Helsingissä 3.9.1864
Jalosukuinen Herra Kreivi.
Otan vapauden lähettää Herra Kreivin suopeamielisesti harkittavaksi oheisen nöyrän ehdotuksen.
Kyseessä on niin tärkeä asia, että olen pitänyt velvollisuutenani korjata laiminlyöntini asian hoitamisessa virallista tietä.
Mikäli Herra Kreivi suopeamielisesti hyväksyisi ehdotuksen, sen esittämistä Hänen Majesteetilleen voitaisiin toki perustella Euroopassa päivittäin yhä vaikeutuvalla rahatilanteella ja sillä varmalla ennakkotiedolla, ettei senaattikaan puolla valtionlainaa – jolloin on välttämätöntä ajatella sellaisia ratkaisuja, joiden avulla voidaan silti estää merkittävimpien Hänen Majesteettinsa esittämien ja säätyjen hyväksymien yleishyödyllisten hankkeiden täydellinen lamaantuminen.
Otin vapauden kirjoittaa samasta asiasta paroni Stjernvall-Walleenille maaseutulomaltani. Saatuani nyt tiedon, että Herra Kreivi on jälleen ottanut asiat hoitoonsa ja että paroni Stjernvall-Walleen on ehkä poistunut Pietarista, rohkenen uudistaa esitykseni Herra Kreiville.
Vetoan vielä kerran Jalosukuisen Herra Kreivin suojeluun suomen kielen kysymyksessä. Mielestäni sillä on niin syvä yhteys kansamme koko tulevaan olemassaoloon, etten voi pelätä edes itseeni kohdistuvan tyytymättömyyden nostattamista esiintymällä itsepintaisesti tämän asian puolesta, niin suuresti kuin tällaista epäsuosiota surisinkin.
Syvintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia edelleenkin olla
Jalosukuisen Herra Kreivin
nöyristä nöyrin palvelija
Joh. Vilh. Snellman
Muistio: Säätyjen suostuntaveroa ja erityisiä yleishyödyllisiä hankkeita koskeva päätös
Säädyt ovat päättäneet hyväksyä 19 miljoonan markan menot, joita varten voidaan suostuntaverosta arvioida kansakoulumenojen vähentämisen jälkeen jäävän ehkä 600 000 ja joihin ne ovat myöntäneet viinanpolttoverosta 1 800 000 markkaa (varsinaisesti liikenneyhteyksiä varten). Suuri vajaus on määrä täyttää ottamalla valtiolle 18 miljoonan markan laina, jonka korot ja kuoletukset (mahdollisesti 1 400 00 mk) on hoidettava mainituilla määrärahoilla, joten enintään yksi miljoona (250 000 hopearuplaa) voidaan vuosittain käyttää suoraan majakoihin, rautateihin, kanaviin ym.
Sen sijaan ne ovat pidättäneet itselleen eli kunnalliseen käyttöön viinaverosta kaksi ja puoli miljoonaa markkaa, jotka maksetaan verotuloista ensisijaisesti.
Nykyisessä rahatilanteessa lainaa ei kuitenkaan voi saada. Ja vaikka, ja sitten kun ehkä, lainaa olisi saatavissa, ei olisi järkevää ottaa sitä samaan aikaan Hypoteekkiyhdistyksen lainan kanssa, joka jo sinänsä nostaa kiinteistöjen ja kauppatavaroiden hintoja, työpalkkoja ja kasvattaa kulutusta ja tuontia. Lopuksi: me maksamme jo 450 000 ruplaa vuotuisina maksuina Venäjälle ja ulkomaille; kun Hypoteekkiyhdistys ottaa lainansa, maksamme 750 000 ruplaa. Ongelmallista on, miten meidän pankkimme pystyy vuosittain luovuttamaan tällaisen summan arvosta ulkomaanvaluuttaa. Se ei tietenkään käy päinsä muuten kuin siten, että ulkomaankauppa tuottaa vuosittain tämä summan selvää rahaa, siis tuonnin arvon lisäksi. Tullihallituksen laskelman mukaan koko vientimme arvo on kuitenkin vain 7–8 miljoonaa ruplaa.
Jos mainittuja maksuja kasvatettaisiin sellaisten hankkeiden toteuttamiseksi, jotka voivat vasta vuosikymmenien kuluttua lisätä vientiä, maa selvästikin vietäisiin turmioon.
Senaatin yhteisistunto on nyt anonut Hänen Majesteetiltaan, että talousosastoa olisi erikseen kuultava laina-asiasta.
Ehdotan nöyrästi, että Hänen Majesteettinsa samalla vaatisi lausuntoa:
”siinä tapauksessa, ettei osasto pidä lainan ottamista nykyoloissa mahdollisena tai suotavana, miten ja missä järjestyksessä voitaisiin kuitenkin toteuttaa säätyjen hyväksymät yleishyödylliset hankkeet pienemmin vuotuisin määrärahoin niillä varoilla, jotka suostuntaveron ja viinanpolttoveron voidaan laskea tuottavan käytettäviksi”.
Tätä lisäystä jo ehdotinkin senaatin yhteisistunnossa, mutta liian sovinnollisuuteni takia ja koska en mielelläni tällaisissa tapauksissa lisää pöytäkirjaan liitteitä enkä käynnistä erillisiä äänestyksiä en vaatinut erillisen mielipiteeni merkitsemistä pöytäkirjaan, mitä nyt sangen suuresti kadun.
Ellei nimittäin lainaa voida ottaa, säätyjen päättämää töiden järjestystä on väistämättä jonkin verran muutettava. Pelkään kuitenkin, että tällaisen ehdotuksen tekeminen ilman nimenomaista valtuutusta voi viedä asian käsittelyn harhateille ja tuottaa sellaisen suunnittelemattoman ja järjenvastaisen tuloksen, että laina pyyhittäisiin pois ja kaikki muu hyväksyttäisiin muutoksitta.
Tarkoituksena ei kuitenkaan ole muutella mitään säätyjen kohtuuttoman itsekkäistä varauksista. Lähinnä lykkäämällä joidenkin majakoiden rakentamista, lainaamalla hiukan kansakoulumäärärahoista, joita ei aluksi tarvita täysimääräisinä, sekä vapauttamalla viinaveron tuoton kasvaessa niin suureksi kuin on laskettu siitä lisävaroja tiettyihin valtiontalouden määrärahoihin voitaisiin vuosittain saada kokoon sen verran, että summalla voitaisiin saada jotakin aikaan.
Keisarillinen esitys viinanpoltosta sanoo, että Hänen Majesteettinsa käyttää verovarat ”yhteisymmärryksessä säätyjen kanssa”. Säätyjen päätös taas (huom.) ”tehtäneen seuraavan sanamuodon mukaisesti”. – Ja kyseessä on vain: tehdä se mitä tehtävissä on säätyjen omien tarkoitusten täyttämiseksi, kun niiden täysimääräinen toteuttaminen käy mahdottomaksi ilman lainaa.
nöyrimmin
J. V. S:n
Huom. Nuo sanat on otettu päätöksestä, jonka säädyt tekivät viinaveron käyttämisestä. Koska tämä asiakirja ei ole vielä lähtenyt senaatista, on vaikea ymmärtää yhteyttä niiden määrärahapäätöksiin. Kiireellinen asia myös on vain suostuntaverosäädös, koska veroa on määrä maksaa jo 1865.
