Helsingissä 11.3.1865

Jalosukuinen Herra Kreivi. 

Esitän kunnioittavimman kiitokseni Jalosukuisen Herra Kreivin sangen suopeamielisestä myötävaikutuksesta siihen huomionosoitukseen, joka on tullut osakseni.

Näen sen saamisen osoitukseksi Armollisen Hallitsijamme jaloudesta, jonka vaikutuksesta Hän ei ole pitänyt virheenäni sitä, että olen ajanut asiaa, joka on tuottanut Hänen Majesteetilleen huolia ja levottomuutta. En ole, Jumala nähköön, kuitenkaan halunnut tuottaa hetkenkään murhetta isänmaamme jalomieliselle suojelijalle ja hyväntekijälle, yhtä vähän kuin kukaan muukaan suomalainen, joka ansaitsee tämän nimen. Pyrkimys parempaan suuntaan kuuluu kuitenkin ihmisluontoon, eikä jo saatu hyvä voi tästä syystä koskaan tehdä kansoja tyytyväisiksi siinä mielessä, ettei niillä olisi enää enempää pyydettävänään. Tämä ei siis ole osoitus tyytymättömyydestä eikä kiittämättömyydestä. Jaloluonteisten ja erinomaisten hallitsijoiden osana sitä vastoin on tuntea levottomuutta tuollaisten alituisesti uusien vaatimusten takia. Tässä asiassa pätevät Stagneliuksen sanat: ”Mitä ylempänä elämä, sitä suurempi on tuska.” On kauhistuttavaa ajatella taakkaa, joka tästä syystä painaa Hänen Majesteettinsa hartioita. Jumala suokoon Hänelle voimia ja ennen kaikkea pitäköön yllä Hänen uskoaan oikeuden ja hyvyyden mahtiin ihmisten hallinnassa.

Minun on myös nöyrästi kiitettävä viinanpolttovarojen käyttöä koskevasta ratkaisusta. Kunhan vain senaatti suostuisi esittämään joka tapauksessa jonkinmoista määrärahaa rautateiden rakentamiseen, uskon vakaasti kansan ja säätyjen hyväksyvän asian, vaikka tämän takia täytyy jossakin määrin supistaa muihin tarkoituksiin osoitettuja määrärahoja ensimmäisten vuosien ajaksi. Voidaan pitää varmana, että ensimmäisen vuoden tuotto jää paljon pienemmäksi kuin säätyjen hyväksymässä arviossa on edellytetty; ja menojen sopeuttaminen olisi tämän takia välttämätöntä.

Suomen kielen kysymyksessä mielialat ovat rauhoittuneet, kun on selvästi muistutettu, että uudistus viedään läpi määräajassa. En usko sen olevan mahdollista. Pääasia kuitenkin on – että lupaus on voimassa ainakin tavoitteena.

Painovapauslaki on nyt ainoa vielä täyttämätön lupaus. Kun nähdään sellaisia järjettömiä mielenosoituksia kuin nyt viimeksi Turussa pantiin toimeen, on toki aihetta suhtautua epäluuloisesti uuden vapauden seurauksiin. Syynä ei kuitenkaan ole tämä vapaus, vaan se suuri herkkänahkaisuus, joka syyllistää koko maan tuollaisten mielenosoitusten takia. Painovapaus vaatii, että monet kirkuvat mielenilmaukset ohitetaan pelkällä halveksunnalla; ajattelukyvytöntä väkeä löytyy suurista joukoista aina, ja sellaisten ihmisten laatimia lehtikirjoituksia luetaan yhtenä päivänä ja seuraavana ne unohdetaan. Lain edellytettiin olevan voimassa kolme vuotta. Nyt noista vuosista yksi on jo melkein kulunut.

Senaatti on päättänyt lykätä julkista ilmoitusta Venäjän hopearuplan laillisesta kelpoisuudesta rahauudistuksen toimeenpanon julistamiseen saakka. Valitettavasti on pelättävissä, että asiasta ei voida vaieta enää sen jälkeen, kun viimeinen mahdollinen määräpäivä ilmoitetaan senaatille. Jo nyt tiedetään, että varoituksia on annettu.

Venäjän ministeriöissä näkyy olevan halua herättää levottomuutta etukäteen kyselemällä maksuista, joita täällä suoritetaan valtakunnanrahaston puolesta. Sotaministeriöstä on tullut kysely, halutaanko täällä ottaa vastaan Venäjän seteleitä ja maksaa vastaava summa Suomen Pankin seteleillä. Se aiheuttaisi romahduksen, niin kauan kuin maksuja ei voida suorittaa käyvän kurssin mukaan. Ehdotus torjuttiin vakuuttamalla, että Venäjän setelit ovat täällä samanarvoisia kuin suomalaisetkin ja että myös Suomen valtio maksaa suorituksiaan venäläisellä rahalla. Näin onkin menetelty viime vuosineljänneksen menoja maksettaessa. Sanomalehtien kirjoittelu tästä menettelystä on tietysti runoilua. Maksut maksettiin puoliksi venäläisellä rahalla, koska muuta ei ollut käsillä; käteistä rahaahan on tähän aikaan aina niukasti.

Nyt on valtiovarainministeri puolestaan pyytänyt, että Suomeen tulevat maksut saataisiin maksaa Pietarin konttoriin, mutta maksujen saajat saisivat täällä rahansa Suomen Pankin täkäläisistä konttoreista. Tässä ei onneksi ole kyse siitä, että maksut olisi suoritettava niiden saajille suomalaisilla seteleillä. Asia voitaneen järjestää. Toivottavaa kuitenkin olisi, että linnoitustyöt tässä maassa lopetettaisiin tältä vuodelta finanssikomiteassa annetun lupauksen mukaisesti tai niitä ainakin supistettaisiin, koska me muuten hukumme venäläisiin seteleihin. Rohkenen kunnioittavasti pyytää Herra Kreivin voimallista puuttumista asiaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kun meille on asetettu niin hankalia ehtoja, meidän pitäisi voida odottaa myötätuntoista kohtelua.

Jalosukuinen Herra Kreivi, suokaa erityisen hyväntahtoisesti anteeksi tämän kirjeen pituus pahastumatta siitä, että yleensäkin aiheutan suurta vaivaa kirjeilläni. En voi luottaa mihinkään muuhun tukeen kuin Herra Kreivin hyväntahtoisuuteen; ja Herra Kreivi voi kyllä antaa minusta sen todistuksen, etten ole nöyrillä esityksilläni koskaan ajanut henkilökohtaisia asioita, en omiani enkä muiden. Olen sangen kiitollinen siitä luottamuksesta, jota Herra Kreivi on suvainnut minulle osoittaa. Toivon voivani ilmaista kiitollisuuteni antamalla tunnontarkasti todistukseni siitä kiitollisuudenvelasta, johon isänmaamme jää Herra Kreivin toiminnasta sen parhaaksi.

Syvintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia edelleenkin olla

Jalosukuisen Herra Kreivin

nöyristä nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman