Helsingissä 30.10.1863
Jalosukuinen Herra Kreivi!
Nöyrin kiitokseni Jalosukuisen Herra Kreivin tiedonannosta tämän kuun 15. päivältä. Sisältö vahvistaa sen toki ennestään tietämäni asian, ettei pidä uskoa mitään, mitä tässä kaupungissa kertoillaan.
Korjatakseni aiemman laiminlyöntini minulla on kunnia lisätä onnitteluni siitä huomionosoituksesta, jonka Herra Kreivi on saanut vastaanottaa. Miten harvinaislaatuinen se onkin, se on kuitenkin vähäpätöinen asia verrattuna Herra Kreivin ansioihin isänmaan hyväksi työssä valtiopäivien ja valtaistuinpuheen aikaansaamiseksi.
Näyttääpä näiden valtiopäivien toiminta miten sekavalta tahansa, sen puutteet varmaankin korjautuvat tulevaisuudessa. Valitettavasti näyttää kuitenkin se ennustukseni toteutuvan, että varsinaisten asioiden käsittelyyn päästäessä paljastuu aivan hämmästyttävä tietämättömyys. Näin on käynyt Hypoteekkiyhdistyksen lainan takaamiskysymyksessä; ja samat ihmiset, jotka ovat vuosikymmenen ajan voivotelleet Venäjän rahan pakkokurssia tässä maassa, epäröivät nyt edustajiensa välityksellä sen mitätöimistä. En halua vaivata Herra Kreiviä kaikkien niiden älyttömyyksien luettelemisella, joita säädyissä on kuultu. Asian ratkaisua kuitenkin viivytetään ja aiheutetaan siten mittaamatonta vahinkoa yhdistykselle ja maalle.
Toistaiseksi on samoin vain vähän toiveita paloviinaveron säätämisestä. Jos säädyt lopettavat istuntonsa suostumatta siihen, niiden koolla oloa voidaan sanoa melko hyödyttömäksi. Rahaa nimittäin tarvitaan suurimpaan osaan siitä, mitä ne voivat muuten päättää. Ja ellei varoja osoiteta, kaikki jää varmaankin tekemättä. Oli ikävää, että verosuostunnasta muuten yleensä ryhdyttiinkään puhumaan. Emme onnistuneet saamaan komiteassa läpi ehdotuksia ratkaisun muuttamisesta. Puheenjohtajamme piti kiinni Keisarillisesta käskystä – vaikka selvästi esitettiin, että suostunnassa oli kyse vain 250 000 ruplan pikkuasiasta ja voitiin varmasti ennalta nähdä, ettei se koskisi maanviljelijöitä, mikä pienentää summaa kolmella viidesosalla.
Anomus valtiopäivien koollekutsumisesta määräajoin näyttää saavan nykyoloissa mahdollisimman suotuisan käänteen, jos se nimittäin yhdistetään kiitoksiin valtaistuinpuheessa annetuista lupauksista.
Jalosukuinen Herra Kreivi ei ehkä saa maaseudulle ruotsalaisia sanomalehtiä. Herra Wetterhoff on niissä halunnut häpäistä paroni Walleenia julkaisemalla hänen – tosia tai keksittyjä – lausahduksiaan Keisarin sanoista ja käskyistä. Muuan täkäläisistä tutuista kirjeenvaihtajista on niissä samoin tuominnut paroni Rokassovskin virkaansa kelvottomaksi sensuuritoimien takia eli esittänyt kansan toivovan hänen viraltapanoaan.
Mikäli tällainen kirjoittelu tulee Hänen Majesteettinsa tietoon, olisi onnetonta, jos hän kiinnittäisi siihen vähintäkään huomiota. Jotkut poikaviikarit saisivat silloin valtion asiat käsiinsä.
Toisessa täältä Dagligt Allehandaan lähetetyssä kirjeessä valtiopäivät ja valtaistuinpuhe kuvataan kieroksi juoneksi, jolla halutaan johtaa Euroopan yleistä mielipidettä harhaan toimimalla päinvastoin kuin Puolassa; tämä on herättänyt täällä yleistä suuttumusta, etenkin kun loukkaus kohdistetaan Hänen Majesteettinsa henkilöön. On onnetonta, että tällaista pääsee tapahtumaan – ja vielä pahempaa, ettei täällä kukaan esitä vastalausettaan.
Uusinta uutta valtiopäiviltä ovat aatelissäädyssä tehdyt esitykset privilegioiden ja sukujen päämiesten itsestään selvään läsnäolo-oikeuteen perustuvan valtiopäiväedustuksen lakkauttamisesta. Jälkimmäinen esitys on hylätty; ensiksi mainittu on jätetty pöydälle.
Syvintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani
Jalosukuisen Herra Kreivin
nöyristä nöyrin palvelija
Joh. Vilh. Snellman
