Ratulassa 12./24.10.1863

Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori ym. 

Tuhannet kiitokset Herra Senaattorin kuluvan lokakuun 17. päivän kirjeestä, joka minulla oli kunnia saada viime tiistaina. En saa tänne Helsingin sanomalehtiä enkä siis ole lukenut professori Schaumanin artikkelia, jolla hän luultavasti pyrkii kalastelemaan kansansuosiota. Pappimme näyttävät tavoittelevan tätä kansansuosiota äärettömän innokkaasti. Suokoon Jumala heille siunauksensa! Olen täysin samaa mieltä Herra Senaattorin esittämästä ajatuksesta, että senaatti olisi valtuutettava tekemään sovitteluehdotuksia suoraan säädyille sellaisissa tapauksissa, joissa nämä päättävät muuttaa annettuja esityksiä, mutta tämä on asia, joka kenraalikuvernöörin on tuotava Majesteetin tietoon ja josta hänen on tehtävä virallinen esitys. Voisiko Herra Senaattori keskustella asiasta Hänen Ylhäisyytensä kanssa?

Venäjällä seurataan innokkaan uteliaisuuden vallassa meidän valtiopäiviemme keskusteluja sekä kaikkien sanomalehtiemme kirjoittelua. Vaimoni saapui muutamia päiviä sitten Moskovasta ja kertoo, että siellä oli oltu hyvin ärtyneitä niistä keskusteluista, joita täällä käytiin niistä kolmesta herrasta, joiden oikeus osallistua valtiopäiville oli asetettu kyseenalaiseksi. Muuan vanha tuttavani, joka on aina suhtautunut Suomeen hyväntahtoisesti, kirjoitti minulle eräässä kirjeessään [ranskaksi]:

”Teidän sanomalehtienne kirjoittelu saa minut kiihtymään. Teidän Dagbladinne ja tidningarinne (luultavasti Helsingfors tidningar) aiheuttavat maallenne suunnatonta vahinkoa ja saavat lopulta Keisarin vihastumaan kansaan, jota hän on tähän asti kohdellut *** huomaavaisesti. Ymmärrän täysin, etteivät Teidän valtiopäivänne halua maan rajojen ulkopuolella asuvien henkilöiden, jotka eivät tästä syystä voi enää tuntea sen tarpeita, osallistuvan istuntoihin, joissa on äänestettävä uusista laeista ja veroista. Ymmärrän, että valtiopäivät pyrkivät saamaan aikaan lain tai säädöksen tämän asian järjestämiseksi, mutta nyt ei ollut oikea hetki ryhtyä tähän, ja tässä kuten kaikissa muissakin asioissa musiikin tunnistaa sen sävystä! Asia, jota en kuitenkaan ymmärrä enkä koskaan opikaan ymmärtämään, on teidän lehtimiestenne raivokas halu saarnata tätä separatismin ja riippumattomuuden järjestelmää käyttämällä termejä, jotka saavat koko maailman uskomaan, että Suomi suhtautuu Venäjään vihamielisesti ja että Suomella on syitä esittää meihin kohdistuvia valituksia, vaikka emme ole tähän mennessä koskaan sekaantuneet sen asioihin! Suomi on valloitettu maa, jonka Ruotsi on virallisella sopimuksella luovuttanut Venäjälle ja joka on siis keisarikunnan erottamaton osa. Keisari Aleksanteri I antoi sen pitää omat lakinsa, vanhan hallitusmuotonsa jne. jne. ja Venäjä on osoittanut suosiotaan tälle hallitsijansa jalolle ja anteliaalle menettelylle. Venäjä ei kuitenkaan koskaan katsele tyynesti tällaisia separatistisia hankkeita, joita monet teidän maassanne näyttävät saarnaavan ja haluavan, joita Keisari ei voisi hyväksyä ja joihin me venäläiset emme koskaan suostu” jne. jne.

Aion matkustaa täältä 2./14. marraskuuta ja toivon olevani perillä Pietarissa 5./17. päivänä. Keisari on palauttanut herrojen sanomalehtimiesten anomuskirjelmän kiinnittämättä siihen mitään huomiota.

Täydellisintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia edelleenkin olla

Suuresti kunnioitetun Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

Alex. Armfelt