30.11.1865
Jalosukuinen Herra Kreivi
Kiitän nöyrimmästi Herra Kreiviä hyväntahtoisesti lähetetystä sähkeestä.
En lainkaan epäile sitä, että hänen ylhäisyytensä valtiovarainministeri havaitsee pyydetyn muutoksen välttämättömyyden. Mutta pikainen ratkaisu on tarpeen; keinottelu on nimittäin jo täydessä vauhdissa. Tullikamarit ovat hukkumassa kopeekkakolikkoihin, ja yksityiset maksavat niillä palkkoja työläisilleen.
Voimme selviytyä senaatin esittämän muutoksen avulla – mutta vain siten, että sanomalehdet nostavat metakan kopeekkakolikoiden kelvottomuudesta eivätkä yksityiset ota niitä vastaan.
Olisiko tämän perusteella mahdollista hoitaa asia heti tällaiseen päätökseen:
että ala-arvoisia niin kopeekka- kuin pennimääräisiäkin kolikoita on otettava vastaan vain enintään markan tai 25 kopeekan arvosta,
ja kuparikolikoita vain 6 kopeekan eli 24 pennin arvosta,
niin yksityisten välisissä maksusuorituksissa kuin valtion kassoissakin; näin asia olisi tehokkaasti hoidettu.
Pääasiana tässä on senaatin antaman säädöksen muuttaminen. Jos Hänen Majesteettinsa armollisesti nytkin jättäisi senaatin tehtäväksi määräyksen antamisen – asettaen ehdoksi vain sen, että venäläisten ja suomalaisten rahojen on oltava samassa asemassa – tämä olisi onnekkain ratkaisu. Eikö tämä ole mahdollista? Nimittäin senaatin talousosaston oikeuttaminen säätämään asiasta tilanteen mukaan.
Ymmärrän sangen hyvin, miten ikävää on vaivata tällä asialla yhä. Olen kuitenkin välttämättömyyden pakosta joutunut ottamaan uudistuksen vastaan sellaisena kuin se on myönnetty.
Hyvä, armollinen Herra Kreivi, olkaa ystävällinen, älkää väsykö asiaan älkääkä minuun. Ajattelemattomat kansanjoukot eivät ole ymmärtäneet kiittää niitä, joille kiitos kuuluu. Silti on asian ymmärtäjiäkin; ja kansakin oppii kyllä tuntemaan hyväntekijänsä.
Sallikaa, Jalosukuinen Kreivi, että liitän syvän kunnioitukseni vakuutukseen vakuutuksen vilpittömästä alttiudestani ja kiitollisuudestani.
Jalosukuisen Herra Kreivin
nöyristä nöyrin palvelija
Joh. Vilh. Snellman
