Helsingissä 23.5.1865
Jalosukuinen Herra Kreivi.
Jalosukuisen Herra Kreivin viimeksi saapuneesta kunnianarvoisasta tiedonannosta minulla on kunnia esittää nöyrin kiitokseni.
Senaatin alamainen ilmoitus rahauudistuksesta kuuluu lähteneen viime postissa. Valitettavasti esitys ei ole yksimielinen. Enemmistön kannasta poikkeavissa äänestysselityksissä ilmeneviä vääriä tietoja ja aiheettomia verukkeita ei ole korjattu annetuista tiedoista huolimatta; ja pidän näin ollen velvollisuutenani kiinnittää Herra Kreivin huomiota niiden laatuun.
Sen varalta, että kysymys sotilashenkilöstön palkkauksesta Suomessa nousisi esiin, otan vapauden lyhyen muistion liittämiseen tämän kirjeen oheen. Voitaisiinko se esittää Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen?
Onhan päivänselvää, että jos täkäläinen venäläinen sotilashenkilöstö saisi palkkansa hopearahana paperirahan sijasta, ruplamäärältään samana, se saisi nykyistä paremman palkan, paremman kuin mikään Venäjän sotilashenkilöstö.
Olisiko kohtuullista, että Suomen on ostettava rahauudistus tuollaisella venäläisen sotilashenkilöstön palkankorotuksella?
”Suomi hyötyy uudistuksesta!” Niin, Suomi lakkaa kärsimästä jatkuvaa tappiota Venäjän takia (mistä Venäjä ei kuitenkaan ole hyötynyt mitään). Suomi on rehellisesti maksanut sotakustannuksensa käyttämällä niihin valtion yhden vuoden tuloja suuremman summan. Olemme joutuneet lainaamaan osan rahoista ja maksamme lainaa edelleen. Meidän finanssimme ja meidän pankkimme asema eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet rahan arvon alentumista. Päinvastoin me olisimme pystyneet keskeytyksittä maksamaan hopearahalla, ellei meille olisi asetettu velvollisuutta huonojen venäläisten setelien lunastamiseen. Pitääkö meidän nyt ostaa itsellemme vapautus tästä epäoikeudenmukaisesta velvollisuudesta!
Sitä paitsi Suomen valtiontalous ei hyödy uudistuksesta. Valtio maksaa samalla rahalla, jota se saa, hyvällä tai huonolla. Kaikilla palkansaajilla on tästä huonoja kokemuksia.
Lujasti toivoen, että senaatti saa ainoastaan vastauksen, ettei uudistusta saa toteuttaa ennen heinäkuun 1./13. päivää, ja koska on äärimmäisen tärkeää, että tämä päivämäärä pidetään salassa mahdollisimman pitkään, rohkenen nöyrimmästi ehdottaa, että vastaus luovutettaisiin herra paroni Nordenstamille, jotta hän ilmoittaisi sen senaatille arvioidessaan hetken tulleen.
Rohkenen myös pyytää, että Jalosukuinen Herra Kreivi hyväntahtoisesti ilmoittaisi minulle yksityisesti Hänen Keisarillisen Majesteettinsa korkean päätöksen, koska velvollisuuteni on ryhtyä ajoissa valmisteluihin, jotka päätöksestä aiheutuvat.
Jos tulos olisi onneton, päätös on saatava julkaista heti. Hypoteekkiyhdistyksen on nimittäin saatava takaisin talletuksensa Suomen Pankista, ja kaiken toiminnan maassa lamauttanut odotus ja epävarmuus on saatava päättymään – eikä siitäkään ole ollut Venäjälle vähäisintäkään hyötyä. Pystymmehän toteuttamaan uudistuksen ostamatta ainoatakaan vekseliä Pietarin pörssistä.
Syvimmin kunnioittavasti minulla on kunnia edelleenkin olla
Jalosukuisen Herra Kreivin
nöyristä nöyrin palvelija
Joh. Vilh. Snellman
[Liite]
Muistio
Virheitä A. L. Bornin ja S. Gripenbergin äänestysselityksissä.
Säädyt päättivät takauksen antamisesta ja rahauudistuksesta helmikuussa 1864, jolloin kurssi oli lähes yhtä huono kuin nyt.
Pankki ei ryhdy lunastamaan seteleitään hopealla lainan turvin, vaan omistamillaan valuutoilla. Hypoteekkiyhdistyksen talletus palautetaan pennilleen – hopeassa, jos niin halutaan.
Katovuosilla ei ole mitään tekemistä uudistuksen kanssa. Meidän on aina, toteutetaanpa uudistus tai ei, ostettava tavaraa Venäjältä hopealla tai hopean arvoisella rahalla.
Valtiontalous ei hyödy uudistuksesta mitään – ei menetä mitään, jos se jää tekemättä; päinvastoin: menettää hieman Venäjän paperirahan takia, jos uudistus tapahtuu.
Muistio
Sotaministeriön maksuista Suomessa
On muistettava, etteivät rahauudistuksessa tule maan ainoaksi lailliseksi rahaksi esim. Suomen Pankin setelit, vaan Venäjän metallirupla ja siihen osana sisältyvä metallimarkka = 25 kopeekkaa puhdasta hopeaa.
Kysymys Venäjän Suomessa olevan sotilashenkilöstön palkkauksesta sisältää näin ollen yksinkertaisesti seuraavaa:
Onko palkkausta korotettava ja sotilashenkilöstön saatava se hopeassa, esim. 100 ruplaa hopearahaa 100 seteliruplan sijasta?
Tässä tapauksessa on selvää, että heille on maksettava kurssiero; eihän venäläistä seteliä voida nykyisin vaihtaa hopeaksi al pari [parikurssiin].
Vai onko sotilashenkilöstön säilytettävä nykyiset palkkaetunsa ja vain ne maksettava hopeassa, esim. 85 hopearuplaa 100 seteliruplan sijasta?
Tällöin ei tietenkään tarvita lisäystä, koska kukaan ei menetä mitään.
Sama koskee myös muita sotilasmenoja eikä vain täällä, vaan myös keisarikunnassa.
Rahauudistus ei muuta näissä asioissa mitään. Esim. 85 metalliruplalla saadaan täällä silloin sama määrä tavaraa kuin nyt ja samalla hinnalla, 100 seteliruplalla.
Kaikki palkansaajat sekä Venäjällä että Suomessa saavat nykyisin vähemmän kuin heille palkkasäännön mukaan kuuluu. Tämän tilanteen korjaaminen venäläisten palkkojen osalta ei voi riippua rahauudistuksesta.
Jos kurssi Venäjällä laskee eli setelirahan arvo alenee, vähenevät palkansaajien tulot. Tämän menetyksen joutuu silloin kokemaan myös Suomeen sijoitettu venäläinen sotilashenkilöstö, nyt ennen rahauudistusta täysin samalla tavalla ja samassa määrin kuin rahauudistuksen jälkeenkin.
–––
Sotaministeriöllä on täällä lankeavien maksujen suorittamiseen käytettävissään seuraavia keinoja:
1. Venäläisten setelien lähettäminen entiseen tapaan.
–––
Tässä menettelyssä on hankaluutensa, koska venäläisten seteleiden arvo päivittäisessä vaihdannassa jää epävarmaksi.
2. Hopean lähettäminen, esim. 85 hopearuplan lähettäminen 100 seteliruplan sijasta.
3. Pietarin pörssistä ostettujen vekselien lähettäminen tänne täkäläisen pankin diskontattavaksi.
Tällöin voi kuitenkin syntyä tappiota kurssin ja diskonttokoron takia.
4. Täkäläisen Pankin maksettavaksi tulevien maksuosoitusten ostaminen sen Pietarin-konttorista.
2. Kohdassa mainittu keino olisi toki yksinkertaisin.
Mutta myös 4. kohdassa mainittu keino on yksinkertainen eikä aiheuta lisäkustannuksia. Maksuosoituksia voidaan nimittäin saada ilman minkäänlaista provisiota – Pietarin konttoriin maksetaan esim. 100 ruplaa venäläisinä seteleinä, mitä vastaan täällä saadaan nostaa 85 hopearuplaa.
Meidän merkityksettömän pieni pankkimme ei tietenkään pysty ottamaan venäläisiä seteleitä vastaan rajattomia määriä. Mutta esim. 1 ½ miljoonan ruplan vastaanottaminen vuosittain ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia, kunhan vain summa lähetetään maksettavaksi pienempinä, esim. 200 000–300 000 ruplan erinä.
