskaa, ja olen myös ollut tyytyväinen. Harvoin minä olen tyytymätön muihin, kunhan muut ovat tyytyväisiä minuun. Sitähän sinä minulta kysyit. Nyt minun on lopetettava, sillä minulla on kiire ompelutöissä. Ompelen paraikaa pukua itselleni kankaasta, jonka kudoin kotona. Anders Kjemmerin rouva lähettää sinulle paljon terveisiä, samoin Kyntzellin täti ja setä, ja he onnittelevat sinua kunnialla suorittamastasi tutkinnosta. Hyvästi, hellä Janne, voi hyvin äläkä unohda omaa rakastavaa sisartasi

Annua.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: