Helsingissä 27.11.1862

Jalosukuinen Herra Kreivi! 

Kunnianarvoisasta kirjeestä lokakuun 14. päivältä ja siitä erittäin suuresta ystävällisyydestä, jota osoittaen Jalosukuinen Herra Kreivi suvaitsi ottaa vastaan nöyrän esitykseni Suomen historian professuurista, minulla on kunnia esittää kunnioittavin kiitokseni.

Samoin se tehtävä, jolla minua on kunnioitettu Jalosukuisen Herra Kreivin myöhemmän, 15. päivänä tätä kuuta päivätyn kirjeen välityksellä, saa minut tuntemaan syvää kiitollisuutta.

Se seikka, että luottamus on tullut osakseni Hänen Majesteettinsa Keisarin Armollisella suostumuksella, lisää tietysti pakostakin tämän luottamuksen merkitystä.

Jalosukuinen Herra Kreivi ymmärtää kuitenkin, että yhtä itsestään selvästi tämä lisää jännitystä, jonka tällainen tehtävä joka tapauksessa pakostakin aiheuttaa, kun kyseessä on aihe, josta minulla voi olla vain diletantin mielipide.

Olen kuitenkin ollut velvollinen tottelemaan, ja minulla on nyt kunnia lähettää lausuntoni, jonka laatimisessa en ole asian tärkeyden takia jakanut vastuuta enkä rohjennut viivytellä.

Se on hirmuisen pitkä ja hirmuisen koulumestarimainen, mutta tälle en ole kiireessä mahtanut mitään. Kaiken kaikkiaan se osoittaa, miten selvittelin itselleni asioita oman käsitykseni muodostamiseksi. Kohtuutonta olisikin ollut esittää vain joitakin teesejä ilman minkäänlaista todistelua, kun kyseessä on näin suurta erimielisyyttä aiheuttanut asia. Ja koska pääkysymyksen ratkaisemiseksi on kuitenkin palattava asiakokonaisuuden ymmärtämisen perusteisiin, minun on väistämättä pitänyt ottaa vapaus aloittaa niin sanoakseni aivan alusta.

Joudun pyytämään nöyrimmin anteeksi esityksen tästä aiheutunutta todistelevaa ja asteittain etenevää muotoa. Helpompaa on tässä kerta kaikkiaan vakuuttaa, että olen kirjoittanut lausunnon täysin tietoisena tietämykseni puutteellisuudesta ja epävarmuudesta.

Vain yhdestä asiasta olen lujasti vakuuttunut, nimittäin siitä, että hallituksen pitäisi puuttua tämänkaltaisiin asioihin niin vähän kuin mahdollista eikä koskaan epämääräisten pelkojen, vaan ainoastaan täysin selvien ja vankkojen syiden perusteella. Nöyrän ehdotukseni pääasiallinen sisältö on tämän takia, että tulevaisuus jätettäisiin vain avoimeksi siltä varalta, että tilanne todella vaatisi tämäntapaista asioihin puuttumista.

Lausuntoa ei tietenkään voida esittää Hänen Majesteetilleen Keisarille. Siltä varalta, että vähäpätöisen mielipiteeni saattaminen Hänen Majesteettinsa tietoon olisi tarpeellista, olen nöyrimmästi liittänyt mukaan lausunnon tiivistelmän, joka sisältää sen olennaisimman sanottavan. Tämäkin tarvinnee esitystavan osalta korjaamista, ja rohkenen kunnioittavasti pyytää, että Jalosukuinen Herra Kreivi hyväntahtoisesti huolehtisi siitä.

Otan vapauden lisätä, että kysymyksen ratkaisua odotetaan hyvin kärsimättömästi. Maata ja sen maataloutta kohdannut hirmuinen onnettomuus korostaa asian ja sen ratkaisemisen merkitystä. Kun tähän saakka on ollut kyseessä maatalouden edistäminen, nyt kyseessä on maanviljelijän pelastaminen ahdingosta, joka ei muuten ole kovin pian helpottumassa. Olisi vain kohtuullista, että jotakin uhrattaisiin myös maan maatalouden hyväksi; ansaitseehan valtiontaloudenkin kannalta ensisijaisesti maatalous huolenpitoa ja uhrauksia.

Anoen nöyrimmästi oikeutta sulkeutua Jalosukuisen Herra Kreivin suosioon edelleenkin minulla on kunnia syvintä kunnioitustani vakuuttaen allekirjoittaa

Jalosukuisen Herra Kreivin

nöyristä nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman

[HE]

[Liite:] Lausunto Hypoteekkiyhdistyksen lainasta

Lienee pidettävä selvänä, että kun otetaan lainaa ulkomailta johonkin tuottavaan tarkoitukseen, on siitä seurauksena

– että tuottavan toiminnan kasvusta johtuen työpalkat nousevat

– että edelleen tämän seurauksena kaikki tuotantokustannukset nousevat; minkä seurauksena nykyinen vienti ei tuota samaa voittoa kuin aikaisemmin

– että toisaalta kulutus kasvaa, niin että maassa tuotetut elintarvikkeet kallistuvat, mutta myös ulkomaisten kulutustavaroiden tuonti kasvaa

– että lainatut rahat siten palaavat vähitellen ulkomaille, kauan ennen kuin laina on kuoletettu.

Tällä kohden voidaan muistuttaa, että riippuen siitä, millainen tuotanto on kysymyksessä, tietty osa varoista jää ulkomaille raaka-aineiden ja koneitten ym. tuonnin vuoksi. Maanviljelyslainan kohdalla tämä osuus on verrattain pieni, kulutustavaroita varten otetun lainan kohdalla taas suuri, koska varat tulevat suurelle osalle väestöä.

Mutta hankitun pääoman aikaansaaman työn täytyy myös kantaa hedelmänsä kasvaneena tuotantona, mistä seuraa, että

– viennin täytyy vähitellen kasvaa, tai tuonnin vähetä, kun uudet tuotteet korvaavat osan vanhoista

– kuitenkin tulee työpalkka edelleen olemaan suurempi kuin ennen lainanottoa, nimittäin niin kauan kuin lisääntynyt tuottava toiminta jatkuu, muiden seikkojen häiritsemättä

– siksi ei myöskään kulutus voi palata samaan pisteeseen, jossa se oli ennen lainanottoa

– mutta jälleen: suuremman elintarvikkeiden tuotannon täytyy alentaa niiden hintaa, mikä on vastapainona työpalkan nousulle ja siitä johtuvalle kalleudelle, jolloin kulutus ei vähene.

Jos tämä pitää paikkansa, niin on toivottavaa, että ulkomainen laina, myös tuottavia hankkeita varten, voiton ohella tuo välttämättä mukanaan muutamia osaksi tilapäisiä, osaksi pysyviä haittoja.

Pysyviin kuuluvat:

– Elinkustannukset ovat edelleen suuret, kaikille, ja ne kohtaavat erotuksetta niin palkansaajan kuin sen joka elää koroistaan, eläkkeestään jne. Mutta tämä on elinkeinojen kehityksen varma seuraus.

– Kun tuotanto käy työnantajalle aikaisempaa vähemmän kannattavaksi, on hänen korvattava menetys tuotteiden määrällä. Silloin kärsivät ne tuotannon haarat, jotka eivät voi kasvaa, kuten esim. puutavaran tuotanto maassamme. Mutta näin tapahtuu, koska sellaiset teollisuuden haarat syövät pääomaa, jota ei työn avulla saada korvatuksi tai vielä vähemmän kohennetuksi.

Tilapäisiä haittoja ovat:

– Äkkiä kasvanut rahan saatavuus aiheuttaa liiallista kulutusta, ja että lainatut rahat, kuten sanotaan, tulevat syödyiksi. Kun sen sijaan työ on ehtinyt saada aikaan sen tuotteen, jonka ennakoksi laina on otettu, tämä seikka tasoittuu, ja suuri massa pystyy kuitenkin edelleen kuluttamaan enemmän kuin aikaisemmin. Yleinen hyvinvointi on siis kasvanut ja sen mukana myös sivistys.

– Niinikään on tilapäistä se kalleus, jonka on saanut aikaan vain rahan paljous, koska tuo raha valuu ulkomaille, tavallisesti nopeammin kuin olisi toivottavaa.

Jos edellä sanotussa on perää, niin näyttäisi olevan helppoa vastata kysymykseen, pitäisikö hallituksen säännöstellä esitetyn kaltaisia yksityisiä lainaoperaatioita. Haitat ovat joko ohimeneviä tai kuuluvat niihin, jotka aina ovat kasvaneen tuotannon ja lisääntyneen hyvinvoinnin seurauksena. Hyvät hedelmät sen sijaan ovat varmoja; sillä työ ei mitään muuta kanna.

Mutta se, mikä siis yleisesti ottaen näyttäisi olevan selvää, voi kuitenkin käytännössä kohdata monia epäilyksiä.

Ensinnäkin sopii asettaa kyseenalaiseksi, käytetäänkö kaikki lainavarat todella tuottavalla tavalla.

Kun esim. valtionpankki levittää seteleitään, tuottamattomiin tarkoituksiin, tai yksityispankki tai yksityiset keinottelijat antavat runsain määrin blankoluottoa, joutuvat rahat kaikenlaisten huijarien käsiin. Lainansaannin helppous saa aikaan päättömiä spekulaatioita tai vain tukee ylellistä elämäntapaa. Mutta kun elinkeinonharjoittajien luokka liittyy yhteen hankkiakseen yhteisen lainan, on sen suurella enemmistöllä varmasti tähtäimessään liiketoimintansa edistäminen.

Jos kysymys on jalostusteollisuudesta, voidaan vielä olettaa, että spekulaatioon sisältyy monia virhelaskelmia. Raaka-aine saattaa ehtyä tai tulla liian kalliiksi tai – mikä on yleisempää – rahat sijoitetaan suuriin hankkeisiin, joiden toimintaan ei sitten ole käyttöpääomaa, tai ennalta arvaamattomat seikat voivat haitata myyntiä.

Mutta maanviljelykseen ei ylipäätänsä liity näitä riskejä – ja kaikkein vähimmin maassa, jolla on niin valtava viljelykseen kelpaava mutta raivaamaton maa-alue kuin Suomella, ja jossa maan sisäinen maanviljelyksen tuotteiden kulutus voi vielä kasvaa epämääräisen määrän prosentteja. Kansan oma ravitsemus on nimittäin huono ja riittämätön, ja maan sadosta voidaan merkittävä osa käyttää karjataloudessa, jolle on luvassa rajattomasti myyntimahdollisuuksia ulkomailla. Ei myöskään pidä unohtaa, että vasta maanviljelijän hyvinvointi tekee voimakkaamman manufaktuuriteollisuuden maassamme mahdolliseksi, mikä puolestaan antaa lisää myyntimahdollisuuksia maanviljelyksen tuotteille. Luonnonoloista johtuen on nimittäin manufaktuurit Suomessa rakennettava kotimaisen kulutuksen varaan.

Koska maa on jakaantunut omistajatalonpoikien kesken, ei siihen voi käyttää pääomaa kovinkaan edullisesti. Mutta tämä seikka on myös este ajattelemattomalle keinottelulle, ja sen seurauksena on jokaisen maanomistajan helpompi ylläpitää tarvittavaa käyttöpääomaa.

Ei siis juuri liene syytä pelätä, että runsaampi rahan saatavuus saisi aikaan liiallista spekulaatiota maamme maanviljelyksessä. Ainoa paha puoli siinä on, että maa itse tulee keinottelun kohteeksi, koska sen arvo tulee nopeasti kasvamaan, ja koska maatiloja voidaan helposti ostaa, kun Hypoteekkiyhdistyksessä kiinnitettynä olevasta arvomäärästä ei tarvitse ostettaessa maksaa rahaa.

On kuitenkin kaksi seikkaa, jotka muodostavat maassamme olennaisen esteen pääoman käyttämiselle maanviljelyksessä, nimittäin rahvaan verrattain heikko tieto sen oikeasta harjoittamisesta ja tekevien käsien puute.

Viimeksi mainittu seikka voi tietenkin tulla tarkasteltavaksi vain siinä tapauksessa, että se estää käyttämästä rajattomasti pääomaa maan raivaamattoman tilan edellyttämällä tavalla. Sen sijaan täytyy tämän työvoiman puutteen säännöstellä lähinnä lainan määrää.

Tiedon puute estää kyllä tekemästä lainan avulla saatuja rahoja hedelmällisiksi. Mutta tieto ei myöskään voi levitä, niin kauan kuin sillä ei pääoman puutteen vuoksi ole käyttöä. Hallituksella onkin vastaanottavainen maaperä opetuksen edistämiselle vasta sitten, kun pääomaa on saatavilla. Mutta voidaan myös pitää varmana, että suuri osa lainasta käytetään suonraivaukseen. Sen tuottama hyöty on yleisesti tiedossa, rahvaalla on siitä jo hyviä kokemuksia, se on verrattain helppo toteuttaa, ja tuotto on niin nopea ja varma kuin ilmasto suinkin sallii.

Edellä sanotusta käy helposti ilmi käsitys, että hallituksella ei ole lainan tarkoitukseen perustuvaa syytä puuttua säännöstelemällä Hypoteekkiyhdistyksen liiketoimiin.

Mitä erityisesti tulee Hypoteekkiyhdistyksessä päätettyyn lainan määrään ja sen takaisinmaksuaikaan, ei myöskään tässä asiassa voida hallituksen harjoittamaa säännöstelyä perustella millään todellisella maanviljelyksen tarpeiden selvityksellä.

Ehdotettu kymmenen miljoonan ruplan maksimi ei totisesti ole suuri suhteessa maaomaisuuden arvoon maassamme tai uudisraivauksen tarpeeseen. Taloja ja rakennuksia on Paloapuyhdistyksessä vakuutettu lähes kolmenkymmenen miljoonan arvosta, joten pelkästään Hypoteekkiyhdistyksessä kiinnitettyinä olevien maatilojen lisärakennusten voidaan laskea vastaavan arvoltaan suunnilleen tuon lainan määrää. Jälkimmäisen osalta on valaisevaa, että peltoa lasketaan olevan maassamme hiukan yli sadasosa ja niittyä neljä sadasosaa viljelykelpoisesta maasta, jonka määrän otaksutaan olevan kuusi miljoonaa tynnyrinalaa.

Maa on kyllä velan rasittama, mutta tästä velkaantumisesta maanviljelyksen kohentumiselle aiheutuva este ei johdu itse velan määrästä vaan sen raskaista ehdoista. Vuosien 1846 ja 1857 välillä kiinnitetty velka oli noin kahdeksan miljoonaa ruplaa. Vain pieni osa tästä oli lainaa yleisistä kassoista; suurin osa oli velkaa yksityisille, korkeaan korkoon, ja jatkuvat irtisanomiset ja muuntamiset tekivät sen vieläkin kalliimmaksi. Maanviljelijä toivoo voivansa Hypoteekkiyhdistyksen avulla muuntaa raskaimman osan tästä velasta. Tämä huomioon ottaen on kyseinen Hypoteekkiyhdistyksen lainan maksimi vieläkin vähemmän merkityksellinen.

–––

Toinen kysymys, jota pääasiassa on käsitelty, on tämä: voiko maan nykyinen rahatilanne sallia rahakannan äkillisen lisäämisen määrään, jonka Hypoteekkiyhdistyksen osakkaat katsovat olevan etujensa mukaista lainata ulkomailta.

Tässä asiassa voidaan ajatella näin: Lainan määrää säännöstelee parhaiten maanviljelyksen tarve. Jos maahan hankitaan kerralla liian paljon rahaa, ja samanaikaisesti toteutetaan lukuisia uudisviljelyshankkeita, nousee työpalkka niin korkeaksi, että nämä hankkeet eivät enää kannata, ja rahan hankkimisen maahan täytyy loppua.

Samoin on asia myös sen hypoteekkilainan osan suhteen, joka käytetään velkojen muuntamiseen. Tämä osahan ei välittömästi lisää toimintaa maanviljelyksessä, mutta se vapauttaa siihen nyt kiinnitetyt rahat, jotka nyt etsivät käyttöä muissa elinkeinoissa ja vaikuttavat siis myös työpalkan nousuun.

Voidaan lisätä: Laina otetaan maavakuuksia vastaan, mutta ei maanviljelystä vaan muita elinkeinohankkeita varten. Niinikään otetaan lainaa maaomaisuuden ostoa varten ja tähän kauppaan liittyvää keinottelua varten, ei uudisviljelyä varten, jolloin nämäkin varat vapautuvat muiden elinkeinojen käyttöön.

Nyt voidaan sanoa: maata kokonaisuudessaan ei pidä altistaa edes sille kriisille, joka syntyy maanviljelysyrityksissä liiallisen lainanoton seurauksena. Se on itse asiassa liikaspekulaation seuraus. Sellaisen haitat ovat sitä suuremmat, mitä suurempi osa lainatuista varoista on käytettävissä manufaktuureihin ja kauppaan. Sellaisista ulkomaanlainoista seuraavat haitat, niin pysyvät kuin ohimenevätkin, voivat saavuttaa turmiolliseksi käyvän tason. Siksi on tunnustettava, että on hyvä, jos laina otetaan vähitellen pieninä erinä, ja että hallituksen on syytä huolehtia siitä, että näin tapahtuu.

Mutta jos hallitus ryhtyy tätä säännöstelemään, ei se voi perustua mihinkään näkemykseen maanviljelyksen todellisista tarpeista. Sitä ei myöskään voi perustella millään varmalla tiedolla tulevaisuuden rahatilanteesta.

Siksi näyttäisi olevan sopiva ratkaisu, että hallitus ei aseta lainalle ehdotonta kokonaismäärää.

Mutta Hypoteekkiyhdistys velvoitetaan tietyn rahamäärän hankittuaan ilmoittamaan siitä sekä odottamaan Hänen Keisarillisen Majesteettinsa päätöstä siitä, saako rahan hankkiminen esteettä jatkua, vai tuleeko se maan rahatilanteesta johtuen rajoittaa tiettyyn vuotuiseen määrään.

Tällä hetkellä ei mikään anna aihetta pelätä kiertovälineiden kohtuullista lisäystä maassamme. Voitaneen olettaa, että maan rahakanta tulee kadon ja viljantuonnin seurauksena vähenemään kolmella tai neljällä miljoonalla ruplalla. Väheneminen tulee käymään ilmi siten, että valtion kotimaisista 4 % obligaatioista osa (kaksi miljoonaa) poistetaan kierrosta nyt neuvottelun kohteena olevien ulkomaisten kuoletuslainojen avulla, ja että myös pankin saatavat ulkomailla poistuvat, ja että myös Pankin on poistettava kierrosta niitä vastaan liikkeelle lasketut setelirahat. Jos siis Hypoteekkiyhdistys voisi heti hankkia maahan viisi miljoonaa ruplaa, ei kiertovälineiden määrä maassa lisääntyisi sen määrän yli, joka niitä oli vielä tämän vuoden heinäkuussa, enemmällä kuin noin miljoonalla ruplalla.

Jos siis se rahamäärä, jonka Hypoteekkiyhdistys saisi ilman muuta hankkia maahan, määrättäisiin viideksi miljoonaksi, ei sellaisesta koituisi vähintäkään haittaa.

Päinvastoin voitaisiin nykyistä rahatilannetta ajatellen pitää tätä määrää miniminä, joka mielellään voitaisiin ylittää parilla miljoonalla ruplalla.

Kadosta johtuva kiertovälineen väheneminen aiheuttaa myös suoranaisen, vakavan tappion maanviljelykselle, joka sen seurauksena velkaantuu. Hypoteekkiyhdistys auttaa maanviljelijää hänen ahdingossaan. Ja voidaan pitää Suomen Pankin velvollisuutena yleensäkin säädellä setelinantoaan siten, että tämä apu ei menetä tehoaan rahakannan tarpeettoman lisäämisen takia. Voidaan uskoa, että pankki on lisännyt luotonantoaan blankoluottojen muodossa enemmän kuin olisi tarpeen. Mutta siitä on tullut hyvin vähän tai ei mitään maanviljelyksen hyväksi, vain kauppa ja manufaktuurit ovat siitä hyötyneet. Se, että pankki vähentää antolainaustaan, samaan aikaan kun Hypoteekkiyhdistys tukee maanviljelystä, olisi vain kohtuullinen luoton siirto maanviljelykselle, joka on tähän asti ollut sitä vailla. Kauppa ja manufaktuurit saisivat korvauksen maaomaisuudesta vapautuvista rahoista siten, että osa hypoteekkilainoista käytetään maanviljelyksen nykyisten velkojen muuntamiseen. Ne selviävät myös maanviljelystä helpommin korkeasta korosta ja tarvitsevat pääasiassa lyhytaikaisia lainoja. Nämä rahat välittää kaupalle ja manufaktuureille parhaiten uusi Yhdyspankki, jonka kanssa Valtionpankin ei pitäisi yrittää kilpailla.

Suomen Pankilla taas on tilaisuus tarjoutua ilman mitään provisiota hankkimaan laina Hypoteekkiyhdistykselle. Tällöin Hypoteekkiyhdistys maksaa sen rahamäärän, jonka se nostaa lainaansa ulkomailla, jollekin pankin komissaarille, ja pankki hyvittää Hypoteekkiyhdistykselle omilla seteleillään. Pankki saa näin valuuttaa realisaatiota varten – tai maksaakseen velkansa, kunhan se ei vain sido itseään uusilla antolainauksilla ja setelinannoilla. Pankki voi jokaista 7/15 valuuttaa kohti laskea liikkeelle 15/15 seteleitä, ja voi näin ollen, valuuttaa itselleen vaihtaessaan, laskea liikkeelle seteleitä vielä 1 1/7 sen arvosta. Se ei voi hävitä tässä, koska se voi milloin tahansa muuttaa saamansa valuutan hyviksi valtion obligaatioiksi.

Mutta tapahtuipa lainan hankkiminen miten tahansa, tulee välttämättä aina jokin osa lainasta pankkiin sen seteleitä vastaan; ja pankin velvollisuus on joka tapauksessa olla lisäämättä rahakantaa laskemalla liikkeelle seteleitä saamaansa valuuttaa vastaan.

–––

On vaikea arvioida, miten Hypoteekkiyhdistykset liiketoimet vaikuttavat tuleviin valtionlainoihin. Koska se valtionlaina, joka lähinnä tulee kysymykseen, on vain kotimaisen häilyvän velan muunto, ei se tule lisäämään rahan saatavuutta maassa. Se päinvastoin vähenee vastaavalla määrällä kadon seurauksena; ja koska valtio on jo myöntänyt varat viljan tuontiin, tulee koko lainattu pääoma pysymään ulkomailla, kun taas vastaava häilyvän kotimaisen velan määrä obligaatioita tulee lunastetuksi ja katoaa. Koska nämä obligaatiot ovat irtisanottavia, ovat ne olleet lähes yhtä liikkuva kiertoväline kuin pankin setelit, ja niiden kierrosta poistuminen näkyy siksi hyvin tuntuvana yleisessä liikkeessä.

Edellyttäen, että tulevaisuudessa ei tehdä uusia valtionlainoja yksityisen kaupankäynnin tukemiseksi ennakoin, vaan yleisiä töitä varten, eivät nämä lainat voi vaikuttaa spekulaatiota kiihdyttävästi. Mutta niiden vaikutuksen täytyy muuten olla sama kuin tuottavien lainojen yleensä. Se mitä niistä annetaan edelleen maan sisällä, menee lähes suoraan työläiselle. Osa tästä vaikuttaa välttämättä maanviljelyksen tuotteiden kulutusta lisäävästi ja näin ollen niiden hintaan, mikä olisi vastapainona sille työpalkan nousulle, jonka nämä kruunun työt aiheuttavat, ja muutenkin myötävaikuttaisi siihen, että maanviljelyslainat tuottavat hedelmää. Sitä vastoin on Hypoteekkiyhdistyksen lainan välttämätön seuraus, että kruunun töiden kustannukset kasvavat ja että valtionlaina käy tarkoitukseensa riittämättömämmäksi, ilman että valtiolla on odotettavissa tästä muuta korvausta kuin epäsuorasti se, että valtion tulot kasvavat.

Kysymys siitä, voiko Hypoteekkiyhdistyksen laina vahingoittaa valtion luottoa ulkomailla, lienee liian kaukana aiheesta, ja siihen on myös vaikea vastata. Kaikki maan ottama velka vaikeuttaa vääjäämättä uusien lainojen ottamista. Valtion luotto riippuu kuitenkin niin monista seikoista, että sellaista lainaa kuin Hypoteekkiyhdistyksen ottamaa lienee pidettävä merkitykseltään yhtenä vähäpätöisimmistä. Se tulee merkittäväksi vasta, kun se on vaikuttanut lisäämällä yleistä vaurautta maassa.

Sitä vastoin ei vaikuta epätodennäköiseltä, että Hypoteekkiyhdistyksen laina helpottaa maassa jäljellä olevan häilyvän luoton aiottua konvertointia. Jonkin verran lisääntynyt rahamäärä yleisessä liikkeessä, ja niiden yksityisten pääomien vapautuminen, jotka ovat olleet maahan kiinnitettyinä, antavat aiheen otaksua, että kyseinen toimenpide menestyy nyt paremmin kuin mitä olisi ollut mahdollista milloinkaan aikaisemmin. Varmalta näyttää, että kun nyt on sattunut myös kato, olisi sellainen konversio ollut lähes mahdoton ilman Hypoteekkiyhdistyksen lainaa. Vaikka valtionlainan ottaminen ulkomaisena rahana onkin muussa suhteessa hyödyllistä, heikentänee se kuitenkin hankkeen menestystä. Pienet kapitalistit kääntyvät näet mieluummin Yhdyspankin puoleen, koska se lupaa heille 5 % talletuskoron. Heitä todennäköisesti pelottaa se, että takaisinmaksu tapahtuu rahana, jonka kurssi vaihtelee.

Mitä tulee tähän lainojen konversioon, on kuitenkin välttämättä niin, että se ei missään tapauksessa vaikeudu sen takia, että Hypoteekkiyhdistyksen lainaa otetaan suurempi määrä.

–––

Niin kauan kuin Hypoteekkiyhdistyksen oli tarkoitus ainoastaan ottaa lainaa kotimaassa, saattoi se tarjota osakkailleen käteisen sijasta obligaatioita ja jättää heidän itsensä asiaksi niiden negosioinnin. Nyt, kun rahat hankitaan ulkomailta, ei tämä enää käy päinsä, vaan yhdistyksellä on oltava rahasto, josta osakkaat saavat haluamansa ja tilaamansa lainarahamäärän. Johtokunta taas ylläpitää tätä rahastoa hankkimalla siihen vähitellen ulkomailla negosioidut varat. Tästä syystä täytyy ulkomaisesta lainasta otettujen, negosioitujen obligaatioiden edustamien määrien olla aina jonkin verran suuremmat kuin osakkaille lainattavat, tilatut ja kiinnitetyt rahamäärät.

Tästä asiaintilasta ei voi aiheutua mitään haittaa. Se koskee ainoastaan Hypoteekkiyhdistystä ja sen ulkomaisia saamamiehiä; ja toinen osapuolista huolehtinee luottonsa säilymisestä, josta riippuu mahdollisuus jatkuvasti saada hankituksi sovittua lainarahaa, yhtä tarkoin kuin toinen osapuoli haluaa huolehtia vakuuksistaan. Yhdistyksen ohjesäännön pykälän 6 mukaan ovat kiinnitetyt omaisuudet vastuussa kaikista yhdistyksen veloista, ”kulkivatpa ne millä nimellä tahansa ja olivat millaisia tahansa”, ja vaikka omaisuutta ei lasketa täyteen arvoonsa, saadaan niitä vastaan kuitenkin lainaa vain puolet arviosummasta. Näin on siis yhdistyksellä annettavana vakuudet, jotka ovat määrältään enemmän kuin kaksinkertaiset verrattuna sen osakkaiden saataviin.

Vaadittu ohjesäännön pykälien 25 ja 38 muutos on siis tarpeen muuttuneen tilanteen vuoksi, eikä sillä ole lainkaan vaikutusta yhdistyksen tarjoamiin vakuuksiin.

Yhteenveto

Hypoteekkiyhdistyksen ulkomaanlainan maassa aiheuttama rahan paljous olisi ohimenevä, sillä

– työpalkat nousevat sen seurauksena

– vienti tulee kalliimmaksi ja tuottaa vähemmän

– kulutus lisääntyy – ja sen mukana

– ulkomaisten kulutustavaroiden tuonti kasvaa, joten rahat menevät ulkomaille viennin ja tuonnin välirahana.

Tätä lainaa ei kuitenkaan voi ottaa rajattomia määriä, eikä sitä myöskään voi kerralla hankkia mielivaltaista määrää. Sillä jos rahaa on saatavilla paljon, toteutetaan sen seurauksena suuri määrä uudisviljelyhankkeita samanaikaisesti, jolloin

– työkustannukset kasvavat kilpailun seurauksena niin suuriksi, että nämä hankkeet eivät enää kannata

– joten niitä täytyy rajoittaa, ja lainaaminen loppuu tai ainakin vähenee.

–––

Mutta ennen kuin tämä reaktio käynnistyy, voi kalleus seurauksineen käydä rasittavaksi, varsinkin tuottajille ja kuluttajille maanviljelyksen piirin ulkopuolella.

Sitä paitsi, koska suuri osa Hypoteekkiyhdistyksen lainoista menee nykyisten, maahan kiinnitettyjen velkojen muuntamiseen, vapautuu tämä osa manufaktuureille ja kaupalle, joissa voi helposti tapahtua liikaspekulaatiota.

– Siksi on toivottavampaa, että Hypoteekkiyhdistyksen laina otetaan vähitellen, jolloin mainittu kriisi ja reaktio käy tarpeettomaksi.

Lienee kuitenkin mahdotonta luotettavin perustein arvioida, tarvitseeko maanviljelys esim. viisi vai kymmenen miljoonaa, olisiko lainan hankkiminen jaettava kolmelle vai viidelle vuodelle jne.

– Kymmenen miljoonaa ei liene paljon suhteessa maan arvoon ja uudisviljelykseen kelpaavaan alaan.

– Mitä nopeammin laina hankitaan, sitä aikaisemmin ja runsaimpana tulevat esiin maanviljelykseen sijoitetun työn hedelmät. Siksi olisi ehkä tarkoituksenmukaisinta

– olla päättämättä mitään lainan kokonaismäärästä

– olla myöskin säätämättä mitään määrättyjä aikarajoja sen hankkimiselle.

Mutta, jotta hallituksella olisi vallassaan estää mahdolliset kiertovälineen aivan liian nopeasta lisääntymisestä aiheutuvat haittavaikutukset, voitaisiin:

Hypoteekkiyhdistys velvoittaa, hankittuaan haltuunsa tietyn rahamäärän, josta hallitus nyt päättää, odottamaan hallituksen päätöstä siitä, voiko lainarahan hankkiminen jatkua esteettä, vai pitääkö se rajoittaa tiettyyn vuotuiseen määrään.

Sillä tavoin voisi saatu kokemus jatkossa ratkaista hallituksen päätökset.

–––

Kadon ja viljan tuonnin takia kiertovälineet vähenevät maassamme kolmella tai neljällä miljoonalla ruplalla.

– Hypoteekkiyhdistyksen ottama viiden miljoonan laina riittäisi siis tuskin muuhun kuin korvaamaan kadon aiheuttaman kiertovälineiden vähennyksen.

Ja kun mainitut kolme tai neljä miljoonaa menettää pääasiassa maanviljelijä, on maanviljelyksen lainantarve sitäkin suurempi.

– Viiden miljoonan laina ei siis lisää maanviljelijälle rahan saatavuutta juuri suuremmaksi kuin mitä se oli ennen katoa.

– Ja viiden miljoonan ulkomaista lainaa, jonka Hypoteekkiyhdistys tarpeen mukaan hankkii, on siis pidettävä miniminä.

Jos Hypoteekkiyhdistyksen sallittaisiin lainata esim. seitsemän ja puoli miljoonaa, ennen kuin hallitus haluaa päättää jatkosta, olisi tämän rahamäärän tultua hankituksi maan rahakanta lisääntynyt kolmella ja puolella miljoonalla (noin neljäsosalla) siihen nähden, mitä se oli ennen katoa.

– Mutta lainan hankkiminen ei voi tapahtua kerralla.

– Ja ajan kuluessa rahakantaa vähentää lisääntynyt tuonti.

Vaikuttaa siis todennäköiseltä, että hallituksella on tuolloin vielä hyvää aikaa päättää, missä järjestyksessä lainanotto saa jatkua.

–––

Mitään törmäystä nyt negosioidun ulkomaisen valtionlainan ja hypoteekkilainan välillä ei tule tapahtumaan,

– sillä tämä valtionlaina, joka on määrä ottaa kotimaisen häilyvän velan muuntamiseen, ei lisää kiertovälineiden määrää.

– Suomen Pankilla on sitä paitsi vallassaan säännöstellä rahakantaa.

– Pankki on ehkä liioitellut lainanannossaan, antamalla blankoluottoa.

– Jos pankki esim. maksaa oman lähes kahden miljoonan velkansa, täytyy sen poistaa liikkeestä kaksinkertainen määrä seteleitä.

Sitä vastoin antaa Hypoteekkiyhdistyksen laina pankille tilaisuuden vahvistaa hopeavarastoaan, lisäämättä silti samalla rahakantaa, jos nimittäin pankista tulee yhdistykselle välittäjä, tai jos se muuten pitää sille tulevan valuutan

– laskemalla liikkeelle ainoastaan vastaavan yksinkertaisen määrän seteleitä.

[JK]