[17.10.1863]
Jalosukuinen Herra Kreivi!
Viimeksi lähettämäni nöyrän kirjeeni jälkeen täällä ei ole tapahtunut mitään erityistä.
Jalosukuinen Herra Kreivi on nähnyt sanomalehdistä, että aikomus lähettää kiitosadressi Ruotsiin on tullut julki uudessa muodossa, nimittäin adresseina Venäjälle ja Ruotsille.
Ajatus ei ole syntynyt kiitollisuudesta, vaan se on poliittisten mieltymysten ilmaus; tämä on yhtä selvää kuin se, ettei asian Ruotsissa saama laaja huomio ole johtunut pelkästään kristillisestä rakkaudesta. Kun Venäjä nyt kuitenkin otetaan pitkin hampain mukaan, mielenosoituksen merkitys vähenee. Voidaan tosin kysyä, onko säädyillä oikeus lähettää adresseja. Parasta kuitenkin on antaa asian mennä omalla painollaan. Kun kysymys on otettu esiin, ei kenenkään pidä ryhtyä estelemään.
Eilispäivän Helsingfors Tidningarissa on julkaistu professori Schaumanin valtiopäiväanomuksia koskevan artikkelin alkuosa. Siinä maalataan ylen määrin alttiutta ja kiintymystä vakuuttaen kuva nykyisestä tilanteesta. Hillitön vauhti on johtanut tilanteeseen, jossa ei oikein tiedetä, miten pitäisi olla.
Uskon, että tapahtuu melkoista tasaantumista, ennen kuin valtiopäivät päätetään. Kun anomusasioista on pakko siirtyä neuvottelemaan ja päättämään todellisista asioista, eivät fraasit riitä. Asianomaisille alkaa valjeta, että heidän oma kykeneväisyytensä tehtävän hoitamiseen voidaan silloin asettaa kyseenalaiseksi, ja jo kauan ennen kuin niin pitkälle tullaan, moni toivoo olevansa kotona äidin helmoissa anomassa Jumalalta, ettei heidän tarvitsisi koskaan pelätä ankaria opetuksia muilta kuin äidiltä.
Voidaan pitää varmana, että valtiopäivät tarvitsevat aikaa ainakin puoli vuotta. Muutaman viikon kuluttua esitetään pyyntö istuntokauden jatkamisesta. Siihen suostuminen ei liene hankalaa. Mitä kauemmin valtiopäivät jatkuvat, sitä vähemmän niistä puhuvat muut kuin ne, jotka viulut maksavat; eivätkä he puhu ystävällisesti. Valitettavasti on pelättävissä, että nämä ensimmäiset valtiopäivät saattavat menettää kansansuosionsa pahan kerran. Vikana on kuitenkin suureksi osaksi se, että ne ovat ensimmäiset 50 vuoteen. Asioiden paljous, tottumattomuus, tietämättömyys kaikista yleisistä taustatekijöistä johtavat väkisinkin siihen, etteivät valtiopäivät voi tyydyttää niihin kohdistettuja odotuksia. Seuraavilla valtiopäivillä on jo enemmän ymmärrystä ja vähemmän itseluottamusta ja uudistusintoa. Nyt on vasta havahduttu unesta.
Lakivaliokunta on pyytänyt senaatin pöytäkirjoja nähtäväkseen valtiopäiväanomusten käsittelyä varten ja samoin komiteoiden mietintöjä. Muut valiokunnat seuraavat esimerkkiä. Tämä tapahtuu hallitusmuodon 49. §:n perusteella. Pyyntöön tietysti suostutaan, kuten lakivaliokunnan osalta on jo tehty. On luultavaa, että esiin halutaan myös Pietarin komitean paperit – uteliaisuudesta eikä todellisen tarpeen takia.
Hallituksen pitäisi olla valmis vastaamaan kyllä tai ei osaan anomuksista vielä säätyjen ollessa koolla.
Eiköhän kävisi päinsä, että senaatti valtuutettaisiin tekemään sovitteluehdotuksia suoraan säädyille sellaisissa tapauksissa, joissa nämä päättävät tehdä muutoksia valtiopäiville annettuihin esityksiin. Jos kaikki pitää lähettää Pietariin, kääntää venäjäksi jne., tuollaiset sovittelut käyvät melkein mahdottomiksi. Silloin jäävät mahdollisuuksiksi vain hylkääminen ja asian jättäminen raukeamaan tai sellaisten ehdotusten hyväksyminen, jotka on havaittu joiltakin osiltaan epätarkoituksenmukaisiksi.
Jos Herra Kreivi suvaitsee katsoa hallitusmuodon 42. pykälää, siitä käy ilmi, miten vaikeaa on päästä sellaiseen tulokseen, josta hallitus ja säädyt olisivat yksimielisiä. Tämä koskee varmaankin ensisijaisesti lakiasioita. Kuitenkin olisi talousasioissakin aina onnetonta, jos hallituksen olisi pakko toimia vastoin säätyjen toivomusta. Vielä onnettomampaa on ryhtyä toteuttamaan vahingollisia toimia vastoin parempaa tietoa siitä syystä, että säädyt ovat erehtyneet vaatimaan niitä. Mielestäni on pakko valittaa sitä, ettei ehdotusta valtiopäiväjärjestyksen muuttamisesta saatu aikaan eikä säädyissä nyt ole hallituksen edustajia, jotka voisivat antaa valtiopäivämiehille tietoja ja vaikuttaa päätöksiin. Uskon, että tuollaisen muutoksen jälkeen valtiopäivistä olisi saatu paljon enemmän hyötyä kuin ne nyt voivat tuottaa.
