13.8.1880
Rakas Hinni,
Kirjoitan vielä, antaakseni Sinulle neuvon, jos tahdot sitä noudattaa.
Toilettilipaston pitää olla lyhyt ja matala – kuin matala pöytä, mutta enintään 6 neljännestä [= n. 89 cm] pitkä.
Peilin on oltava tasan sillä korkeudella, että Anna voi siitä tarkastella herkkiä kasvojaan, kun se on takakenossa, ts. tavanomaisessa asennossaan. Jos ylävartalon tahtoo näkyviin, peili on käännettävä pystyasentoon.
Sen pitää ennen kaikkea olla pyöreä, ei liian iso. Neliskulmainen hankala ja ehdottoman vanhanaikainen. Lisäksi se takakenoon käännettäessä pyyhkäisee pois kaiken mitä pöydällä on.
Kun peili on pyöreä pikkutavarat sen molemmin puolin pysyvät paikoillaan.
Tutkailin uusimpia malleja Heimbergerilla, ja valitsin sen, jota pidin erinomaisen sievänä ja kauniina.
–––
Et ehkä kiinnittänyt huomiota siihen että kaikki hänen kalusteensa olivat massiivista pähkinäpuuta ja vahattuja, ei petsattuja, vielä vähemmän *** niin kuin nyt nykyisin on tapana vaatia.
Kalusteet olivat siis hienointa lajia. Ainoastaan lisäsorvaukset olisivat voineet nostaa niiden hintaa. Enkä usko, että hän olisi tohtinut myydä huonoa työtä.
Mutta tämä kaikki teki huonekalut suhteessa kalliimmiksi. Kaiken kaikkiaan 580 mk kuitenkin hämmästytti minua, olin valmistautunut suurempaan summaan noin hienoista huonekaluista.
–––
No se siitä nyt. Halvempi on parempi, mutta roskalla ei voiteta mitään. Huonekalujen pitää kestää läpi elämän. Meidän mahonkihuonekalumme olivat varsin kalliit, mutta ne ovat kestäneet 30 vuotta, ilman että ainuttakaan tuolia olisi tarvinnut korjata. Jalatkin ovat täyspuuta ja vahatut. Vain caseusen jalkojen alla olevista rissoista Te silloin tällöin olette tehneet selvää.
Hellä isäsi
J. V. S:n
