Helsingissä 7.4.1863
Jalosukuinen Herra Kreivi!
Minulla on kunnia esittää Jalosukuiselle Herra Kreiville kunnioittava kiitokseni Herra Kreivin sangen suopeasta myötävaikutuksesta osakseni tulleeseen ansaitsemattomaan huomionosoitukseen.
Rohkenen toivoa, että tuntemani vähäinen luottamus kykyyni olla hyödyksi edessäni nyt olevassa toiminnassa – tuntemus, jonka olen vilpittömästi ilmaissut myös Jalosukuiselle Herra Kreiville, on saatettu Hänen Majesteettinsa Keisarin Korkeaan tietoon. Kun Hänen Majesteettinsa ei kuitenkaan ole suvainnut kiinnittää tähän mitään huomiota, Hänen Majesteettinsa Armollinen luottamus on ollut minulle käsky, jonka noudattamista en ole hetkeäkään epäröinyt. Tehtävänäni on vain tietoisena omien voimieni vähäisyydestä pyrkiä sitäkin tunnollisemmin olemaan tämän luottamuksen arvoinen.
Eniten minua huolestuttaa se tieto, jonka Hänen Ylhäisyytensä Herra Kenraalikuvernööri on suvainnut minulle ilmoittaa, että minua on suunniteltu valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi. Vielä voidaan kuitenkin toivoa, että Paroni Langenskiöld säilyy hengissä isänmaan hyväksi; tehtäväni jäisi silloin lyhytaikaiseksi ja voisin pyytää häneltä neuvoja. Vaara ei tosin ole vielä ohi; hän on kuitenkin voimissaan, ja tämä antaa toivoa. Henkilökohtainen kunnioitus ja ystävyys samoin kuin vakaa käsitykseni siitä, että Langenskiöldin erinomaisten kykyjen menetys olisi suuri tappio julkiselle elämälle, saavat minut hartaasti pitämään tätä toivoa yllä.
Haluan nöyrimmästi laskea erään seikan Jalosukuisen Herra Kreivin sydämelle. Jos tämäkin vuosi on katovuosi, tilanne muuttuu uhkaavaksi. Jos taas elokuu ohitetaan onnekkaasti, ei hätää ole, sillä kauppa käy hyvin. Näyttää vain siltä, että pankit ovat myöntäneet lainoja hieman liian avokätisesti, minkä monet vararikot osoittavat. Tämä on kuitenkin tilapäinen huolenaihe. Se tuskin vaikuttaa millään tavalla valtiontalouteen. Kadon valitettavaan mahdollisuuteen varautumiseksi on kuitenkin säästettävä kaikki varat; pankkienkin on mikäli mahdollista hankittava ulkomaisia saatavia lähettämättä niitä vastaavassa määrässä seteleitä liikkeelle täällä kotona.
Nöyrästi anoen, että Jalosukuinen Herra Kreivi edelleenkin osoittaisi minulle suuresti arvostamaani hyväntahtoisuutta, josta minulla on ollut onni saada niin monia osoituksia, minulla on kunnia syvintä kunnioitustani vakuuttaen edelleenkin olla
Jalosukuisen Herra Kreivin
nöyristä nöyrin palvelija
Joh. Vilh. Snellman
