[suomeksi]

Sanomista näin, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa t. p. keskustellaan ”Keksimysten Kirjan” ulosantamisesta.

Uskallan kysyä: ovatko semmoiset toimet Seuran puolesta maamme kirjallisuudelle hyödylliset?

1. Luulisin S. K. Seuran tarkoituksena olevan ainoastaan näitten kirjain kustantaminen, johonka yksityiset kustantajat eivät voi ryhtyä, olkoonpa sentähden, että tähän kysytään etevämpää tietoa ja neroa, taikkapa suurempia varoja, siitä syystä varsinkin, että näitä kirjoja saadan hitaasti myydyksi, ja sillä aikaa juoksevat korkorahat tekevät kustannuksen kahta suuremmaksi.

2. Jos S. K. Seura, niin kuin Kansanvalistusseurakin tekee, rupeaa kilpailemaan yksityisten kustantajain kansa, niin näiden jo hyvinkin uuttera toimi tukahutetaan, Suomalaisen kirjallisuuden isoksi vahingoksi. Sillä yksityisten oma etu tekee heitä tässä asiassa paremmiksi kirjallisuuden välittäjiksi, kuin minkään Seuran hyvät tarkoitukset; ja heidän toimensa onkin paljon kestävämpi.

3. Eikö se siis olisi sopivin, jos Seura katsoo jonkun helposti myydyn kirjan ulosantamisen tarpeelliseksi, että Seura tähän kehottaisi yksityisiä kustantajia? – ja, jos niin tarpeelliseksi katsotaan, vielä sopisi kustantajan kansa sopia kirjantekijän taikka kääntäjän palkinnosta? Luulisin, että kustantaja mielellään maksaisi isomman palkinnon, jos saapi kirjaan panna, että työ on S. K. Seuralta hyväksytty. Sillä keinoin Seura saisi valita tekijän ja kenties vielä tarkastelijanki vaivat korvatuksi.

4. Ei myös ole vähäinen asia, että Seuran väheneviä varoja säästetään suuriarvoisiin toimihin, jotka ilman Seuran ponnistuksitta jäisivät tekemättä. Hyödyllistä löytyy paljon, mutta ei se kaikki ole välttämätöntä.

Välttämätön Suomalaiselle kirjallisuudelle on esm. alkuperäinen kaunokirjallisuus. Tätä ovat muissakin kansoissa palkinnot edesauttaneet.

2 000 markkaa kotimaallisen historiallisen näytelmän palkinnoksi, paremmin vielä 3 000–4 000 – mutta ei ”Uppfinningarnes bok”!

J. V. S.