Alexander Armfeltille

Tietoka dokumentista

Tietoa
27.2.1864
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Helsingissä 27.2.1864

 

Jalosukuinen Herra Kreivi! 

 

Suotakoon minulle anteeksi, että jälleen uuvutan Jalosukuista Herra Kreiviä pitkällä esitykselläni.

Senaatti lähettää Hänen Majesteetilleen alamaisen anomuksensa kuoletuslainarahaston lainojen vuotuisen koron nostamisesta 4:stä 5:een prosenttiin.

Vaikka tämä koron nostaminen on täysin aiheellista, äänestyspöytäkirjasta ilmenee eriävä mielipide, jonka perusteluissa monet asiat on esitetty väärässä valossa.

Kuoletuslainarahasto, jonka pääoma on nyt lähes 1 ½ miljoonaa ruplaa, on muodostettu vain vähäiseltä osaltaan entisistä maanviljelys-, manufaktuuri- ja vuorityörahastoista, joiden tarkoituksena oli elinkeinojen edistäminen. Näiden rahastojen pääomien summa oli nimittäin 1859 vain 295 063 ruplaa. Mutta myös näitä tarkoituksia palvelevien rahastojen osalta 5 %:n korko on nykyisin sangen matala. Suomen Pankki, kaikki julkiset kassat sekä Hypoteekkiyhdistys perivät 6 %, Yhdyspankki 7 %, mihin sisältyy provisiota 1 %.

Rothschildin lainan avulla taas on voitu täydellisesti toteuttaa asetettu tavoite, konvertoida kotimaiset irtisanottavat lainat. Kun viljantuontiin on kuitenkin tarvittu noin 4 miljoonan arvosta ulkomaista valuuttaa, on selvää, ettei pankki voinut pitää hallussaan mitään siitä, mitä lainasta on nostettu, vaan sen oli luovutettava koko summa venäläisenä setelirahana tai ulkomaisina vekseleinä, joita vastaan viljan maahantuojat voivat antaa vain pankin omia seteleitä.

Ne, jotka moittivat lainan ottamista ja sanovat, että olisi pitänyt turvautua kreditiiviluottoon, eivät ymmärrä mitään. On vielä kutakuinkin pikkuasia, että kreditiivisopimus on kuitenkin aina kalliimpi ratkaisu kuin kuoletuslaina. Mutta kummassakin tapauksessa maksu on suoritettava ulkomaisena rahana. Kun maksu on suoritettava lyhyen ajan puitteissa ja suoritettavana on suuri summa, maksaminen on mahdotonta maalle, jolla on vähän metallivaroja tai jolla ei ole niitä lainkaan. Kun rahat lainataan viljan maahantuojille, heiltä saadaan maksu vain omina seteleinämme. Pankki ei pysty mitenkään lunastamaan näitä miljoonien arvosta, ja mistäpä valtion kassa silloin ottaa ne ulkomaiset valuutat, joissa laina on sovittu maksettavaksi! Jos Rothschildin lainan ottamisen sijasta olisi tehty kreditiivisopimus, olisimme nyt maksukyvyttömiä. Myös kreditiivin muuttaminen kuoletuslainaksi olisi nimittäin nyt mahdotonta.

Totuus Rothschildin lainasta on, että sen summasta nostettiin 88 5/6 prosenttia ja sen todellinen korko on siis noin 5 1/10 prosenttia – mihin on vielä lisättävä provisio, joka kuitenkin 42 vuodelle jaettuna on vain 38/1 000 prosenttia vuodessa. Annuiteetti, johon sisältyvät lainan korko ja kuoletus, on parikurssin mukaan laskettuna 6 25/1 000 prosenttia. Tämä on meidän oloissamme todellakin edullinen hinta.

Edellä esitetyn perusteella havaitaan kuitenkin, ettei kuoletuslainarahaston antolainauksen 5 %:n korko kata edes maksamaamme todellista korkoa. Korkotappiota parempi vaihtoehto olisi toki rahaston käyttäminen lainan maksamiseen. Sopimuksen mukaan lainaa voidaan kuitenkin vasta vuodesta 1868 lähtien lyhentää enemmän kuin arvonta edellyttää.

Senaatille voitaisiin kuitenkin, jos Herra Kreivi pitää sitä soveliaana, antaa valtuudet alentaa korkoa 4 prosenttiin poikkeustapauksissa, esim. kun jotakin köyhää kuntaa on tuettava lainalla.

Pyydän nöyrästi anteeksi sitä, että asiani esittämiseen innostuttuani vasta lopetan sillä, millä piti aloittaa, nimittäin kiittämällä Jalosukuisen Herra Kreivin kunnianarvoisista kirjeistä tämän kuun 17. ja 20. päivältä.

Yritän ensi tilassa suorittaa Hänen Keisarillisen Korkeutensa Perintöruhtinaan antaman tehtävän. Päivittäisen työn paljouden takia en kuitenkaan ennätä saada esitystä valmiiksi niin pian kuin haluaisin ja minun kenties pitäisi.

Metristä rahajärjestelmää koskevan ehdotuksen hylkääminen olisi hyvin valitettavaa. Me tarvitsemme kipeästi vaihtorahaa, jota ryhdytään lyömään heti, kun asia on ratkaistu. Silloin tulee koko yleisön tietoon, ettei metrijärjestelmää ole saatu ottaa käyttöön rahanlyönnissä, mikä on vastoin säädyille annettua esitystä. Poliittisen merkityksen antaminen tälle pikkuasialle näyttäisi silloin mielivaltaiselta oikulta.

Tämänkin asian osalta voidaan kuitenkin sanoa, että toki Venäjälläkin siirrytään metrijärjestelmään jossakin vaiheessa ja silloin molempien maiden rahat, mitat ja painot yhdenmukaistuvat ainakin siten, että toisen yksiköt ovat tasan joitakin kymmenesosia toisen yksiköistä. Jos Venäjän metallirahaa ryhdyttäisiin silloin lyömään jostakin tavoitteen kannalta edullisemmasta metalliseoksesta kuin meidän ehdottamastamme – mikä on tuskin luultavaa – meidän rahamme vastaava muutos voitaisiin tehdä helposti, koska poikkeama voi olla ainoastaan nimellinen, vailla käytännön merkitystä.

Hänen Majesteettinsa rintakuva korvaisi kolikossa Suomen vaakunan – ja tämä toki todistaa, ettei kyseessä ole mikään separatistinen hanke.

Suosittelen siis mitä lämpimimmin Herra Kreiville tätä asiaa ja olen edelleenkin syvintä kunnioitustani vakuuttaen

Jalosukuisen Herra Kreivin

nöyristä nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman

 

Vertailu