Helsingissä 4.7.1863

Jalosukuinen Herra Kreivi! 

Esitän nöyrän kiitokseni kunnianarvoisasta kirjeestä kesäkuun 18. päivältä ja pyydän saada tehdä seuraavan ehdotuksen Jalosukuisen Herra Kreivin hyväntahtoisesti harkittavaksi.

Pidetään täysin varmana, että Hänen Majesteettinsa Keisari saapuu Suomeen tämän kuun aikana. On aina toivottavaa, että tällaisen vierailun merkitystä korostetaan jollakin maalle suodulla armonosoituksella. Voitaneen lisätä: me olemme tottuneetkin siihen.

Rohkenen tästä syystä esittää harkittavaksi kahta sellaista. Molemmat koskevat väestön suurta enemmistöä, jonka keskuudessa kiintymys Hallitsijaan ja uskollisuus häntä kohtaan ovat lujimmat ja syvimmin juurtuneet.

Miten tahansa suomen kielen käyttö oikeudenhoidossa ja hallinnossa ratkaistaneenkin, uudistuksen toteuttamiselle on välttämättä asetettava jokin määräaika. Ellei näin menetellä, suomalainen rahvas katkeroituu hyvin suuresti. Merkitseehän se, että kysymys lykätään epämää­räiseen tulevaisuuteen.

Senaatin enemmistö luultavasti ehdottaa rajallista siirtymäaikaa, mutta tämä ei kuitenkaan ole varmaa.

Hänen Majesteettinsa armollinen käsky senaatille, että sen on määriteltävä ehdotuksessaan kiinteä, enintään 20 vuoden siirtymäaika säädöksen antamispäivästä uudistuksen loppuun viemiseen, ratkaisisi asian pitemmittä puheitta, ja tämän käskyn julkaiseminen otettaisiin vastaan sangen tyytyväisinä – mitä kuitenkin hieman rajoittaisi se seikka, että siirtymäkautta varmaankin pidetään viisi vuotta liian pitkänä.

Niille tuomareille ja virkamiehille, jotka haluavat antaa ja pystyvät antamaan suomenkielisille asianosaisille pyynnöstä toimituskirjat suomenkielisinä, voidaan antaa heti lupa toistaiseksi näin menetellä, kuten asetetun komitean enemmistö on ehdottanut. Tämän myönnytyksen viivyttäminen on hyödytöntä. Laki ei kiellä tuomareita näin menettelemästä. Tämäkin myönnytys kuten monet muutkin asiat saattaa näin ollen tulla liian myöhään. Nyt se kuitenkin osoittaisi, että suomalainen väestö saa Hallitsijan tuen oikeutettujen vaatimustensa täyttämiselle.

Olisi kuitenkin oikein, että Hänen Majesteettinsa kuulisi tästä asiasta senaattia, jossa tuskin yksikään ääni vastustaisi tätä myönnytystä. Voitoksi koituisi se, että Suomen kansa saa päivätä uudistuksen alkamisen ja varmuuden sen loppuunsaattamisesta Hänen Majesteettinsa vierailun yhteyteen.

Valtion palvelijat ovat kansan palvelijoita. Heidän mukavuutensa ei saa estää kansan oikeutettujen tarpeiden tyydyttämistä. Maata ja valtakuntaa ei pidä yllä valtion palvelusmiesten, vaan kansan tyytyväisyys, eikä Hallitsija voi rakentaa valtaansa ensiksi mainittujen, vaan jälkimmäisten uskollisuuden varaan. Jos kansa pysyy lujana, virkamiesten on ilman muuta mukauduttava toimimaan tämän edellyttämällä tavalla.

Nykyhistoria todistaa sen vielä tässäkin maassa.

Luotan siihen, että Herra Kreivi ottaa tavallista hyväntahtoisuuttaan osoittaen vastaan sen, mitä minulla oli ilmoitettavana, ja allekirjoitan syvimmin kunnioittaen olevani

Jalosukuisen Herra Kreivin kaikkein nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman